- - - - LOKAkuisten maanantai - - - -

Jos nyt ennättäisi taas kirjoittelemaan kuulumisia ja lukemaan viime viikon pinot kun on taas aikaa. Tai siis töitä... :)



Sen verran ennätin aiempia pinoja lukemaan, että ikäväkseni huomasin lokakuisten joukon pienenneen:( Pahoittelut keskenmenon saaneille.



ON. Oma mieliala on melko hyvä. Pahoinvointia on päivittäin, vaikka viikonloppu menikin kohtalaisen hyvävointisena. Eilinen oli kyllä sitten pahempi päivä, iltapäivällä pääsin pönttöä halailemaan mutta maha oli aivan tyhjä. Pitäisi muistaa syödä säännöllisemmin.



Pikkuhiljaa alan uskoa että ihan oikeasti tässä raskaana ollaan, onhan tätä etomista nyt kuitenkin jo reilun viikon jatkunut. Loppuviikolla menen ultraan kuitenkin varmistusta hakemaan. Neuvolaakaan en ole vielä varannut, kaipa pitäisi.



Erona esikoisen odotukseen on se, että nyt pahoinvointi tuntuu alkavan jo aamusta vaikka ei kovin voimakkaana. Sen sijaan muita oireita (rintojen kipeytyminen, kohdun nippailut) ei vielä ole vaikka esikoisesta niitä jo tässä vaiheessa alkoi olla.



MAHA: minulla on sen verran vararavintoa vatsassa, että ei oikeastaan voi vauvamahaa vielä erottaa. Toki housuista huomaa että kasvua/turvotusta on tapahtunut. Oikeastaan viime raskaudessa vasta viimeisillään ollessa maha oli kiva, muuten sen on vaan sellainen läskikasa. Viikonlopun pinossa joku puhui siitä, kun ihmiset tulevat koskettelemaan mahaa. Minä INHOAN sitä! Onneksi ne kerran ed. raskaudessakin olivat harvassa, mutta jos mahassa on makkaroita, niin ei kenekään todellakaan tarvitse tulla niitä silittelemään. :)



TÖISSÄ KERTOMINEN: toisaalta olisi ihanaa kertoa työkavereille jo nyt, mutta aion odottaa mahdollisimman kauan vielä. Jos malttaisi/voisi odottaa np-ultraan asti, olisi hyvä. Mutta siihenkin on niiiiiin pitkä aika vielä.



Taisin mainita silloin odottajiin siirtyessäni, että minua " harmittaa" kun LA on loppukuusta. Kaikki muut ovat niin paljon edellä enkä sitten malttaisi odottaa pääseväni samaan. Onhan se totta, että 4 viikkoakin on pitkä aika näissä ympyröissä:)



Jaa mutta nyt töiden pariin ihan oikeasti.



Uutu rv 8+0 (jee uusi viikko)

Minäkin välillä ilmoittaudun, että täällä edelleen ollaan.Eipä ole jaksanut hirveesti kirjoitellla kun väsy on ihan kamalaa.

Vielä 2 yötä ultraan, onneksi keskiviikkona heti aamusta on lääkärineuvola ja ultra. Vielä ei oikeastaan edes jännitä,mut luulen kun makaa siinä ultrattavana niin saattaa verenpaine olla ylhäällä:).

Täällä on masun nippailuja vaikka toisille jakaa ja menkkamaisia jomoja. Mutta olen ottanut ne ilolla vastaan kun tiedän että kohtukasvaa silloin. Nyt täytyy taas mennä katsomaan,mitä meidän vauhti kaksikko taas tekee:)

Tari rv 8+3

pikaisesti kirjoitan...



pahoittelut myös täältä km saanneille (nikkejä en nyt muista),

muisti on huonontunut entisestään!!



