Miten teillä työttömillä sinkuilla pysyy pää kasassa?
Itse en todellakaan ole mikään ääri-ekstrovertti ja käyn sentään harrastuksissa, terapiassa, ulkona syömässä, kävelyillä ja näen joskus kavereita, mutta silti pää leviää tarpeettomuuden tunteeseen ja yksinäisyyteen. 2 vuoden jälkeen pää ihan levinnyt, hyvä etten mutise ulkona ääneen jotain katkeria ja kiukkuisia juttuja.
Ylipäätään en muutenkaan tajua miten ihmisten p*****sietokyky on niin korkea. Kaikenmaailman ärsyttävien ja epämiellyttävien ihmisten seuraa jaksetaan ja joku sinkkuus ja seksinpuute on vaan että "noh, kyllähän sitä kaipaisi, mutta hyvin tää menee näinkin", kun taas itsellä levisi pää siihenkin turhautumiseen jo ennen täysi-ikäistymistä tai viimeistään 20v.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat työttömyydessä ne vaikeimmat, sitten sitä alkaa pärjätä joten kuten. Ihminen on sopeutuvainen olento pakon edessä. Jos on ollut monta kymmentä vuotta työttömänä niin koko asiaa, työttömyyttä ja yksinäisyyttä ei enää edes ajattele. Kaikki on täysin normaalia.
Surulliselta kuulosta...
Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat työttömyydessä ne vaikeimmat, sitten sitä alkaa pärjätä joten kuten. Ihminen on sopeutuvainen olento pakon edessä. Jos on ollut monta kymmentä vuotta työttömänä niin koko asiaa, työttömyyttä ja yksinäisyyttä ei enää edes ajattele. Kaikki on täysin normaalia.