Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos on koko elämän ollut tunne että on kaikkialla vähän ulkopuolinen voiko se enää mennä pois?
08.05.2025 |
On ollut paikkoja joissa ei oikein kenenkään kanssa synkkaa ja olen ollut vain se hiljainen tyyppi. On ollut myös kaverisuhteita ja parisuhteita mutta aivan kuin en tuntisi erityisen syvää kiintymystä ketään kohtaan. Joidenkin suhteiden päättyminen on surettanut mutta sydän ei ole "särkynyt" ja tunnen vain epämääräistä haikeutta. Intohimoa pystyn tuntemaan aika voimakkaasti mutta sekin laimenee pian. En myöskään tämän takia oikein osaa juurtua minnekään.
Kommentit (14)
Pidätkö itsestäsi? Tiedätkö mistä asioista tykkäät? Oletko ystävä itsellesi?
Tutustu itseesi niin se muiden kanssa oleminen ja kiinnittyminen helpottuu. Kokemuksesta puhun, t. nainen 51 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama. Muutan myös aika usein ja haluan nähdä uusia paikkoja.
Parisuhteet väljähtyy noin 1 vuoden päästä. On ennätys että olen ollut nyt saman ihmisen kanssa 15 vuotta. Silti tuntuu olo todella ulkopuoliselta.
Jenni Vartiaisen biisi Sivullinen on kuin omasta elämästä kirjotettu.
Nyt kun on tullut ikää on vaan oppinu hyväksymään että tää kulkee mukana varmaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Voi mennä eikä kyse ole edes tunteesta, vaan ajatuksesta. Suosittelen terapiaa.
Komppaan, että terapiaan. Minulle avautui uusi maailma koska aloin rakastamaan itseäni ja näkemään sen, että minullakin on paikka tässä elämässä. Olen onnekas ja kiitän Luojaa.
Ei se mene pois. Kun siihen on lapsesta saakka kasvanut, niin koko elämän ajan on ulkopuolinen olo, vaikka kuinka siitä yrittäisi pois. Joskus jotain hetkellisiä aikoja on ollut, jolloin olen luullut kuuluvani johonkin porukkaan, mutta aika pian se on päättynyt. Näin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mene pois. Kun siihen on lapsesta saakka kasvanut, niin koko elämän ajan on ulkopuolinen olo, vaikka kuinka siitä yrittäisi pois. Joskus jotain hetkellisiä aikoja on ollut, jolloin olen luullut kuuluvani johonkin porukkaan, mutta aika pian se on päättynyt. Näin se vain on.
Terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismin kirjolla?
Jos taustallasi ei ole mitään traumaattista tai vaikeaa tapahtumaa tai elämää, epäilisin kehityksellistä neuropsykiatrista erityisyyttä. Hyvin tyypillinen oire on koko elämän kestänyt ulkopuolisuuden tunne. Ikään kuin muut pelaisivat elämää eri säännöillä. Kirjolla olo ei ole sairaus tai vamma, eikä "parane" tai mene pois. Mutta tieto tuo usein helpotuksen: et ole huono tai väärä, vaan erilainen.
Olen tuntenut noin koko elämäni mutta en koe tarvitsevani mitään terapioita tai lokerointia. Olen hyväksynyt sen että olen yksinäinen susi. Olen oppinut nauttimaan siitä itse asiassa, viihdyn luonnossa, matkailuen yksin ja viihdyn pääni sisällä itseni seurassa erittäin hyvin.
Arvosta itseäsi. Ei kaikkien ole pakko mennä suuna päänä laumassa ja toistella perinteisiä kuvioita. Elämä etenee omaan tahtiinsa. Mikään tunteeton et ole, oppituntisi tässä elämässä on vain jokin toisenlainen polku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YYHYYY KOKO AJAN ITKUINEN JA PAHA OLO😫
Ei. Mutta erilaisuus on hyvä, ettei ole massaa. Ja pari ystävää on parempi kuin joku lauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö itsestäsi? Tiedätkö mistä asioista tykkäät? Oletko ystävä itsellesi?
Tutustu itseesi niin se muiden kanssa oleminen ja kiinnittyminen helpottuu. Kokemuksesta puhun, t. nainen 51 v.
🙄🤮
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla?
Jos taustallasi ei ole mitään traumaattista tai vaikeaa tapahtumaa tai elämää, epäilisin kehityksellistä neuropsykiatrista erityisyyttä. Hyvin tyypillinen oire on koko elämän kestänyt ulkopuolisuuden tunne. Ikään kuin muut pelaisivat elämää eri säännöillä. Kirjolla olo ei ole sairaus tai vamma, eikä "parane" tai mene pois. Mutta tieto tuo usein helpotuksen: et ole huono tai väärä, vaan erilainen.
Hehe, se todellakin on kehitysvamma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla?
Jos taustallasi ei ole mitään traumaattista tai vaikeaa tapahtumaa tai elämää, epäilisin kehityksellistä neuropsykiatrista erityisyyttä. Hyvin tyypillinen oire on koko elämän kestänyt ulkopuolisuuden tunne. Ikään kuin muut pelaisivat elämää eri säännöillä. Kirjolla olo ei ole sairaus tai vamma, eikä "parane" tai mene pois. Mutta tieto tuo usein helpotuksen: et ole huono tai väärä, vaan erilainen.
Hehe, se todellakin on kehitysvamma!
Ihan kuten sun pääkopassasikin?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla?
Jos taustallasi ei ole mitään traumaattista tai vaikeaa tapahtumaa tai elämää, epäilisin kehityksellistä neuropsykiatrista erityisyyttä. Hyvin tyypillinen oire on koko elämän kestänyt ulkopuolisuuden tunne. Ikään kuin muut pelaisivat elämää eri säännöillä. Kirjolla olo ei ole sairaus tai vamma, eikä "parane" tai mene pois. Mutta tieto tuo usein helpotuksen: et ole huono tai väärä, vaan erilainen.
Joo ihan muuten vaan esim sarjamurhaajat ovat tutkimusten mukaan autisteja.
https://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/05/21/study-fin…
Örebron kouluampuja oli autisti.
Massmördaren Rickard Andersson, 35, gick under gymnasiet i en specialklass för personer med Aspergers syndrom och högfungerande autism
Alue: Aihe vapaa
Voi mennä eikä kyse ole edes tunteesta, vaan ajatuksesta. Suosittelen terapiaa.