(.) pahoinvointi pysyy suht pienenä kun muistaa syödä kokoaika, kertaakaan en ole oksentanut, mutta eilen oli jo tosi lähellä, kun tyhjään mahaan vedin ahmimalla pitsan, sen jälkeen nousikin tavaraa jo kurkkuun asti, mutta sain kun sainkin pidettyä sisällä. huh..

välillä mahan nippailuja ja repäisyjä, rinnat on turvonneet, maha on ihan sekaisin kokoaika, joko ihan löysällä tai kivikovana.. väsymystäkin löytyy, tosin ei enää niin rankasti kun alussa..



viikonloppuna tuli oltua taaperon kanssa pihallaki kun oli niin kiva ilma=) nyt oli sitten taas yönaikana lunta tulllut, josko sitä tässä päivän mittaan pihalle suuntais kulkunsa!



mitäs vielä.. loppukuusta lääkärineuvola, sitä odotellessa siis, jospa sitä kuulis sitten jo sydänäänet! kellekkään ei vieläkää olla kerrottu, siskolle tekis jo mieli sanoa, mutta odotellaan nyt sitä lääkärineuvolaa ja niitä sydänääniä.



olihan sitä siinäkin...



piipii 11+2 (muistaakseni=)

Saa nähdä miten käy. Pari viikkoa tullut ihan vähän silloin tällöin pyyhittäessä verta. Viime perjantaina olin ultrassa ja siellä vilkas kaveri potkiskeli ja sydän löi. Neuvolatäti sanooi, että voin alkaa jo iloitsemaan odotuksesta ja lopettaa huolehtimisen, että noin liikkuvaa kaveria harvoin näkee näillä viikoilla. Nyt kuitenkin viikonlopun aikana pahoinvointi lieventynyt paljon ja tänään tullut kunnolla verta pyyhittäessä. Tämä epätietoisuus on pahinta, menisi sitten kesken tai olisi menemättä, mutta en jaksa tätä odottamista! En lähtenyt tänään töihin, kun kuitenkin vessassa saisi käydä itkemässä välillä ja työnteosta ei tulisi mitään. Mahtasko ne äippäpolilla ottaa näillä viikoilla vielä ultraan?



Voimia kaikille keskenmenon kokeneille.



marrge rv 9+4

Viikonloppu sujahti nopsaa eikä tullut kirjoiteltua. Omassa kehossa tuntuisi kaikki olevan ennallaan, muutamana päivänä on tullut oksu mutta kohtuuhyvin jaksellaan. Nyt meillä on autokin johon koko perhe mahtuu eli siltä osin ei tarvitse huolehtia! Huomenna pääsen vihdoin niskapoimu-ultraan, kevät on ollu niin pitkä ja raskas et jospa tästä alkaisi odotuksen ilo :)



Uutu, minä olen juuri sen neljä viikkoa edellä ja uskon että joskus harmittaa. Nopeasti ne viikot vierii sinullakin! Me alkupään äidit tullaan vauvojen kanssa jännittämään synnytyksiä loppuun asti ;)



Marrgelle tsemppiä! Onhan tuo vuoto ikävää mutta vilkkaasti sinulla kaveri siellä on jo liikuskellut eli jospa se on harmitonta.



Milmanen taisi kysyä isän mukanaolosta käynneillä. Esikoisen kanssa pääsi mukaan melkein aina, mutta nyttemmin olen ennen jättänyt isommat isän hoiviin ja tehnyt käynnit itsekseni.



Mahan koskettelusta myös oli puhetta. En kyllä voi käsittää kuinka joku käy käsiksi, ei tulis itselle mieleenkään. Mies ja lapset saa silittää mutta siinä se. Törkeetä varsinkin jos ulkopuoliset kiinnostuu liiaksi.



Pitänee käydä nyt pitkälleen nuorimmaisen viereen, vanhin lähtee kohta kerhoon. Mukavaa uutta viikkoa!



Ä rv12+0 sekä poikajoukko

Kirjoittelenpa nyt, vaikka tuntuu, että ei tässä mitään tapahdu..



