Onko muita ihmisiä joita ei kiinnosta edetä mihinkään

Niinpä. Minä olin ennen tosi onneton, mutta nykyään olen jopa onnellinen, kun olen pysähtynyt ja "luovuttanut".

Olen vaan ruvennut kiitolliseksi perusasioista. Ne riittävät minulle, en tarvitse mitään enempää.

Minulla on itseni kanssa hyvä olla. Olen tutustunut itseeni kunnolla.

Kiitollisuutta ihan pienistä asioista on helppo kokea, kun kaikki ei ole aina ollut itsestäänselvää.

Oma koti. Puhdasta vettä. Ruokaa. Turvallista olla. Oikeat lääkkeet. Unta. Kivuton olla.

Etenen, mutta omalla tyylillä ja sopivassa tahdissa. 

Jumitan vain kotona. Olen menettänyt mielenkiinnon lähes kaikkeen. On tässä se hyvä puoli ettei tule pettymyksiä kun en yritä mitään. 

M

Ei osaa pysähtyä nauttimaan hetkistä kun pitää olla pää viidentenä jalkana viilettämässä hikisenä prseeseenammutunakarhuna koheltamassa myymässä omaa egoaan.

Jep, luovuin etenemishaaveista kun tajusin että se käytännössä tarkoittaa esimieshommia. Evvk, mieluummin pysyn asiantuntijana. En myöskään kestäisi henkilöstöhommia. Se on vaan harmi että asiantuntijoilla/suorittavalla tasolla ei ole hirveästi eri tasoja edetä muuta kuin ehkä työnkiertoa. Sitten ne urakiiturit menee esimiehiksi ihan vaan etenemisen/palkan takia, vaikka varsinaisesti esimiehenä olo ei ole heille se oikea/toimiva paikka.

En halua edetä enää minnekään. Minulla on mukava ja mielenkiintoinen työ, hyvä terveys, hyvä avioliitto, mielenkiintoisia harrastuksia, hyviä ystäviä ja riittävästi omaisuutta (ei mitään ökyilyä vaan tavanomainen keskiluokkaisen ihmisen omaisuus). Lyhyesti sanottuna olen onnellinen juuri näin.

M48

Juu. Hyvä pointti! Ei kiinnosta uraputki. Minimielämä on parasta. Tietää olevansa elossa kun osaa arvostaa pieniä arjen iloja! Tätä enemmän ja vähemmän suoritusta niin avot👌🏻

Minä. 

Sain viran hyvästä lukiosta. Olen kieltäytynyt ottamasta vastaan vararehtorin hommia ja rehtoriksi en ikinä ryhdy.

Minulle riittää viiden tonnin palkka.