Lue keskustelun säännöt.
Näin tänään äärimmäisen selkeän uskonnolisen unen, joka sai minut hätääntymään ihmisten puolesta:
11.09.2008 |
Tehdas tai muu laitos oli lopettanut toimintansa, tehtaasta purkautui ulos tyytymättömiä ihmisiä. Eräs heistä oli keski-ikäinen silmälasipäinen mies, joka katsoi että hänen ainoa vaihtoehtonsa toipua pettymyksestä oli matkustaa Kuubaan tai johonkin vastaavaan paikkaan, joka tuki hänen ideologiaansa, jolle hän oli rakentanut koko elämänsä ja josta hän ei kyennyt luopumaan, koska se oli muuttunut osaksi häntä. Katsoin häntä ja mietin, kuinka hän ei koskaan tule löytämään vastauksia, aina vain uusia valheita.
Sitten näin kaksi miestä, jotka juttelivat kirkosta tai jostakin muusta kristinuskoon liittyvästä ja toinen heistä sanoi jotakin näin: "Minkäs teet, nämä rakennukset ovat vielä tässä, kun ihmiset niin kauan uskoivat Jeesukseen".
Silloin oivalsin, että ihmiset uskoivat Jeesukseen melkein 2 vuosituhatta, kunnes vasta 1900-luvun puolessa välissä, ihmiset alkoivat uskoa enemmän itseensä kuin Jeesukseen ja hylkäsivät Jeesuksen. Vasta niin lyhyt aika on eletty yhteiskunnassamme epäuskon aikaa.
Mietin näitä kahta miestä ja minun teki mieleni sanoa heille, että ettekö ymmärrä, että vaikka ette usko Jeesukseen ja puhutte hänestä kuin säästä tai jostakin yhdentekevästä, niin juuri sen saman Jeesuksen paluu on lähempänä kuin koskaan ennen ja samassa näin kadun reunassa kypsää keltaista viljaa, joka odotti vain niittämistään.
Ja samassa ymmärsin kauhistuneena, että niin monet on todellakin matkalla kohti kadotusta, eivätkä näe, eivät kuule eivätkä ymmärrä kuinka lähellä reunaa jo ovat. Samassa näin jossakin kaukana suuren vesiputouksen, jonka päällä välkehti kirkas valo ja tajusin kuinka lähellä Jeesuksen paluu onkaan ja kuinka putouksen kova pauhu vain lähenee ja lähenee, kunnes emme kuule mitään muuta.
Kun heräsin mietin vain sitä, miten mahdollisimman monet ihmiset saisi vielä pelastettua, että he eivät putoaisi kuiluun.
Kommentit (34)
oivallus siitä mitä aikaa elämme. Ja unen symboliikka oli harvinaisen selkeää, koskaan ennen en ole nähnyt unta keltaisesta viljasta, joka on kypsää niitettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun uskosi voi pelastaa heidätkin!
Tälläkin viikolla olen jo monta kertaa saanut nähdä, kuinka suuri voima on rukouksella, ja kuinka suuri on Jumalan rakkaus!
En minäkään ennen ollut nähnyt unta muumioituneesta kannibaali-isoisästäni jussipaita päällä, mutta kerta se oli ensimmäinenkin :D.
Pakoiletko todellista elämää uskonnon taakse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niin tiesivät ihmiset lähes kahdentuhannen vuoden ajan, ettekö ymmärrä miten mitätön tämä ateismin ja epäuskon aika on suhteutettuna vuosisatoihin sitä ennen. Vielä 1950-luvulla Suomessa kristilliset arvot perusarvoja, eivät enää. Itsekkyys ja epäusko on tehneet yhteiskunnastamme raa'an ja väkivaltaisen, jossa ihmiset eivät voi enää hyvin. Arvot ovat hävinneet vähitellen, mutta elämmekin lopun aikoja.
Kuten unikin osoitti, ihmiset ovat sokeita, eivät halua nähdä eikä kuulla että kuilun reuna on jo lähellä.
Jeesus opettaa: "Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee." (Mt 24:37-42.)
jos mä oisin jokaista untani uskonu, oisin kuollut jo sata kertaa, samoin kuin läheiseni, mm. sisko kuristunut ketunrautoihin, synnyttänyt noin seitsemän lasta ja mulla olis molemmissa jaloissa kuusi varvasta. Ja paljon muuta.
Todennäköisimmin viettäisin aikaa suljetulla.
Mutta siunausta vaan sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan kaikki uskossa olevat ovat kyllä opetuslapsia, tavalla tai toisella.
Jokainen uskossa oleva tietää ja uskoo, että Jeesus tulee takaisin, jos ei sitä usko ei ole uskossakaan.
Näitä muka-uskovaisia pappeja ja muita tähän Suomen maahan kyllä mahtuu. Mikä lie "jumala" heillä onkaan, ei ainakaan Raamatun Jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin tänään jostain pätkän ihan hirveää Raamatun tekstiä. En tiennytkään että siellä on sellaista, on tosi pitkä aika siitä kun olen lukenut Raamattua. Säkeessä käskettiin tappamaan kaikki poikalapset ja naiset jotka on yhtyneet mieheen, ja jättämään itselle naiset (tytöt?) jotka ei ole.