Viikonloppu meni 2v.-synttäreiden merkeissä ja niistä toipuessa. Koitos oli rankka ja taisin syödä liikaa makeaa kun la-ilta ja su meni hirveässä pahoinvoinnissa. Loppuviikosta luulin jo, että alkais helpottaa, mutta eikä mitä.



Mahagalluppia: Pömppä on! BMI ennen raskautta oli 20, ja nyt jo töissä käytän muinaisia housuja kokoa 42, kotona olen rennosti äitiyshousuissa. Ultrassa sanoivat, minkä tiesinkin, että kohtu on selvästi eteenpäin kallellaan. Ja ylipäätänsä mun maha turpoaa ihan kun vaan syön, ja sitähän tietysti teen.



Joku kyseli, että onko filliksiä, että tämä raskaus olisi viimeinen. Minä tuossa viikko sitten hehkutin raskaanaolon ihanuutta (kunhan tästä pahoinvoinnista päästään), ja tosiaan tuntuu, että haluaisin aina olla raskaana. Kaksi lasta taitaa kuitenkin olla meidän kiintiömme.



Omien lasten lisäksi olen kuitenkin alkanut leikitellä ajatuksella kohdunvuokrauksesta /-lainaamisesta. Saisin olla raskaana ilman, että oma pesue paisuisi. Toistaiseksi asia on kuitenkin vain hullun päähänpiston tasolla, ja taitaapa uusi hedelmöityshoitolakikin asiaan jotain sanoa, ettei vaan kieltäisi. Eli siis kunhan hupsuttelen.



Neuvolalääkäri piti olla huomenna, mutta soittivat ja peruuttivat, lääkäri ei olekaan paikalla. Siirtyi reilun viikon päähän (ja esikoisen 2v.-tarkastus hamaan tulevaisuuteen).



Tässäpä taisi olla turinat tällä kertaa. Pahoittelut vuodoista kärsiville, tsemppiä pahoinvointiin, ja toivotaan että kevätaurinko (joka ei nyt kyllä juuri paista) auttaisi väsymykseen.



-Ja_me rv 12+4

Lähes joka päivä käyn näitä juttuja lukemassa, mutta jotenkin ei tämän pahoinvoinnin kourissa ole jaksanut alkaa kirjoittamaan.



Tiedän tunteen, joka sinulla on, jolla vuotoa oli! Todella inhottavaa. Mulla oli esikoisesta ihan sama homma. Vuotaa, ei vuoda, vuotaa... Tästä ei ainakaan vielä ole kuin yhtenä päivänä ollut pientä vuotoa.



Onko muilla muuten näitä menkkamaisia tuntemuksia?? Joka päivä ja useaan otteeseenkin. Yhtäkkiä alkaa hirveästi mahaa juilimaan menkkakipujen tavoin ja vetää selän puolellekin =( Inhottavaa. Mä oon kyllä ihan täysin kypsä näihin kipuihin ja pahoinvointiin...



Oli puhetta, onko tämä viimeinen raskaus. Meillä on aina ollut haave isosta perheestä. Nyt siis kakkonen tulossa. Mutta en tiedä kuinka haluanko tähän hommaan enää ryhtyä, niin kaameita nämä odotusajat. Lapset olisivat muuten tervetulleita =)



Jonskuli ja tuutikki rv 9+6. Tänään muuten ensimmäinen neuvola...

Ensinnäkin Marrgelle tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen.



Oma napaa: tänään olikin sitten se " oikea" ultra. Sieltä löytyi viikkoja vastaava 2,4 cm pitkä sikiö joka jo hiukan kädenalkujaan heilutteli. Jännää. Tosin vieläkin pientä tuhruvuotoa tai limaa tulee :(



Tässä kuulumiset tältä erää. Olenpas huono kommentoimaan muille mitään. Suokaa anteeksi.



