Lue keskustelun säännöt.
Mietinpä tänään tällaista (ruumiillisesta kurituksesta)
21.03.2007 |
Me olemme ensimmäinen sukupolvi ihmiskunnan historiassa, joka tässä mittakaavassa kieltää ruumiillisen kurituksen. Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet sitä ja kokeneet sen hyväksi. Edelleen, Suomi on niitä harvoja maita, joka sen kieltää. Suurimmassa osassa Euroopan maista tukkapöllyt ja nippaukset ovat aivan luonnollinen osa kasvatusta.
Itse en ole ikinä käyttänyt ruumiillista kuritusta lapsiini, enkä aio sitä tehdäkään. Joskus kuitenkin uhmaisen leikki-ikäiseni kanssa mietin, miksen minä, kun niiiiiin moni muukin ennen minua...
Saa provosoitua.
Kommentit (51)
Olen aivan varma, että tämä kuriton kasvatus koituu vielä ongelmaksemme tulevaisuudessa ja ehkä jo nyt. Lastentarhanopettajana näkee sen muutoksen mikä lapsissa on pikkuhiljaa tapahtunut. Lapset rääpivät suutaan ja käyttäytyvät agressiivisesti jo pienenä, koska eivät tiedä miltä tuntuu kun joku vetää vaikka tukasta. Meillä on tarhassa suuri ongelma, kun lapset purevat, tönivät ja kiskovat toisiaan...eivät he tiedä sen sattuvan. Ennen kun luunappeja ja tukistuksia vielä lapsille annettiin käyttäytyivät lapset huomattavasti siivommin. Suomi on menossa täsä väärään suuntaan.
-itse kylä tukistan lapsiani jos muu ei auta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedetään, että ruumiillinen kuritus nimenomaan altistaa väkivaltaisuudelle ja myös rikollisuudelle, siis siihen on huomattavasti suurempi todennäköisyys jos kotona on tiukka kuri ja ruumiillista kuritusta.
Ei ruumillisen kurittamisen puute tarkoita kuitenkaan sitä, ettei rajoja olisi.
Itse en ole koskaan saanut kotona edes tukkapöllyä. Meillä KUNNIOITETTIIN lasta ja tätä kautta myös itse opin kunnioittamaan muita ihmisiä.
Mieheni sai tukkapöllyä sekä selkäänsä. Selkään sai muutaman kerran. Toinen niistä oli, kun oli sanonut äitiään akaksi.
Itse muistan kerran murrosikäisenä sanoneeni äitiäni ämmäksi puhelimessa kaverille ja kyllä hävetti, kun huomasin äidin kuuleen. Ei siinä selkäsaunaa tarvittu. Äiti naureskeli ja minä olin ihan vaikea. Empä toista kertaa näin rumasti puhunut.
Itseasiassa TIEDÄN, että ne kurittomat lapset ovat juuri niitä herranterttuja joita ei koskaan kotona kielletä eikä saada aisoihin. Lapset lyövät kotona sisaruksiaan ja äiti vain yrittää puhua rauhallisesti. Lopulta lapset lyövät myös äitiä ja äiti ei voi asialle mitään tehdä. Mitä tällainen opettaa lapselle? Että hän saa mätkiä mielensä mukaan ketä haluaa ja kukaan ei voi hänelle mitään!
Tietysti jos puhutaan sitten pahoinpitelystä (hakkaamisesta) niin tottakai sellaisista perheistä tulee myös ongelma lapsia. Mutta niistä ei ollutkaan nyt kyse, vaan ihan perinteisestä tukkapöllystä ja luunapista. Kyllä näin monen vuoden työn perusteella voin sanoa tietoni faktaksi! Mutta jokainen kantakoon sitten itse vastuun omista kersoistaan jotka tekevät ääliömäisyyksiä. Harmi vaan, että ne hyvin kasvatetut lapset joutuvat kärsimään niistä pilalle hemmotelluista...esim tarhassa.
