Jäin työttömäksi viime syksynä ja kaikkien ongelmien lisäksi olen alkanut pelkäämään

Kaikkia vähänkin sosiaalisia tilanteita. Jännitän monta viikkoa jos tiedän, että tulossa on vähänkin arjestani poikkeava tilanne. Kuukausi sitten jännitin ihan kipeänä viikon sitä, kun piti viedä autoa renkaiden vaihtoon. En pysty edes ajattelemaan, että menisin kampaajalle tmv. Joo ei ole rahaakaan, mutta ahdistun jo ajatuksestakin niin paljon, että en ymmärrä. Kohta menetän järkeni varmaan. Pelkään jokaista tulevaa päivää.  Olin töissä jossa ollaan jatkuvasti esillä ja joutuu puhumaan ihmisten kanssa lähes jatkuvasti. Nyt pelkään roskapussinkin viemistä ja lykkään sitä niin pitkälle kuin mahdollista.