Muita joista tuntuu, että mitkään ihmissuhteet ei kestä. Ei edes töissä.

Älä ainakaan yritä noin kamalasti sitä ja tätä. Se aito 'sinä' häviää tuossa ja sitä aitoahan useimmat haluaisivat. Ja niistä jotka eivät halua ei kai kannata välittää.

Saman huomannut.

N53

Mitä sinä kaipaisit muilta ihmisiltä?

Veikkaan, että nämä kokemukset heijastuu vaikeasta äitisuhteesta.

Ihmisiä tulee ja menee, niin se vain on.

Omat ihmissuhteeni eivät kestä siitä syystä, etten jaksa tuomitsevia ihmisiä ja sellaisia on ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä kaipaisit muilta ihmisiltä?

 

Edes ystävällistä normaalia kohtelua. 

Ap.

Kyllä. Olen puhelias mutta ujo. (Juu. tiedän että on ristiriitaa mutta näin se on). Ihmiset pitävät seurastani mutta kun he tutustuvat niin tulen avoimemmaksi jolloin he vetäytyvät. Heille on muodostunut joku mielikuva minusta joka ei pidäkään paikkaansa.

Luulen, että ongelma on kiire, joko todellinen tai opittu.

Ihmiset tutustuvat mukavaan ihmiseen, mutta sitten siinä humpsahtaakin jo viikkoja eikä ole saatu sovittua tapaamista. 

Jotenkin se oma arki vaan rullaa eteenpäin, on jotenkin vaikea alkaa sopimaan siihen mitään, vaikka toki aikaa olisi, viettäähän moni jopa 4-5h päivästä puhelimella.

Ei vaan saa aikaiseksi.

Liittyykö myös vanhenemiseen? Teininä ei ollut tällaista.

Kai se on se keski-ikäisen naisen muuttuminen näkymättömäksi meneillään. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, niin käy kaikille. 

Ei varmaan johdu sinusta. Ihmisillä ei vaan ole ihmissuhteille mitään käyttöä.

Itselläni on ongelmana se, että vaikka olen arka ja kohtuu hiljainen, niin päästelen suustani "sammakoita". Ihmiset ei tunnu niitä ymmärtävän, vaan ihan hyvätkin tutut alkaa kaihtamaan. Hermostuneena saatan myös nauraa tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa. Monet näyttää olevan hyvin ahdasmielisiä ja heitä ei kiinnosta tutustua juuri kehenkään. Ensivaikutelma pettää hyvin usein. Olen itse sen kokenut monesti. 

Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä voimakkaammin he pitävät kiinni omasta tilastaan ja omasta edustaan. Tunteilulle ei jää juurikaan tilaa. Itse en pystyisi elämään sen asian kanssa, että jyräisin ihmiset alleni välittämättä siitä, mitä siitä seuraa. Herkkänä ihmisen tiedän miltä paha olo tuntuu. Yritän olla ystävällinen niillekkin, jotka eivät ole minulle. Joskus tosin siinäkin tulee raja vastaan. 

Supermiellyttäjät joutuu usein silmätikuksi, koska heitä on helppo käyttää hyväksi ja olla arvostamatta. Yleensä tällaiset ei esim.etene työpaikalla. Työnantajan on helppo jättää heidät huomioimatta, koska he eivät valita ja tyytyvät olevaan tilanteeseen. Valitettavasti ovat myös helppoja kiusaamisen kohteita. Ns.ystävätkin olettavat, ette se suutu vaikka ei pidä mitään yhteyttä pitkään aikaan. Yhteyttä otetaan sitten, kun tarvitaan jotain. 

Muillakin samaa. Voinut olla nuorena jo. Että joku ei kaikissa paikoissa natsaa yhteen ja on erilainen toisiin nähden, mikä voi olla hyvä. Ehkä sunlaisia on mutta muualla. Somessa pelottaa häiriköijät.

Taitaa olla tuo ikä. Olen huomannut että viisikymppisenä on tosi vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Tai löytää uusia ystäviä. Kaikilla on kiireinen työ ja oma perhe joka vie aikaa. Ystäväpiirit on jo vakiintuneita, ei niihin uusi ihminen niin vain solahda, toisin kuin nuorena.

Kannattaa kokeilla erilaisia harrastuksia ja yrittää niiden kautta löytää saman henkistä kaveriporukkaa. Esim jotkut käden taitojen kurssit jne voisi olla hyvä. Urheiluharrastuksissa porukat yleensä vaan käy esim jollakin jumppakurssilla ja sitten n opeasti kotiin, niissä on vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin.

lopeta miellyttäminen ja auttaminen ,on fawn reaktio. luo psykologiaa ja kehitä itseäsi.ihmiset saattaa vierastaa liian kilttiä ihmistä koska se ei ole aina aitoa persoonaa vaan miellyttämistä. itsellä samaa ollu.nyt oon napakampi ja ihmisuhteet on parantunu.

eli pyri olemaan itsesi,sano mitä haluat ja mitä et. siitä lähtee aitous ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ongelmana se, että vaikka olen arka ja kohtuu hiljainen, niin päästelen suustani "sammakoita". Ihmiset ei tunnu niitä ymmärtävän, vaan ihan hyvätkin tutut alkaa kaihtamaan. Hermostuneena saatan myös nauraa tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa. Monet näyttää olevan hyvin ahdasmielisiä ja heitä ei kiinnosta tutustua juuri kehenkään. Ensivaikutelma pettää hyvin usein. Olen itse sen kokenut monesti. 

Millaisia nuo sammakot ovat? Hauskat kömmähdykset ovat hauskoja, mutta jos sammakkosi ovat henkilöön käyviä niin miksi niitä kenenkään pitäisi ymmärtää?

Ainut rakkaus joka kestää on Jumalan rakkaus ja armo sinua kohtaan.