On tuo teksti tarkoitettu juutalaisille tai ei, niin minkälaista JUMALAN SANAA tuo tuollainen oikein on?!!!
Mäkin näin kaikenlaisia unia nuorena ja herkkänä parikymppisenä, odotin maailmanloppua tulevaksi, näin ympärilläni enkeleitä ja paholaisia yms. Ja löysin itseni suljetulta osastolta!
Että oiskohan aika ottaa vähän rauhallisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niilo Yli-Vainion näky v.1956 Alajärvellä (Mauno Saaren kirjasta Saarnaaja, s. 266-267)
Nämä tapahtumat selvisivät minulle tavallaan jo vuonna 1956 Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin sairas jo, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, "pääni näky", ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä!
Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä.
Kuva katosi niin kuin filmi katoaa.
Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan.
Mutta tämäkin kuva katosi.
Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.
Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi, idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.
Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla.
Siihen päättyi näky.
Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myöhään, niin että pelto on ja vilja on jo kasvanut ja ollut, leikkuuta on mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, merkein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta.
Sellaista ei ole olemassakaan. Ei ole tarvetta nähdä kontekstia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urho Muroma syntyi Helsingissä (1890-1966) papin poikana. Isä oli evankelinen kristitty, tuottelias ja aktiivinen pappi. Isä ehdottikin Urholle papin uraa, mutta poika oli kiinnostuneempi näyttelijän urasta. Asia oli vaikea isälle, joten Urho kirjoittautui yliopistoon lukemaan oikeustiedettä. Hän antautui opiskelijamaailman pinnalliseen elämään ja rakkaaksi harrastukseksi muodostui kuorolaulu. Vaikka kodin perintö ei koskaan kadonnut kokonaan, Urho vieraantui hengellisestä elämästä tyystin. Isän kuolema ja tarkoituksettoman elämän synnyttämä tyhjyys veivät Urho Muroman vuonna 1912 norjalaisen herätyssaarnaaja Albert Lunden kokouksiin. Siellä hän antoi elämänsä Jeesukselle. Muroma kirjoitti myöhemmin, kuinka hän muisti puheen lopun: "Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tahtoisin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse tänään niin, että kun kerran makaat kuolinvuoteellasi sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein". Lakien pänttääminen jäi, ja Urho omistautui Raamatulle ja päätti sittenkin lukea papiksi. Pian kääntymiskokemuksensa jälkeen Muroma näki "taivaallisen näyn", joka siivitti häntä koko elämän ajan:
"Seisoin kuin jyrkänteen reunalla, josta hirvittävät tulenlieskat nousivat kohti taivasta. Jumala oli pysäyttänyt minut juuri, kun olin syöksymässä näihin lieskoihin. Seisoin siinä pimenevässä yössä. Samalla näin, miten sekä oikealla että vasemmalla puolella ihmisiä suoranaisena jonona syöksyi jyrkänteeltä tuleen. Silloin sain kuin sisäisen kutsun: Mene ja koeta pelastaa niin monta kuin mahdollista syöksymästä tuonne tulijärveen."
lapset, naiset ja vielä kaiken lisäksi ottaa itselle neitsyet raiskattaviksi?
puintihommia odotellessa, kun tuosta Yli-Vanion näystäkin on yli 50 vuotta.
Kyllä nimenomaan mitään kirjaa ei voi lukea niin, että lukee lauseen sieltä lauseen täältä, koska silloin ei pysty liittämään lukemaansa asiayhteyteen.
Lue nyt se Raamatun kirja, jota olit lukemassa alusta asti ja täällä on hyvää Raamattuopetusta, kannattaa kuunnella:
http://www.rkk-sansa.net/
jotka ovat ykkösasia elämässäni ja kun olen nähnyt miten haurasta elämä on olen syvästi kiitollinen lapsistani, elämän lahjasta, jokaisesta eletystä päivästä ja jokaisesta lapsen naurusta. Jos minä olen huolissani myös muista ihmisistä ja heidän ikuisuuskohtalostaan, niin miten se tekee minusta piittamattoman läheisistäni, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat.
Päinvastoin, se että olen nähnyt syvälle kuiluun on auttanut minua ymmärtämään miten arvokas jokainen ihminen on ja Jeesus haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. Jeesus ei halua yhdenkään ihmisen putoavan kuiluun vaan haluaa ojentaa pelastavan kätensä jokaiselle.
"Jos jokainen ihminen lakaisisi oman ovensa edessä, niin tämä maailma olisi puhdas".
Eli keskity hyvä ap nyt vain siihen omaan kotiisi ja perheeseesi. Huolehdi omasta ja sinun perheesi ja lastesi hyvinvoinnista. Se on kaikkein tärkeintä tässä ja nyt.
Voisin muuntaa tuota lainaamaani tekstiä hiukan: -Jos jokainen äiti huolehtisi kaikin voimin omasta lapsestaan, jaksaisi olla läsnä ja rakastaa, niin tässä maailmassa ei olisi pahuutta-.
Voit pitää tuota unta ja hätääsi merkkinä siitä että on aika etsiä vähän muutakin ajateltavaa.