Miksi et opiskellut aikanaan?

opiskelua. Ja mies raataa... Nuorin lapsista jo 3 vuotias, keskimmäinen 6 v. ja vanhin 7v.

Nyt se on liian vaikeaa kun on pienet lapset ja heitä ei raaski panna päiväkotiin saamaan pöpöjä. Ajattelen että kotiäitiys on minun ammattini ja lapset kouluni..

ja olin niin ahdistunut, että ainut miten sain pään pysymään kasassa, oli rankka työnteko.



Jos yritin opiskella, päässä soi vain koko ajan " kuolet kohta, et pärjää, kuolet"

2

Tykkään sisustamisesta ja asunnoista joten se voisi olla minun paikkani.



t. 3

Ylioppilaaksi kuitenkin onneksi kirjoitin. Sen jälkeen ei tahtonut löytyä oikein mitään todella kiinnostavaa ammattia johon olisin opiskellut.



Niinpä tein parin kolmen eri alan hommia ja elämä vei lopulta ulkomaille. Nyt yli kolmekymppisenä harmittaa kovin, etten aikoinani opiskellut mutta toisaalta 10v työkokemus ulkomailta on hiukan kompensoinut tilannetta ja tällä hetkellä olen aika hyvin sijoittunut työmarkkinoilla, ehkä paremmin kuin jonkun kauppaopiston käyneenä...



Olen nyt miettinyt vielä lähteä opiskelemaan " vanhoilla päivilläni" käsityöläisammattia alalta joka kiinnostaa. Onhan tässä vielä n. 30 vuotta työelämää edessä joten siinä mielessä ei ole vielä myöhäistä opiskella. Toisaalta taas nykyinen työpaikkani tarjoaa mukavan elintason ja vähävarainen opiskelijaelämä hiukan mietityttää...

1. en päässyt hakemiini opiskelupaikkoihin

2.sairastuin tai oikeastaan mielenterveysongelmani paheni siihen mittasuhteeseen, että opiskelusta ei olisi tullut mitään

3. tuli lapsi

4. tuli lapsi

5 En päässyt kouluihin, koska C:n todistuksella ei pääse mihinkään ja jotenkin en onnistunut huijaamaan, että olisin lapseton ja terve

6. en taaskaan päässyt.

7. en taaskaan päässyt

8.en taaskaan päässyt minnekään ja tuli lapsi

9. tänävuonna yritetään taas.

Minulla oli teininä itseni lisäksi huolehdittavana pikkuveli ja dementoitumassa oleva isovanhenpi. Töihin menin koulusta suoraan ja työelämässä olen kouluttautunut.

Vierailija:

Rahastahan se ei Suomessa ole kiinni, itsekin olen tehnyt koko opiskeluajan töitä ja kitkutellut pienillä tuloilla.

että olen ollut töissä peruskoulun jälkeen. Ja nytkin pääsin ihan muitta mutkitta töihin. Ilman kouluja. Eikä ole mikään surkea duuni.

Toimistoalan hommia, joissa useimmilla on tradenomin koulutus.

Olen yo ja pääsin lehteen töihin sijaiseksi parikymppisenä. Sijaisuuksien kautta sain vakipaikan toimittajana, vaikka olen vain yo. Olen ollut alalla jo yli 10v ja vakituisena kahdeksan vuotta.

Tiedän muuten tosi paljon ihmisiä, joilla on työ aivan eri alalla kuin koulutus - eikä tämä ole pelkästään matalapalkka-alojen ilmiö.

Tuttavani on sairaanhoitaja, mutta työskentelee markkinointipäällikkönä, vaikkei ole opiskellut kaupallista alaa päivääkään. Toinen taas on tietokonealalla esimiestehtävissä, vaikka on autonasentaja jne.

Joten se, että on opiskellut ammattiin, ei vielä takaa, että olisi sillä alalla lopun ikäänsä.

Minä luulen, että kiinteistövälittäjän on ensisijaisesti oltava hyvä myymään. Ihan sama mitä asunnosta ajattelet, se on vaan myytävä.

Toisen lapsen lähennellessä 1,5 vuotta aloitin monimuoto-opinnot ja pidin lapset kotona kanssani. Valmistuin samassa ajassa kuin muutkin. Ja nyt jatkan opintoja, teen kahta korkeakoulututkintoa samaan aikaan, lapset ovat jo kouluiässä. Kyllä sitä ehtii. :)

Joo eihän se omalle kohdalle osu, mutta entäs jos kuitenkin? Tuttava äiti jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Ei ollut työtä eikä ammattia. Mies lähti kun väsyi maksamaan kaiken, mitä vaimo elämässään halusi.

Tuskin se mihinkään tuosta valuu kun kummatkin saadaan se 500e kuukaudessa.

Vierailija:

Joo eihän se omalle kohdalle osu, mutta entäs jos kuitenkin? Tuttava äiti jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Ei ollut työtä eikä ammattia. Mies lähti kun väsyi maksamaan kaiken, mitä vaimo elämässään halusi.