että kaikissa perheissä ei toimi samat jutut. Jotkut lapset ovat oikeesti niin kilttejä ja helppoja, että turha niille on alkaa antamaan mitään luunappeja. Mutta toiset lapset ovat vaan kertakaikkiaan vaikeampia ja jos sellaisista lapsista haluaa kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, niin kyllä siinä valitettavasti välillä joutuu näpäyttelemään. Niin se vaan on. Muuten homma luisuu äidin ja isän kädestä ja lapsi alkaa komentelemaan koko perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E ruumiillisen kurituksen puute tarkoita että kuria ei olisi, tai että lapsia ei kielletä tai saada aisoihin. Ja mitä se sitten opettaa jos äiti nappaa tulasta? Että tukasta repiminen on ok?
Vierailija:
Itseasiassa TIEDÄN, että ne kurittomat lapset ovat juuri niitä herranterttuja joita ei koskaan kotona kielletä eikä saada aisoihin. Lapset lyövät kotona sisaruksiaan ja äiti vain yrittää puhua rauhallisesti. Lopulta lapset lyövät myös äitiä ja äiti ei voi asialle mitään tehdä. Mitä tällainen opettaa lapselle? Että hän saa mätkiä mielensä mukaan ketä haluaa ja kukaan ei voi hänelle mitään!Tietysti jos puhutaan sitten pahoinpitelystä (hakkaamisesta) niin tottakai sellaisista perheistä tulee myös ongelma lapsia. Mutta niistä ei ollutkaan nyt kyse, vaan ihan perinteisestä tukkapöllystä ja luunapista. Kyllä näin monen vuoden työn perusteella voin sanoa tietoni faktaksi! Mutta jokainen kantakoon sitten itse vastuun omista kersoistaan jotka tekevät ääliömäisyyksiä. Harmi vaan, että ne hyvin kasvatetut lapset joutuvat kärsimään niistä pilalle hemmotelluista...esim tarhassa.
Mätkäisette turpiin vai?
On siinä kasvattajia. Surkimuksia te olette. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävää. Kun ei osata puhua, eikä omata auktoriteettia, niin käydään käsiksi.
- naisten ja miesten välinen tasa-arvo (ihanteena, vaikkei toteutuisikaan)
- lasten ja naisten oikeudet (huomioituna erikseen ihmisoikeuksista)
- perheväkivallan tuomitseminen niin, että yleinen syyttäjä voi nostaa syytteen, vaikkei uhri sitä tekisi
Nämäkin arvot/lait/säännöt ovat verraten uusia ja vain pienessä osassa maailmaa voimassa. Muutosten ei tarvitse aina olla uhkaavia. Ne voivat olla myös humaaneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olen samaa mieltä.
Pieni ojennus ruumiillisesti on ok. Hakkaaminen on tuomittavaa sekä liian kova voiman käyttö.
Todellakin haistatellaan ja mennään aina vaan huonompaan suuntaan.
Ihmeellistä logiikka minusta, jos lapsen kurituksen sallivan ilmapiirin yleisyys nähdään osoituksena siitä, että sen kieltävissä maissa oltaisiin jotenkin väärillä raiteilla... Nostan ennemmin hattua niille maille, jotka ensimmäisinä maailmassa uskalsivat puuttua mm. orjuuteen, naisten äänioikeuteen, perheväkivaltaan jne. Tosin jotain lasten oikeuksista ja yhteiskunnasta laajemminkin kertoo, että
vasta
nyt 2000-luvulla on menossa " Älä lyö lasta" -kampanja! :(
Oikeasti: missä raja menee? Mikä on väkivaltaa, jos se ei olekaan voimasuhteisiin liittyvää vääristynyttä vallankäyttöä? Itse lasken väkivallaksi myös mm. juuri tukistamisen ja luunapit sekä lasta vahingoittavat uhkailut. Ylipäänsä
tahallisen
satuttamisen, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Entä milloin lapsi on riittävän iso, jotta häntä ei enää saa(/tarvitse?!) tukistaa? Millä perustelette lapselle, että äiti saa kyllä satuttaa sinua, mutta älä sinä satuta muita? Vai kuuluuko lapsen edelleen alistua - eikö lapsen kuulukaan totella siksi, että hän aidosti kunnioittaa vanhempiaan ja luottaa heidän arviointikykyynsä myös kielloissa?