Ansku rv 9+1

ja vielä kerrran odotusta. Ensin odottaa että tulee neuvola, koko ajan odottaa, että pahointointi ja väsymys katoaisivat ja tänään odotan että klo tulis 15 ja sais soittaa ja varata np-ultra ajan. Ja sitten tietenkin odottelen että pääsis siiihen ultraan! Toisaalta on äärimmäisen ihanaa ODOTTAA vauvaa!



Tänään laitetaan isovanhemmille postitse valokuva, jossa nykyisen kuopuksen paidassa lukee " tuleva isoveli" . Hauskaa odottaa miten asian ottavat, taitaa tulla heille tämä kolmas vauva yllätyksenä.



Joku kyseli tietääkö että tämä lapsi on viimeinen, niin meille tämä on kyllä viimeinen eli kumpikaan ei ole koskaan ajatellut enempää kuin kolmea lasta, joten niin tähän suhtaudun, että tästä on nyt otettava kaikki irti -jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kaksikin olisi ollut ihan ok, mutta minusta on ihanaa ajatella, että vanhempana on itsellä ihmisiä ympärillä ja toisaalta lapsille niitä läheisiä. Sisarukset ovat minusta valtava rikkaus -siksi vielä tämä kolmas!



Joku sanoi vaihtaneensa autoa. Meille saisi suositella menopeliä,johon mahtuisi kaksi aikuista ja kolme turvaistuinta. Kehupa oma tai naapurisi auto! Käytetty muuten ostetaan, kun ei todellakaan ole varaa uuteen.



Mukavaa päivänjatkoa!





Toivottelee luhtavilla rv 10+3

MARRGE täällä myös verta tulee välistä ihan lorahtaa. Mie en tiedä et mitä tuolla masus on, np ultra on vasta joskus viikkojen päästä.



LAPSILUKU tämä on viimeisemme (kolmas siis)



MAHA ei oikeestaan vielä ole, eikä ole niin väliäkään, mitä pidempään saan pitää tavis vaatteet ni sen parempi



LOPPUKUUN ODOTTAJAT... mie oikeestaan tykkään olla loppukuussa (no nyt puoles välis mut tiedän et lapsi syntyy taasen lähempänä rv 42 kun 40), ne veemäiset vikat viikot on oikeestan ihan jees, ei sillon kyllä mutta jälkeen päin :D



mitäs muuta oli..... en muista......



väpä ja touho jotain rv 9+5???

Hyvä että jaksaa koulussa käydä ja sitten meneekin loppupäivä laiskotellen. Kunpa kaikki vain jaksaisivat tämän vaiheen yli kun äiti on laiska eikä jaksa paljoa siivoilla ja ... Onneksi lapset menevät kahdeksalta nukkumaan niin minäkin pääsen samaan puuhaan puolentunnin päästä...Eikä paljoa ilahduta että esikoinen herää nyt jo puoli viideltä - viideltä.(ei auta päikkäreiden eikä nukkumaan menoaika vaan aina herätään aikaisin..)Ok...vali...vali...itseppähän olen ollut samanlainen joten eikai tässä sais valittaa =oD



Pahoinvointi on hellittänyt aika hyvin ja uskalsin jopa aloittaan sen raudan popsimisen. Josko tästä taas kohta piristyis...



Mahan koosta oli puhetta. Minullakin noita omia makkaraisia löytyy, joten ei taida ihan vielä muut huomata. Paitsi et uusia housuja pitäis alkaa etsimään kun vain parit enää menee kiinni ja nekin kiristää..Taitaapi olla että mitä useammas raskaus sitä aikaisemmin ja suurempi mahasta tulee...Ja mistä sitä tietää montakos siellä masussa piilottelee kun np-ultraankin on vielä tasan 2 (pitkää) viikkoa...(Kyllä se yksi oikeasti riittäisi =))



Lapsiluvustakin sen verran että meilläkin taitaa olla näillä näkymin viimoinen. Kylläpäs kolmessa taitaa olla puuhaa ihan riittämiin meille, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tuleman pitää...



