Lue keskustelun säännöt.
Miksi demonisoitte vapaita naisia "patjana" olosta vaikka suhteessa tilanne on sama?
04.05.2025 |
Onhan mies suhteessakin vain seksin takia ja sekään ei riitä, kun sen lisäksi mies vielä pettää. Miksi suhdenaiset itse alistuvat miesten objekteiksi, harrastavat seksiä vain miehen takia ja kerjäävät muutenkin huomiota. Nainen ei edes laukea seksissä, ja silti alennutte siihen. Se on myös aina akka joka imee, mies ei alennu tekemään teidän eteenne mitään. Katsokaa joskus huviksenne miten miehet puhuvat vaimoistaan. Vihaavat ja halveksivat teitä ja silti luulette olevanne hienompia kuin irtosuhdenaiset?
Niillä irtosuhdenaisilla on autonomia jäljellä, he saavat päättää milloin harrastavat seksiä. Te teette sen kun mies haluaa. Ja tehän itse julistatte miten mies vain käyttää "muita naisia" käymälänä ja te olisitte muka sitten rakastertuja ja arvostettuja :D hohhoijaa.
Miksi annatte miestenne esineellistää vapaita naisia mutta ette tuomitse miehen petollisuutta? Kukakohan se on käytetty?
Kommentit (9)
Patjatar, kuule käskyni, missä viipyy voileipäni?! Ja lasi maitoa myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä suhdeasiat ovat sellaisia, että yksi tykkää yhdestä, joku toinen toisesta ja joku vielä kolmannestakin. Suhteissa voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Nämä suhdeasiat ovat sellaisia, että yksi tykkää yhdestä, joku toinen toisesta ja joku vielä kolmannestakin. Suhteissa voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alk
Kyllä mummo tiesi 👵🏻🙏
Huorauksen pahempi versio on suvakkihuoraus.
Juuri näin. Tätä pointtia olen itsekin miettinyt. Ja just se! Se pariskuntahan siinä hankaa toisiaan koko ajan tai ukko käyttää naisia. Kakkonen saa aina syyn ja paheksunnan, jos ihastui sinkkumieheen joka paljastuikin varatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä suhdeasiat ovat sellaisia, että yksi tykkää yhdestä, joku toinen toisesta ja joku vielä kolmannestakin. Suhteissa voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alk
Aluksi epäilin, että ap olisi saanut pysyvän trauman siitä, että hänen mummonsa söi lapsena kissanlihakeittoa ja joutui hunningolle tämän kokemuksen takia. Mutta sitten löysin vanhan ketjun, jossa kerrottiin ap:n mummon myöhemmistä vaiheista ja nehän vaikuttivat varsin seesteisiltä.
Mummolla ei ollut avioehtoa, kun hän 1960-luvun alussa meni naimisiin. Se ei ollut tapana silloin ja eipä ollut mummolla ja vaarilla oikein mitään omisuuttakaan, kun avioon astuivat.
Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja. Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Kristillisen vakaumuksen ohella myös raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihenkin vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi vähän selittää tätä mummojuttua.
Ei nyt aina jaksaisi keskustella ap:n äidistä.