Itse tulen perheestä, jossa ei KOSKAAN nostettu kättä satuttamiseen. Kosketus oli aina rakkaudenosoitusta, sitä ei tarvinnuut säpsähtää. Ei edes kiukkuhetkinä, päinvastoin silloin sai mennä syliin rauhoittumaan. Meistä kukaan ei ole kokenut tarvetta " hyppiä silmille" tai kiroilla tai käyttäytyä muutenkaan sillä tavalla kuin täällä nämä väkivallattoman kasvatuksen saaneet lapset väärin perustein jo leimattiin. Onneksi rajat voi asettaa ja pitää fiksumminkin keinoin! Miestäni tukistettiin joskus, mutta hän pitää sitä osoituksena ennemminkin vanhempien heikkoudesta kuin kasvatuskyvystä, vaikka hänkin muuten omia vanhempiaan arvostaa.
On surullista, että yhä 2000-luvulla lapsen oikeudet ovat jopa näissä ns. hyvinvointivaltioissa heikommissa kantimissa kuin aikuisten. Oli havahduttavaa lukea, kuinka moni Suomessakin edelleen sallisi lasten kurituksen, mutta ei muuta perheväkivaltaa :( Vaikka pieni lapsihan se kaipaisi juuri aivan erityistä suojelua, koska on vasta kasvamassa ja rakentamassa omaa minäkuvaansa!
Maailma on pullollaan väkivalloin kasvatettuja, minävaurioisia ihmisiä. Itse en kaipaisi enää yhtään lisää. Rajat ovat rakkautta, ja niiden osoittaminen ilman satuttamista ovat sellaista viisautta, jota jokaisen vastuullisen aikuisen tulisi harjoitella jo ennen kuin lapsia saa - tai viimeistään vanhemmuuden myötä. Jos jonkun mielestä on " pakko" satuttaa, ollaan jo menty metsään. Ennemminkin siis sanoisin, että jos " välillä joutuu näpäyttelemään" , on homma jo " luisunut äidin ja isän kädestä" :(
Vierailija:
että kaikissa perheissä ei toimi samat jutut. Jotkut lapset ovat oikeesti niin kilttejä ja helppoja, että turha niille on alkaa antamaan mitään luunappeja. Mutta toiset lapset ovat vaan kertakaikkiaan vaikeampia ja jos sellaisista lapsista haluaa kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, niin kyllä siinä valitettavasti välillä joutuu näpäyttelemään. Niin se vaan on. Muuten homma luisuu äidin ja isän kädestä ja lapsi alkaa komentelemaan koko perhettä.
Surullista tekstiä, muuta en voi kommentoida. Hakekaa nyt hyvät ihmiset jelppiä ennen kuin tuohon jamaan lastenne kanssa joudutte! Jostain kumman syystä näitä " vaikeita lapsia" kasaantuu juuri niihin perheisiin, joissa kovat keinot on käytössä... :' (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa tulee kyllä toimeen sanallisinkin keinoin sekä kiinni pitämällä. Ongelma ilmenee pääosin sitten siinä, kun vanhemmat ripittävät päiväkodin ( tai koulun ) henkilökuntaa siitä, että HEIDÄN NicoPetteriJannica on niiiiin kiltti, ettei tee mitään pahaa mitä nyt jokus huitaisee kaveria lättyyn ja nyt tuhma tarhantäti kielsi. NicoPetteriJannicalta pitää pyytää nyt anteeksi kun sillä tuli paha mieli ja syyllinen olo. No niin piti tullakin kun käyttäytyi väärin! On muuten hankala tilanne purkaa, jos kotona ollaan sitä mieltä että lyödä saa, kun ei lyö liian lujaa. Lapsi menee totaalisen sekaisin oikeasta ja väärästä.