Toivottavasti kaikilla loppuu tuo vuotelu! On varmasti todella hermoja raastavaa aikaa!!!



Mutta nyt taas sohva kutsuu...'

moonshine 8+6

Lokakuisiin ilmottauduin jo muutama viikko sitten, mut nyt vasta ekan kerran tähän pinoon kirjottelen. Ensimmäistä lasta ootellaan ja ekassa neuvolassa kävin tänään. Kokemus oli ihan kiva, vaikka sydänääniä ei vielä kuulunutkaan. Täti ihmetteli mun hyvää hb:tä, joka oli 145. Päässä meinaa silti välillä heittää, ku mulla on luonnostaankin matalat paineet. Huonona uutisena tuli se, että joudun jostain 13 viikolta lähtien piikittään itteeni päivittäin koko loppuraskauden, koska mulla oli vajaa vuosi sitten veritulppa pohkeessa.



Vasta neljä henkee meijän lisäksi tietää tästä raskaudesta ja koitetaankin salata se muilta ultraan asti (16.4). Kyselyjä on kyllä tullut jonkin verran, mutta oon koittanu vastata mahollisimman kierrellen. Mahasta ei muut vielä huomaa. Alamaha on kyllä hiukan nestepöhöttyneen näkönen, mut ite tunnen, että se on jotain muuta.



Heko82 rv 8 +2 (tai 3)

Alkuun tsemppiä vuodoista kärsiville!



Mulla ei mitään ihmeempiä kuulu raskauteen, mutta kirjottelenpa kuitenkin. Voinnista sen verran, että väsymystä riittää. Unenlahjat siis on parantunut ja saankin unen illalla varmaan sekunnissa väsytti tai ei!=)



Ensi viikon lopussa on sitten lääkärineuvola ja sitä odottelen mielenkiinnolla. Asiasta toiseen... Kuulin tutulta, että omien hampaiden kunto raskausaikana vaikuttaa lapsen omaan hammaskuntoon. Että jos on niitä reikäpöpöjä, niin se vaikuttaa siihen vauveliin. Onkohan tämä ihan tosi asia? Kuulostaa kyllä ihan järkevältä.. Ja raskaana oleva pääsee hammaslääkäriin jopa jonojen ohi? Itse en ole muutamaan vuoteen käynyt hammaslääkärissä (pelkään poraamista, vaikka ei monesti oo tarvinu edes porata), kuitenkin nyt soitin hammaslääkäriin ja pyysin tarkistukseen aikaa ja sanoin että ootan vauvaa, niin sain ajan ensi viikolle. Yleensä täällä on monen kuukauden jonot!



Mahan koosta oli sitä gallupia... Aamuisin ja jos en ole muutamaan tuntiin syönyt mitään, on maha ihan normaalin kokoinen. Mut heti kun syö pienenkin annoksen jotain, niin maha turpoaa! Olen aika normaali painoinen, ehkä pari kiloa liikaa, niin en usko että ulkopuoliset mitään vielä mahastani huomaa. Nyt olen ite huomannut että kun koettaa tuolta ihan alavatsasta, niin se on hiukan kovettunut... luulen että siinä kohalla on se vauveli.



Luhtavillako se oli, joka toivoi tilavan / hyvän auton suosittelua. No ostakaa volvo!=) Volvot on todella tilavia, todella turvallisia ja todella hyviä ajaa. Toki voi muillakin merkeillä olla tilaihmeitä ja hyviä autoja, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan volvoa. Meillä näyttää vaihtuvan auto aika useasti... joitakin merkkejä on tullut kokeiltua ja olemme vain voineet todeta että volvo on yllättävän hyvä auto, vaikka olemme muihinkin olleet tyytyväisiä.



Näyttää tätä tekstiä syntyvän ihan huomaamatta... taidan lopettaa ennen kuin nukahdatte kesken tekstini. Mies on vielä töissä, joten aika hiljaista täälläpäin.



Voikaa hyvin ja palaamme asiaan...



