Yhteisöllisyyden katoaminen
Oletteko huomanneet samaa vai onko kaikki omaa kuvitelmaani? Kun muistelen omaa elämääni ja lapsuutta lähiössä se oli yhteisöllisyyden suhteen aivan erilaista. Elettiin 90-luvun alkua ja jonkinlainen talkoohenki ja yhdessä tekeminen eli vielä lähiössäkin. Kuin yö ja päivä, jos nykyaikaan vertaa.
Käytiin jopa naapureiden kanssa yhteisillä lomilla. Vietettiin aikaa paljon muutenkin naapureilla. Harrastettiin ja touhuttiin yhdessä. Järjestettiin pihan lapsille ties mitä tekemistä. Joku muutti pois, niin ystävyyssuhteet säilyivät. Kaikki tunsivat toisensa, vallitsi jonkinlainen ajatus toisten auttamisesta. Oli yleistä käydä vaikka lainaamassa naapureilta jotain leivinjauhetta, sokeria tai vastaavaa.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta tommonen yhtään.
Koska et ole yhteistyöhalauinen?
DEI ja woketus = yhtenäisyyskulttuurin tuhoaminen ja vastakkainasettelun pääteemaksi nostaminen
Olen pohtinut että yhteisöllisyys oli osa syy miksi Suomi vaurastui. Luottamus ja turvallisuus on hyvä pohja jolle voi rakentaa vaikka mitä. Teknologia ajaa ihmisiä erilleen. Mutta toisaalta teknologiaa on kiittäminen kun kaikki nykyään helppoa. Onkohan tämä murrosvaihe. Ymmärrämme tuoda yhteisöllisyyttä takaisin jahka tämä tekniikka humala laantuu. Uskon siihen että ne maat jotka onnistuvat säilyttämään yhteisöllisyyden teknologian paineessa tulevat menestymään. Katsotaan miten käy.
Huomannut saman työpaikalla. Ennen oli vaikka mitä kissanristiäistä ja työpaikan harrasteryhmää. Nyt ei ole muuta kuin teams keskusteluryhmiä.
Se on nykyään somessa.
Meikkaat ensin viikon, otat kuvan ja laitat sen someen ja ootat montako peukkua tulee.
Jos tulee vähän, saat böönautin ja joudut lepoon ja nappeja suukkuun.
Tai sitten voi elellä täysin vapaata ja reipasta elämää ilman muilta kerjättyä huomiota.