Ystävällä suru, mikä ois hyvä lohdutusruno?
Kommentit (8)
voisko olla tällainen ajatus: Surun kyynelten keskeltä, loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
vai pelkkä: Lämmin osanottoni. Voimia.
vai: Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
Minusta lyhyt henkilökohtainen viesti on paras. Vaikka sitten tuo: Lämmin osanottoni. Voimia.
Anteeksi nyt vielä, mutta tollaset valmiit jutut on niin imeliä. Eli, eka vaihtoehto on kaunis, mutta...
Muokkaa kolmannesta oma versiosi. Viimeset sanat on kauniit, mutta älä pyydä, vaan tarjoa apua, lohdutusta ja voimaa. Jätä koko alkupätkä pois ja yhdistä se osanottoihin.
Lämmin olkapää ja aito läsnäolo lohduttavat varmasti!
kun asutaan satojen kilsojen päässä toisista. tieten se kuuntelu on konkreettinen apu, mutta ajattelin soittaa vähän myöhemmin... kun tilanne vähän rauhoittunut/selvinnyt.
Tuli meille kahville, toi pullat mukana ja juteltiin. Tuntui surun keskellä sata kertaa paremmalle kuin mikään tekstiviestiruno.
hän ei jaksa keskustella vielä. Ajattelen että hän tahtoo jakaa surun ensin oman perheensä kanssa ja sitten ystäviensä..
Luuletko, että ystäväsi on oikeasti surun murtama?
Ratkaisu: laita osanotto-osuus ja perään: voinko soittaa, tai jaksatko jutella. Tai laita suoraan, että soitat muutaman päivän kuluttua.
runo ilon ja surun hetkiin. Itse en voi sietää runoja!
Ja jos runon lähetät keskelle toisen surua, niin sen on parasta olla selkeäsanainen ja niin, ettei tartte yhtään miettiä, mitä siinä oikeasti sanotaan.
En myöskään voi sietää pakollisia laulusessioita kaiken maailman juhlissa.