Perhepeti/sivuvaunu, miten niistä eroon??
Eli yksinkertaisesti, miten olette saaneet lapsen nukkumaan omassa sängyssä?? Meillä nukahdetaan omaan sänkyyn, aikuinen nukuttaa ja siitäkin halutais pikkuhiljaa eroon. Yöllä nappaan viereen joskus 01-04 välillä, jotta unet jatkuu nopeasti. Mutta nyt olisi voimia vähän valvoa, eli vinkkejä otetaan vastaan. Taapero on nyt 1v4kk.
On aina ollut sellainen, että pitää saada pitää kiinni aikuisen kädestä nukahtamisvaiheessa ja myös yöllä. Jos jättää yksin, niin alkaa aivan hysteerinen huuto, eikä lopu ennen kuin aikuinen menee viereen (on yritetty huudattaa)
Meillä siis pinnasängystä tehty ns. sivuvaunu ja sitten siitä nappaan meidän väliin yöllä.
Käänsin sängyn jo valmiiksi seinää vasten, tänään aloitetaa jonkinmoiset treenit, kunhan saan ensin vinkkejä :)
Meillä tosi huonouninen poika (1v10kk) ollut vauvasta ati ja otettiin tuo sivuvaunu käyttöön joskus 10kuisena, kun ei jaksanut nostella edestakaisin viekkuun ja omaan sänkyyn. Pari kuukautta sitten oli voimia tehdä muutos, kun poika ramppasi väliin ja omaan sänkyyn pitkin yötä ja tullessaan siirsi tyynyjä, unikavereita yms. Vieressä nukuttaminen alkoi myös tympiä, kun poika temppuili eikä yksinkään voinut jättää nukahtamaan, kun olisi tullut perässä. Laitettiin laita sänkyyn takaisin ja siirrettiin sänky huoneen toiselle puolelle. Taisi olla eka yönä niin väsynyt ettei jaksanut vastustella paljonkaan sänkyyn menoa. Alkuvaiheessa täytyi poika useamman kerran " kaataa" unille eli käydä laittamassa pitkäkseen ja sanoa nyt nukutaan. Useamman kerran jälkeen ei enää puhuttu mitään vaan laitettiin vaan vähäeleisesti nukkumaan vaikka pomppas sieltä samantien huutamaan laitaa vasten. Täytyi vain sietää sitä riehumista jonkun aikaa muutaman illan. Tavaksi tuli että toinen vanhemmista istuu tietokoneen ääressä makkarissa, kunnes poika nukahtaa. Poika tekee omat seremoniansa, kestää vartin verran että rauhoittuu nukkumaan. Nyt usein riittää että vie tarpeeksi väsyneen pojan sänkyyn, ei tarvi enää olla samassa huoneessa, siellä peuhaa aikansa huutelee pari kertaa laittamaan peittoa, sukkaa jalkaan, juoksuttaa meitä aikansa ja sitten nukahtaa. Yöllä täytyy vielä pari kertaa nousta rauhoittamaan poika unille uudestaan, mutta meidän väliin ei enää huolita kuin poikkeustapauksissa. Kohta olis siirto omaan huoneeseen pikkusänkyyn, kunhan tässä kerätään ensin voimia.
Voimia, kärsivällisyyttä!
P.s. Lapset on niin erilaisia. Esikoiselle pidettiin aikoinaan unikouluntapaista 10kuisena ja alkoi nukkua läpi yön kuin tukki. Tätä kuopusta on yritetty pariin kertaan kouluttaa, mutta ei ole oppinut, muutenkin hankalapi tapaus tämä toinen.