Muita joista tuntuu, että mitkään ihmissuhteet ei kestä. Ei edes töissä.

Minulla vähän sama juttu, mutta olenkin (melko varmasti) autisti ja lisäksi introvertti, joten en niin välitäkään moneen joukkoon kuulumisesta. Sen kyllä huomaan, että esim. töissä monet minua uudemmat tulokkaat on otettu nopeasti mukaan piireihin ihan eri tavoin kuin minut ikinä. Ekstroverttius tai sen esittäminen näyttää auttavan tuossa paljon. Mutta ei kai se esittäminen pitemmän päälle kannata, joten en suosittele sitä.

Kai parasta on olla aidosti oma itsensä, eikä ainakaan kokeilla erilaisia taktiikoita saman joukon kanssa, se vasta oudolta vaikuttaisi :D Omanlaisesi ihmiset hyväksyvät sinut kyllä, kun heitä tapaat. Onko sinulla jotain erityisiä kiinnostuksenkohteita, joiden parista voisit löytää samanhenkisiä tyyppejä? Ehkä sitten saisit myös uutta itsevarmuutta noihin muihinkin tilanteisiin, joissa joudut olemaan ihmisten kanssa. (No, en tiedä auttaisiko tuo, mutta kommentoin vaan kun itsekin samaistun aloitukseesi.)

Onko autismi (esim. Asperger-tyyppinen, jonka uskon itselläni olevan,) täysin poissuljettu? Naisilla noita on joskus vaikeampi tunnistaa.

Ilmeisesti olet epämiellyttävä ihminen, jos yritetään savustaa ulos. 

Lue Laura Wathenin kirja : Ai se olikin Adhd.

Siellä käsitellään tuotakin eli yrität miellyttää ihmisiä jottei sinua hylättäisi/hyljeksittäisi. Näin toimien, eli maskaamalla eli naamiota pitämällä yrität suojella itseäsi, mutta aikaansaatkin sen että ihmiset ovat sinua kohtaan rajattomia ja huomaat olevasi naureksittava ja halveksittava kynnysmatto ja oksennusämpäri.

Tutustu kirjaan, se kannattaa

Et ole ehkä vain löytänyt omanlaistasi ihmistä, jonka kanssa asiat soljuvat luontevasti eteenpäin. Kerron kuitenkin milloin itse alan vetäytyä. Siinä vaiheessa kun huomaan, että minusta yritetään tehdä jatkuvasti jotain ihmeellisiä tulkintoja tai minua luokitellaan jonkin yksittäisen asian perusteella tai kun huomaan jonkun olevan jollain tapaa kontrolloiva ja rajoittava ilman esihenkilöasemaa. Myös selän takana paheksunta tai muka harmiton ihmettely ovat omiaan tekemään pesäeroa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti olet epämiellyttävä ihminen, jos yritetään savustaa ulos. 

Minusta aloittaja on jo kirjoituksensa perusteella empaattinen ja sympaattinen ihminen ja voisin olla hänen ystävänsä.

Sinä taas, jo pelkästään kirjoituksesi perusteella olet ilkeä ja kiusaaja, jolla ei sen vuoksi ole oikeita ystäviä, vaan muita samanlaisia luusereita eli peesaajia, hyväksikäyttäjiä tai rikoskumppaneita, siis pelkkää pohjasakkaa.

Lopeta tuollaisten kirjoittelu, mieti hetken ja muuta tapasi.

Minä olen aikuinen naisautisti ja kärsinyt tästä ongelmasta koko ikäni. Ikä alkaa jo nelosella, mutta en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa tai naimisissa. Ystäviä tulee ja menee, mutta kukaan ei koskaan jää mukaan pysyvästi. Elämässä on 1 ainoa pysyvä ystävä, onneksi sentään hän. Töissä asiakkaat ja esihenkilöt pitävät minusta, koska saan tuloksia itsenäisesti aikaiseksi, mutta en kelpaa koskaan pysyvästi palkattavaksi tai työporukoihin mukaan. Nyt taas työttömänä tästä samasta syystä, vaikka osaamista ja asiantuntijuutta löytyy.

Samaa on ollut myös läpi elämän. Ehkä taustalla on lapsuudesta juontuvaa traumaperäisyyttä. Sitä kannattaa ainakin tutkia, voisiko johtua siitä, koska helpommin silloin esimerkiksi kokee ulkopuolisuutta ja sitä ettei mitkään suhteet kestä tai tulee vetäytymisen tarve jossain kohtaa.