Kuljeskelin lapsuuden maisemissa

Paljon oli maisema muuttunut. Taloja pihoineen rempallaan, toisaalta uuttakin rakennettu. Näin tutun talon ja sen takapihalta juuri sisälle menevän miehen tunnistin. Päätin mennä käväisemään ja soitin ovikelloa. Oven avasi perheen tytär, tunnisti minut ja kutsui peremmälle. Olohuoneeseen mentyäni huomasin sohvalla ja tuoleissa lapsia katsomassa televisiota aivan kuin me kakarana olimme siellä olleet. Pöydällä oli pikkuleipiä ja mehua. Isä paistoi lettuja. Perheen tytär avusti pyörätuolissa istuvaa äitiään. Tilanne oli aivan kuin 30 vuotta sitten. Eikä isä, äiti eikä tytär olleet vanhentuneet yhtään. Hetken juttelin aina yhtä hyväntuulisen perheen isän ja tyttären kanssa, söin pikkuleivän ja poistuin hämmentyneenä.