Kotona tilanne on hiukan toinen kun lapset on omia, mutta ei ole minun tarvinnut tähän mennessä fyysisiä keinoja käyttää. Ihan peruslapsia ovat kaikki kolme, joskus tekevät tyhmyyksiä ja ovat joskus todella kilttejä, siis tavallisia lapsia!
Komppaan, mutta en kyllä väkivaltaan turvaa. Vaan rajoihin. Ne on sitä rakkautta! :D
Onko se huono juttu jos Suomi noudattaa ihmisarvoja? Pitääkö Suomen olla takapajula vaan koska muutkin ovat?
Toki entisaikoina opettaja on saanut liiskoa oppilaitaan mennen tullen, minua ihmetyttää se ettei opettajilla ole kunnon ohjeistuksia miten toimia jos oppilas häiritsee tuntia, käyttäytyy uhkaavasti, on väkivaltainen tai ei poistu luokasta.
Pitäähän opettajalla olla vastuu toisten oppilaiden oppivelvollisuudesta ja tuntirauhasta! En usko että siihen tarvitaan karttakeppi, mutta joku tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIllaisia meistä sitten tuli? Minä olin lapsena kiltti, tottelevainen, ei olisi tullut mieleenkään aukoa aikuisille päätä tai olla tottelematta. Miuna kohdeltiin kotona kunnioittavasti, ja mulla on taipumus ajatella ihmisistä aina hyvää.
Miehellänoi on vahva taipumus väkivaltaan. Väsyneenä tai stressaantuneena kohtelee tosi huonosti lapsia, nimittelee, haukkuu. Olettaa aina ekana ihmisten motiiveista sitä kaikista pahinta mahdollista, on epäluuloinen.
EN tiedä, onko näillä asioilla yhteyttä, mutta tämä nyt on meidän kohdalla näin.
- työnantajan oikeuden fyysisesti kurittaa työntekijäänsä. Eikä sekään ole voimassa kaikkialla maailmassa.
-me olemme ensimmäinen sukupolvi joka tuomitsee lapsityövoiman käytön näin laajasti
- me olemme ensimmäinen sukupolvi jossa kaikki lapset käyvät koulua varallisuudesta tai sukupuolesta riippumatta
-me olemme ensimmäinen sukupolvi joka ei ole lapsena kärsinyt ripuleista pahentuneen ruoan takia
_me olemme ensimmäinen sukupolvi jossa kukaan ei kuole jäykkäkouristukseen tai polioon
Eivätkä nämäkään ole voimassa isossa osassa maapalloa.
Minulla on 9-vuotias määritelmällisesti vaikea asperger-lapsi. AINA on joku muu keino tehonnut, ei ole tukkapööllyjä tai muuta väkivaltaa tarvittu.
ei kai tuohon kukaan mitään tiukkaa ikärajaa pysty sanomaan.
Meillä vanhin lapsista on se " vaikein" . Ainut, joka on ikävä kyllä saanut tukkapöllyä. Kaksi muuta eivät varmaan tule " tarvitsemaan" .
Ja se ei sitten satu?? Se ei ole alistavaa?? Holding on väkivaltaa!
Tervetuloa vaan keskustelemaan meidän koululaisen kanssa! Kymmenisen vuotta on koitettu keskustella!
Nyt on myös tiettävästi ensimmäinen sukupolvi menossa, joka suoraan haistattelee aikuisille. Aina on nuoria kritisoitu, mutta enpä ole kuullut, että lapset uhkailee pahoinpitelevänsä aikuisen, kun tämä komentaa. Keski-Euroopassa asuvana voin myös todentaa, että täällä ei kukaan nuori haistattele aikuisille, vaan vieras on aina " madam" .