Mi11Mi 12+0 tai jotain

turvavyöt. Että turvaistuimia ei ainakaan saa turvallisesti kiinni.



Täällä voidaan nyt vähän pirteemmin kun iki-ihana mieheni hoiti tuota esikoista että sain nukkua kun tulin töistä.



Nyt mennään syömään ja sitten tuonne loskaan kahlaamaan koiran kanssa. Ihana kevät :).



Huonovointisuutta ei oikeastaan enää ole. Eikä sitä koskaan ole hirveesti ollutkaan, mutta nyt ei ole sitä vähääkään.



Tuosta hammas asiasta olen kuullut, että tarttuu suun kautta (pusujen, ruokien tms) kautta eikä minkään napanuoran kautta. Raskaus sinänsähän kuluttaa hammaskalustoa koska joudut kasvattamaan lapsesi luut tms. omilla kalsiumeillasi ynnä muilla vitamiineilla. Se kuluttaa omaa kalsiumvarastoa ja hampaat reikiintyvät helpommin. Myös jatkuva syöminen on huonoksi hampaille.



No nyt syömään..

Marrgelle voimia ja toivomme parasta!



Viikonloppu takana ja paluu töihin sujui lähinnä ankeasti. Mua nimittäin syyllistettiin viime viikon sairaslomasta :-( Tosi mahtava fiilis palata saikun jälkeen töihin siis. Esimies oli itsekin viime viikon sairaslomalla mutta mua syyllistettiin, hieno homma. Töissä on muutenkin mennyt viime vuosi aika heikoissa merkeissä, olen ihan hyvilläni, että pääsen sieltä hetkeksi pois kesän jälkeen! Voihan tietty olla, etten edes palaa koko paikkaan enää äippäloman jälkeen... mene ja tiedä...



Pe-la välisenä yönä kävin päivystyksessä kamalan ylävatsakivun takia. Navan yläpuolella särki ihan hirveästi mutta eipä sieltä mitään löytynyt, ainakaan tulehdukseen viittavaa. Muistan että esikoista odottaessani jouduin samantapaisesta syystä olemaan sairaalassa tutkittavana kolme vuorokautta eikä mitään erityistä syytä löytynyt silloinkaan, epäilivät vain suolen tukkeutumista. No, minähän reippaana tyttönä sitten ostin apteekista peräruiskeita ja olo taas helpotti! Eli suolesta oli sitten kai kiinni... Vauvan vointia eivät edes tutkineet kun ei ollut vuotoa tai muuta. Mutta kyllä taas huomasin, että sairaalat OVAT ankeita paikkoja! Siellä minä raskaana oleva kaikkien hullujen ja humalaisten ympäröimänä makoilin.



Lapsiluku tulee meillä nyt täyteen, olen harkinnut jopa sterilisaatiota. Mun ikä alkaa olla sitä luokkaa, että enempää ei tähän perheeseen tule. Toisaalta, olen aina ajatellut että kaksi lasta olisi hyvä määrä. Ellei nyt sitten tämän tulokkaan mukana iske joku aivan järkyttävä vauvakuume!



Masu on jonkun verran pömpöllään, mutta ei sitä varmaan oudommat edes huomaisi. BMI on 22 ja paino on siis pari kilsaa pudonnut tämän pahoinvoinnin myötä.



Hampaiden hoidosta tulikin mieleeni, että mun pitäisi varata aika vuosittaiseen tarkistukseen! Hyvä kun muistutitte!



Mukavaa viikkoa kaikille!



Yrjö 11+2

Ehkäpä minäkin tulen taas kuulumisiani kertomaan. Mukava oli juttujanne lueskella ja " vertailla" oireita. Ihana, kun teillä osalla oli niin kivoja ultrakuulumisia!

Tsempitys teille vuodoista kärsiville!!!



