Elämä tuntuu niin yksinäiseltä

Ystävysty työkavereiden kanssa sitten. Kaksi parasta kaveriani on ex-kollegoja.

Hanki lemmikki? Siitä haaveilen itse, samassa tilanteessa olen.

Lepäämällä. Miettimällä että on muitakin yksineläviä paljon. Kirja, videolla puhetta, soitto lähisukulaiselle, joku asia mihin menee ajatukset, kieliopiskelu kotona, kävely, paikka jossa on vähän ihmisiä ja haluaakin sieltä pois kun ei enää jaksa.

Itse vaan vuosien ja vuosikymmenten myötä totuin asiaan. Nyt olen 50 v, ei yhtään ihmissuhdetta, mutta en mä tunne itseäni ikinä yksinäiseksi. Jossain neljänkympin kohdalla se alkoi helpottaa, kun viimeisetkin toiveet esim. parisuhteesta ja perheestä, tai mistään kavereista, hävisivät. Olen oppinut viihtymään yksin.

Olisiko niistä työkavereista joku sellainen jota voisi vapaa-aikana nähdä?

Asutko siis yksin? Onko sinulla yhtään ystävää tai vanhemmat elossa? 

Musiikin kuuntelu auttaa.

 

Olisiko jotain kerhoa tai harrastusta jonka voisit aloittaa?

Voisiko lemmikin ostaminen auttaa?

Mitä jos menisit mukaan jonkin tahon ystävä-palveluun? Esimerkiksi SPR ja eri seurakunnat ja järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön. 

Minä tervehdin kaupan myyjää tänään,   eka "puhuminen" pariin viikkoon,  jos siis ens viikolla uudestaan kauppaan.

Tuota se ollu vuosikaudet. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko kul likaruselli?

Mikä vatun kul likaruselli? Itse jäin myös neitsyeksi vastoin tahtoani, eli ei tässä nyt kauheasti ole semmoisissa karuselleissa pyöritty. Ne oli ne sosiaalisesti suositut, jotka pääosin semmoista harrasti, eikä ne ole yksinäisiä.