Olenko kamala, kun en laske villiä 2,5-vuotiasta poikaa päiväkodin Korkeasaaren retkelle.. :-(

jonossa, koska tädit on tätejä, ja niitä kuunellaan, lapsosethan menee kaikilla retkillä siellä kuin armeijassa rivissä. Me aina naureskellaan kotona, et miksi meijän henkkoht reissut menee ihan lörinäks ja vauhkoiluksi....



Kait ne tätit ja setät siellä on niin hyviä käyttään erinäisiä keinoja lasten kaitsemiseen.



Kllä mä laskisin lapsen, ja todella laskin oman villikkoni retkille, vaikka matkat istui usein sitten jonkun tätin viekussa...

joten en voi suositella



löytyi kyllä, onneksi ajoissa, oli rantakallioilla ajamassa valkoposkihanhia ja kateissa melkein puolituntia

mennä korkeasaareen siellä ei näy eläimiä kun lepäilevät jossain puskan takana piilossa. Talvella eläimet liikkuvat.

Ole onnellinen että sinun lapsesi päiväkodissa tehdään tuollaisia reissuja. Minun lasteni päiväkodin reissut ovat korkeintaan aidan toiselle puolelle ja nekin harvoin. Hoitajat ovat iäkkäitä ja eivät viitsi lähteä mihinkään päiväkodista.

jos ahdistaa. Itse olimme ulkomailla aikoinaan ja samanikäinen tyttö ei muista sieltä reissulta mitään, vaikka olimme siellä kuukauden.

Paikalla on varmasti riittävä määrä aikuisia huolehtimassa, muuten ei retkeä tehtäisi. Kyllä siellä kaikista huolta pidetään, niistä vilkkaistakin.

ihan hyvin.



Sinä jos kuka tunnet lapsesi parhaiten, vanhemmuus on myös sitä, että joskus ennakoi vaarat ja uhat ja kaiken mitä mahdollisesti voi kohdata. Ikuisesti ei sitä voi kuitenkaan tehdä ja lasta kasvattaa " Pumpulissa" .



Silti ymmärrän sinua kovasti. Itse olen vähän " ylihuolehtivainen äiti" myöskin ja aion jatkossakin olla.