Onko teillä ollut jo aikuiseksi kasvaneiden lasten kanssa ongelmia, kun nämä oli teinejä?

Tyttärellä oli aika vaikeat muutama vuosi jossain 13-15 välillä. Karkail ryyppäämään, oli epämääräisiä miesystäviä, karkaili kotoa kerran jopa Ruotsiin jonkun miehen kanssa, koululle haistatti pitkät ja lintsasi aina kun voi. 

Hän kuitenkin ihan itsestään sitten ryhdistäytyi lopulta, kun tajusi että haluaa lukioon ja yliopistoon, eikä se onnistu sillä menolla kuin mitä harrasti. Asiaa edesauttoi opo, joka ehdotti hänelle ammaattikoulua, koska lukiossa tuskin pärjäisi. Siitä sisuuntui, että minä niille näytän. Kävi lukion ja maisteriksikin luki matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta, eikä ole ollut mitään isompia ongelmia elämässä noiden muutaman teinivuoden jälkeen.

Olen omille lapsille kertonut rehellisesti enonsa sekoiluista.Eivät oo onneksi matkineet.

Ei ollut, teini-ikä oli suhteellisen helppo. Poika sairastui 18-vuotiaana masennukseen - tai kai hän jo teininä masentui, mutta ei se näkynyt - ja sitten alkoi alamäki. Kaikkea sekoilua. Nyt on 25 v ja yrittää ryhdistäytyä. Äidiltä tosin usko meinaa loppua. 

Ongelmat alkoi sinä päivänä, kun 18 tuli mittariin. Sen jälkeen ei mikään sääntö velvoittanut, koska ITSENÄISYYS! Kyllä heistä ihan yhteiskuntakelpoisia tuli, mutta järkyttäviä perheenjäseniä. Kaikki lähes samana vuonna syntyneitä ja kun esikoinen alkoi kiukutella, kokivat nuoremmatkin aiheelliseksi kopioida käytös.

Odotan, että vuodet vierii ja siperia opettaa...ehkä sitten alkaa järkikin sanoa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat alkoi sinä päivänä, kun 18 tuli mittariin. Sen jälkeen ei mikään sääntö velvoittanut, koska ITSENÄISYYS! Kyllä heistä ihan yhteiskuntakelpoisia tuli, mutta järkyttäviä perheenjäseniä. Kaikki lähes samana vuonna syntyneitä ja kun esikoinen alkoi kiukutella, kokivat nuoremmatkin aiheelliseksi kopioida käytös.

Odotan, että vuodet vierii ja siperia opettaa...ehkä sitten alkaa järkikin sanoa jotain.

Kolmonen jatkaa: juu, tuo täysi-ikäisyys meilläkin paljasti kaiken. Siihen mennessä poika eli kieli keskellä suuta, ettei kukaan tee lastensuojeluilmoituksia.

Ihan itse kasvatit? :D Kertoo aika paljon jos alkaa jo 12-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse kasvatit? :D Kertoo aika paljon jos alkaa jo 12-vuotiaana.

Kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä kaikki ole vanhempien ansiota.

Otapa sädekehä pois päästäsi.

Ei-ap

Ap. Oletko taas se Vanhapiika joka mäiskytät  ja haukut lapset ja äidit katkrruuttasi ja sairauttasi ????

Vierailija kirjoitti:

Ap. Oletko taas se Vanhapiika joka mäiskytät  ja haukut lapset ja äidit katkrruuttasi ja sairauttasi ????

Olen. 

Kahden ammattikasvattajan lapsia, ei ongelmia. No, saattoi tietysti olla lasten mielestä ikävää kun kotona oli säännöt ja niistä pidettiin kiinni.

Kaikilla oli jotain kapinaa, mutta jäi onneksi aika pieneksi. Lähinnä suun soittamista ja yritystä rikkoa sääntöjä. Kun pidettiin ne säännöt ja rajat, niin siihen loppui ulinat. 

ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse kasvatit? :D Kertoo aika paljon jos alkaa jo 12-vuotiaana.

Kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä kaikki ole vanhempien ansiota.

Otapa sädekehä pois päästäsi.

Ei-ap

Käyttäytymisestä perimä selittää puolet ja toisen puolen selittää millaisissa olosuhteissa on joutunut kasvamaan lapsuutensa. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai "piilorakenteet". 

4 lasta, ei ongelmia. Helppoja ovat olleet, esimerkillä kasvatettu, kuria ollut ja kaikessa mukana.

Kuopuksen sairastuminen 12v:nä oli ainoa henkisesti raskas vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse kasvatit? :D Kertoo aika paljon jos alkaa jo 12-vuotiaana.

Kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä kaikki ole vanhempien ansiota.

Otapa sädekehä pois päästäsi.

Ei-ap

Käyttäytymisestä perimä selittää puolet ja toisen puolen selittää millaisissa olosuhteissa on joutunut kasvamaan lapsuutensa. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai "piilorakenteet". 

olosuhteet selittävät käyttäytymistä lähinnä pienillä lapsilla. 

teinien käyttäytymisestä olosuhteet selittävät alle puolet. 

aikuisten lasten käyttäytymisestä kasvatus selittää enää n. 20 %.

Olihan sitä kaikenlaista, käsittääkseni kaikilla on, tuskin kukaan kasvaa aikuiseksi ilman kasvukipuja. Mutta kaikki ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat töissä, tai opiskelevat. Lapsenlapsiakin on ja ovat hyviä vanhempia lapsilleen. Pojallani oli ongelmia alkoholin kanssa nuorena, mutta totesi asian itse ja tällä hetkellä ei käytä alkoholia lainkaan, koska kokee, ettei se sovi hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen omille lapsille kertonut rehellisesti enonsa sekoiluista.Eivät oo onneksi matkineet.

Olen varoittanut lapsia sukumme alkoholismigeenistä, tai mikä liekään. Suvussa on juoppoja paljon.

Jos aloittajan 12v lapsi käyttää huumeita niin kyllä pitäisi vanhempien katsoa peiliin.

Käyttäminen on oire jostakin, ei syy.

Syy löytyy kotoa.

Ei normaalisti lapset tai aikuiset käytä.

Kyllä ne on marginaalinen ryhmä käyttäjiä.

Eduskunta poislukien.

Vierailija kirjoitti:

Kahden ammattikasvattajan lapsia, ei ongelmia. No, saattoi tietysti olla lasten mielestä ikävää kun kotona oli säännöt ja niistä pidettiin kiinni.

Arveletko ammattikasvattajan vanhemmuuden perustuvan koulutukseen vai vanhemma  omaan luonteeseen? Vai onko vaarana suutarin lapsella ei ole kenkiä ilmiö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden ammattikasvattajan lapsia, ei ongelmia. No, saattoi tietysti olla lasten mielestä ikävää kun kotona oli säännöt ja niistä pidettiin kiinni.

Arveletko ammattikasvattajan vanhemmuuden perustuvan koulutukseen vai vanhemma  omaan luonteeseen? Vai onko vaarana suutarin lapsella ei ole kenkiä ilmiö? 

Omassa tuttavapiirissä ammattikasvattajien lapset olivat vaikeimpia teineinä