Mistä summasta myisit miehesi yhdeksi yöksi jollekin naiselle?

Jos joku tulisi oikeassa elämässä, oikeasti pokkana kysymään ja tarjoaisi kymmeniä tuhansia rahaa niin suurin osa teistä ei epäröisi! Oikeesti, miettikää mikä ero siinä on että, tällaista ajatuksen tasolla mietitte ja jos se oikeasti tulisi eteen.

jonkun toisen olkkarin sohvalle.

Vaikka summa olisi iso.

ettei mistään hinnasta. Jos oikeesti sais kaikki velat pois (joita siis muuten maksais vielä sen 25 vuotta), velattoman auton ja vaikka toisen siinä sivussa niin ei varmasti kukaan epäröis. Itse en tuossa vaiheessa edes miehen mielipidettä enää kysyisi. Säännöt tietysti tehtäis selväksi joka osapuolelle.

Muutama kuukausi sitten olisi saanut viedä ihan ilmaiseksi tai olisin voinut vielä maksaa että joku olisi retkun vienyt. Nyt ei enää tarvetta kun on erottu.

oma pieni kotimme, joka kuukausi rahaa maksaa laskut ja ruoka ja joskus käydään ulkomailla tai tehdään muuta luksusta. En haaveile rikkauksista, tavallinen elämä kelpaa. Sen sijaan arvotan ja arvostan elämässäni ylitse kaiken meidän perheen (minä,mies ja poika) ihmissuhteita ja ilmapiiriä. Meillä rakastetaan, kunnioitetaan ja vaalitaan toisiamme arjessa. Olen huomannut, ettei se edes ole kovin yleistä perheiden ja pariskuntien keskuudessa...



En ikinä halventaisi miestäni huoraamaan. Suhteellemme ja väleillemme tekisi niin paljon pahempaa kaikki tällaisen järjestelyn aiheuttamat psyykkiset haavat, kuin mitä mikään rahasumma voisi tehdä hyvää.



Tietenkään en ole naiivi. Jos eläisimme jossain kehitysmaassa, ja päivittäin eläminen olisi vaarassa, pitäisi esim. saada sairaalle lapselle hoitoa tai ruokaa pöytään tai katto pään päälle, eikä rahaa tai sosiaaliturvaa olisi, silloin "huoraamisen" edut olisivat varmaan perheelle isommat kuin haitat.



Mutta nykyisellään en ymmärrä, miksi haluaisin olla mieluummin rikas kuin ihmissuhteessani onnellinen. Kyllä minä ainakin arvotan rakkauden, kunnioituksen, uskollisuuden ja toimivan parisuhteen velattomia omakotitaloja ja Australian reissuja korkeammalle!

Mitenkäs se vanha juttu menikään,



Mies kysyy naiselta, tulisiko hän miehen hotellihuoneeseen yöksi jos saisi 1000 000 euroa. Nainen sekunnin mietittyään sanoo suostuvansa.

Tämän jälkeen mies kysyi entäpä jos saisi viisikymmentä euroa?

Nainen suuttui ja huusi "Miksi te minua luulette"



Mies vastaa rauhallisesti "Sehän kävi jo selväksi, nyt vain keskustellaan hinnasta"





M-A

toivon joskus että menis vieraisiin kokeilemaan josko vielä sais kullin seisomaan.kahvirahat voisin antaa vielä mukaan...

alkaa varakkaille naisille rattopojaksi. Saisi hyvät rahat koska on taivaallisen taitava tyydyttämään naisen. 2000e olis ihan hyvä korvaus illasta/yöstä.

Elämäni pohja ei ole myytävänä.

oma pieni kotimme, joka kuukausi rahaa maksaa laskut ja ruoka ja joskus käydään ulkomailla tai tehdään muuta luksusta. En haaveile rikkauksista, tavallinen elämä kelpaa. Sen sijaan arvotan ja arvostan elämässäni ylitse kaiken meidän perheen (minä,mies ja poika) ihmissuhteita ja ilmapiiriä. Meillä rakastetaan, kunnioitetaan ja vaalitaan toisiamme arjessa. Olen huomannut, ettei se edes ole kovin yleistä perheiden ja pariskuntien keskuudessa...

En ikinä halventaisi miestäni huoraamaan. Suhteellemme ja väleillemme tekisi niin paljon pahempaa kaikki tällaisen järjestelyn aiheuttamat psyykkiset haavat, kuin mitä mikään rahasumma voisi tehdä hyvää.

Tietenkään en ole naiivi. Jos eläisimme jossain kehitysmaassa, ja päivittäin eläminen olisi vaarassa, pitäisi esim. saada sairaalle lapselle hoitoa tai ruokaa pöytään tai katto pään päälle, eikä rahaa tai sosiaaliturvaa olisi, silloin "huoraamisen" edut olisivat varmaan perheelle isommat kuin haitat.

Mutta nykyisellään en ymmärrä, miksi haluaisin olla mieluummin rikas kuin ihmissuhteessani onnellinen. Kyllä minä ainakin arvotan rakkauden, kunnioituksen, uskollisuuden ja toimivan parisuhteen velattomia omakotitaloja ja Australian reissuja korkeammalle!

Tärkeämpänä koetaan omat arvot ja läheisten turvaaminen ja kunnioittaminen.

Kuten tuossa ylemäpänä jo todettiinkin, asia voisi olla hieman eri, jos perus edellytykset elämään uupuisivat. Jos lapselta puuttuu ruokaa tai lääkkeitä tai katto pään päältä, ei varmaan kukaan epäile myydä vaikka omaa persettään tai tehdä ihan mitä vaan, että lapsi pysyy hengissä. Mutta jos elitaso on ihan mukava, ei kaikilla ole jotain perustavanlaatuista tarvetta haalia ja saada vain lisää rahaa ja omaisuutta.



Kyllä minäkin miljoona euroa onnesta kirkuen vastaan ottaisin, jos sellainen minulle tarjottaisiin, totta kai. Mutta en istu päiviäni rikkauksista haaveillen. Ihan hyvä minulla on näinkin. Ja jos pitäisi valita a) tämä onnellinen ja hyvä parsuhde ja nykyinen elintaso tai b) ökyrikas elämä, mutta riskeeraisin tämän parisuhteen onnen ja kieltäisin omat arvoni

niin ei sitä tarvitsisi edes harkita. Kuten sanottu, ihan hyvä minulla on näinkin.



Asiaa voisi selkiyttää karmaisevalla vertauksella: "Kuinka moni teistä mammoista, esim. sinä 35, myisitte LAPSENNE yhdeksi yöksi jollekin vieraalle rahasta? Varmaan aika harva. Onko sitten niin käsittämätöntä, että joissain suhteissa arvostetaan, kunnioitetaan ja vaalitaan miestäkin samalla tavalla. Ajatuksena ihmisen kauppaaminen rahasta, saati sitten itselle maailman rakkaimpiin kuuluvan, on kuvottava.

Se on iso kasa rahaa ja eihän "se" käytössä kulu. Tämä tietenkin olettaen, ettei tule tauteja tai lapsia. Mies sanoi, että vaatisi musta kyllä enemmän, mutta 50 000 Eurolla lähtisi hyvinkin...:) (ja menisin kyllä)

taidan olla jollain tapaa kiero, kun en tajua miksi täällä jotkut on niin ehdottomasti ajatusta vastaan. se ei käytössä kulu, ja jos pelisäännöt on selvät alusta saakka, niin kovin suurta vahinkoa ei pääse tapahtumaan.



sitä paitsi miehelle tekis hyvää testata toistakin naista, kun olen hänelle ainoa...