Minkä ikäisinä nuorenne ovat alkaneet seurustelemaan?

Ei ole ainakaan näytille tuotu ketään vielä 20-vuotiaana. Armeijan jälkeen muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin tiedetään kuvioista vielä vähemmän. Mutta eiköhän se joskus ilmi tule, jos joku juttu vakavammaksi käy.

Minun lapseni 22 ja 20 eivätkä ole ikinä seurustelleet. Olen siitä ihan tyytyväinen, kyllä sitä ehtii vielä.

Kavereiden lapsista, jotka about samaa ikäluokkaa, osa seurustelee, osa ei. Itse en ymmärrä miten jotkut jo 13-15-vuotiaana alkavat seurustelemaan, silloinhan ollaan vielä ihan lapsia. Tämä oma mielipiteeni.

Meillä poika 12 ja tyttö 10. Kasvoivat kuitenkin erilleen melko pian.

Tytär alkoi seurustella 14-vuotiaana, mutta se on lähinnä sellaista viestittelyä ja joskus leffassa käyntiä. Minun nähdäkseni hyvin viatonta menoa. Ovat seurustelleet reilun vuoden. 

Minusta ei vielä tarvitsisi seukkailla lainkaan, vaan olla ja mennä kokonaan ilman parisuhdeajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo 24v eikä ainakaan tietääkseni ole vielä seurustellut kenenkään kanssa. Minulle on ihan ok vaikka koskaan ei seurustelisikaan.

Etkö toivo että lapsesi perustaisi joskus oman perheen?

Perustaa jos perustaa, ei perusta jos ei perusta. En automaattisesti oleta että koska minulal on lapsi niin saan lapsenlapsia, ne eivät ole mikään itsestäänselvyys ja jos jään ilman niin ihan ok.

Tyttö 16-vuotiaana ja poika 15-vuotiaana.

Minä vein 21-vuotiaana "vasta" seurustelukumppanin näytille. Oli minulla ollut säätöjä ja seksiäkin ennen sitä mutta en ollut kertonut niistä vanhemmille. 

Ei ole. 24v

Itse aloitin vakavan seurustelun 27-vuotiaana, kun tapasin elämäni rakkauden. Esikoisemme aloitti seurustelun 19-vuotiaana ja kuopus 21-vuotiaana. Kummallakin on kaksi lasta, en ole kartalla lastenlasten seurusteluista, opiskelevat.

Aloitin vakavan seurustelun 23-vuotiaana. Sitä ennen en ollut harrastanut seksiä kenenkään kanssa ja oli ollut vain jotain satunnaisia ihastumisia. Hyvä etten ainakaan tavan vuoksi alkanut kenenkään kanssa. Niitäkin riittää jotka ns. ottivat poikakaverin, jotta voisi sanoa että on joku :/ Oman nuori ei ole vielä seurusteluiässä yläasteelaisena.

Hei, nyt oikeasti, eihän tuossa ole nykyään enää mitenkään ihmeellistä. Paljon on nykyään kolmekymppisiäkin ja sitäkin vanhempiakin, jotka eivät ole ikinä seurustelleet.

Ja onhan tuossa hyvä puoli, että 21-vuotiaalla on vielä elämässä jotain muuta etusijalla, vaikka sitten opinnot tai muuta. On helppo keskittyä parikymppisenä esim. opiskeluun, jos ei ole turhia draamoja elämässä.

Mitä väliä on joillain teini-iän ''vakavilla suhteilla'', kun niistä ehtii moneen kertaan erota.

Elämää on muutakin kuin sutinaa ja n*ssimista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako teistäkin siltä että nykyään ollaa neitsyitä pidempään? Onko somen selailu korvannut kaiken läheisyyden?

Varmasti on monia syitä, nämä tulivat ensin mieleen.

Raskauden pelko.

Pinnallisuuden lisääntyminen varmasti yksi syy, nykyään tuntuu, että rakastuminen ja rakkaus on varsinkin miesten puolelta pelkkää tympäisevää pinnallista ulkonäköjankkausta, kyllähän sellainen pistää varsinkin naisena kyynistymään. Ei sellaista nykyään tunnu olevan kuin romanttinen rakkaus ja tunteet. Nykyään pitäisi olla vaan jokin kaunis lihakimpale, jota on kiva katsella ja töllistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17v, seurustelee saman pojan kanssa edelleen (täyttää kesällä 21), asuneet vajaan vuoden yhdessä.

16 v muutti 20-vuotiaan miehen kanssa asumaan? Milloin ne oikein aloitti seurustelun? Hyväksikäyttöiässä? 

Aloin 16-vuotiaana seurustelemaan 19-vuotiaan kanssa. Muutimme yhteen, kun olin 17 ja asuimme yhdessä 5 vuotta. En koe itseäni hyväksikäytetyksi. Naiset ovat yleensä tuossa iässä kehityksessä muutaman vuoden edellä, sanoisin.

Seksin suojaikäraja on 16. Olin seksuaalisesti aktiivinen 14-vuotiaana, mikä oli ihan tavallista siihen aikaan ainakin 

Vierailija kirjoitti:

Lukioikäisenä, 24 vuotiaana ja "mattimyöhäinen" 35v.  En tiedä oliko hällä säätöjä, mutta näytille ei kyllä ketään tuonut. 

Onko miesoletettu? 

Ensimmäinen kotona esitelty tuli 16 vuotiaana. Nyt ovat kohta kolmekymppisiä ja edelleen yhdessä.

Huojentava ketju. Ehkä minäkin vielä joskus saatan saada lapsenlapsia. Poika ei aktiivisesti edes etsi mikä tuntuu erikoiselta, kun omana aikana olin tuossa iässä jo raskaana. Huolestuttaa se, että missä se niitä edes tapaisi, kun käy niin harvoin missään. Kavereita kyllä on kumpaakin sukupuolta, mutta taitaa olla aika kranttu. Pitää olla samat arvot. Toisaalta hyvä kai se tietenkin on.