Täällä tulossa tarkastus keskiviikkona ja sitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa...Kunpa ultraisivat ja kunpa näkisivät maha-asukin ja kunpa kaikki olisi hyvin! Tänään just juteltiin kaverin kanssa, joka lähtee tulkiksi, että sitten hyvien uutisten jälkeen voitais lähteä vähän ostoksille. Jospa jotain ekaa äippävaatetta sitten uskaltaisi ostaa... No, vielä täytyy vähän aikaa malttaa jännäillä.



Viime viikolla oli aamuisin pahoinvointia, mutta viikonloppu meni oireetta. Olin jo vähän huolissani, vaikka koetankin muistuttaa itselleni, etteivät oireet mitään kerro. Tänään olenkin sitten saanut pahoinvoida viikonlopunkin edestä ;) Kerran yökkimässä ja kahdesti oikein kunnon oksut - paras päiväsaldo tähän mennessä.



Mietin tuota viikonlopun " hyvänoloisuutta" , että vaikuttikohan asiaan se, että oltiin reissussa ja tuli käveltyä paljon. Tänään olen vain istunut gradun parissa tietokoneella, joten josko se huono olo iskee tähän helpommin?!



MAHAn koosta. Mielestäni maha oli vähän isompi noin viikko sitten. Olen normaalisti alipainoinen, joten mahan kasvamisen huomaa kyllä helposti. Ja kyllä se nytkin vähän pömpöllä on, mutta ei mitään suurta. Kaikki vanhat housut mahtuu vielä jalkaan. Mahankasvua odotellaan :)



Neuvolaa siis täällä odotellaan. Voikaa paksusti!



Fudgis 9+3

Päätä särkee, mikään ei huvita. Tämän päivän olen maannut peiton alla piilossa. Tuli päivällä ihan kamala ikävä miestäni, teki mieli soittaa ja pyytää se kotiin halaamaan mua, mutta en sentään viitsinyt ja ei se ois voinut tullakaan. Kun mies vihdoin sitten kotiutui, oli vastassa vähemmän hehkeä nainen, kyyneleen poskilla ja tukka rasvaisena. Nyyhkytin vaan, että on paha olo ja mistää ei tule mitään, en saa mitään aikaan olo vaan pahenee. En osannut sanoa syytä miksi siltä tuntuu. Aikani itkettyä alkoi jo naurattaa, vähäsen sentään piristyin. Ja erittäin outoa on, että mun ei tee mieli ruokaa. Ei yhtään mitään. En oo saanut alas tänään kuin leivän ja viilin. Outoa herkkyyttä, lamaannusta ja haluttomuutta, mutta kai nuo hormonit saa osan näistä fiiliksistä aikaan.

Pikaisesti vain tässä kirjotan. Enpäs oo tänne pahemmin ehtinu kirjotteleen, mutta lukenut oon teidän juttuja:)

Jos joku teistä pitää yllä sitä jossa on lokakuisten lasketut ajat niin minun nimen voi sieltä ottaa pois.



Se oli muistaankseni jossain 23 pvän tienoilla.

Itse laskin, että laskettu aika olisi joskus 23 pvä lokakuuta. Kävin sitten neuvolassa, niin siellä sanottiin, että aika on 16 lokakuuta. Nyt kävin sitten ultrassa ja laskettu aika siirtyi 2. marraskuuta. No pääasiassa, että siellä tosiaan oli elävä otus, vaikka ultrassa täti väitti ettei mahassa mitään ole;(

No alapään kautta katsoessa, löysi kovan etsinnän jälkeen elävän sikiön sieltä. Ehdinpäs jo säikähtää melkoisesti.

Hiukan kuitenkin ärsyttää, kun jotenkin elin ultraan mennessä jo kymppi viikkoa, niin nyt takas maanpinnalle ja oonkin vasta 7+4... monta viikkoa saa vielä pelätä keskenmenoa, mutta eiköhän se tästä...



Jatkoa teille kaikille. Siirrynpäs tästä sitten marraskuisiin:)





Iibuska 7+4