Miksi mies on luuseri, jos nainen joutuu hanta elattamaan, mutta jos naisella ei ole tuloja se on ok ja " meilla on yhteiset rahat" ?
Varsinkin tällä palstalla tämä kaksinaismoralismi kukkii (johtuneeko kotiäitien suuresta määrästä).
Jos mies joutuu vastoin tahtoaan esim. työttömäksi ja nainen joutuu häntä pienenkin hetken elättämään hyvistäkin tuloistaan, on virsi sama: nyt potkit sitä ukkoas perseelle, pistää vaan 100 hakemusta päivässä menemään niin kyllä tärppää, älä vaan anna sen jämähtää kotiin, tee nyt velkakirja kaikesta mitä maksat ja perit takaisin kun mies on töissä jne jne. Ja kaikki nämä kommentit ihan vakavissaan.
Mutta annas olla jos nainen haluaa hoitaa lapset kotona v15-vuotiaaksi, työpaikka on tylsä tai nainen haluaa etsiä itseään: " nythän saat kivan hengähdystauon, mieti vaan rauhassa mitä haluat elämältä, kyllä töitä ehtii tehdä koko loppuelämän. Ja eihän se ole mies eikä mikään jos ei ymmärrä että perheessä rahat on YHTEISIÄ..."
Tasa-arvo on kyllä selvä asia kun puhutaan siivousvuoroista tai yövalvomisten jaosta. Raha-asiossa se tuskin toteutuu vielä ainakaan sataan vuoteen.
Kommentit (32)
Johan se on monesti todistettu että ei pidä paikkansa. Puhuttaisi ennemmin alojen välisistä palkkaeroista, siitähän tässä on kyse.
Ja voihan tätä näkökulmaa laajentaakin.
Naisilla on oikeus täällä julkisesti luetella kaikki miestensä viat, kuinka he ovat typeriä, huonoja sängyssä jne jne.
Kuvitelkaapa jos tuolla isien palstalla joku mies tilittäisi samalla tavalla vaimostaan, tuosta kullanarvoisesta olennosta? Tai vaikka vihjaisisi, että harmittaa, kun ne rahatkin tosiaan on " yhteisiä" .
Kyllä silmille tulisi koko aavee ennenkuin ehtisi kissaa sanoa!
jos elää miehensä siivellä. Ihan pienet lapset on eri asia, koska silloin nainen antaa panoksensa lastenhoidossa työnä, mutta muuten en ymmärrä.
Ei ne asenteet hetkessä muutu. Toisaalta jos olen yhteisestä sopimuksesta hoitovapaalla ja hoidan lapsen sekä kaikki kotityöt, niin totta hemmetissä mies elättää meidät. Ja jos mies joutuu työttömäksi, niin minä elätän hänet. Perhe on yhteisyritys.
perheen toimeentulosta. Monelle miehelle se on kunnia-asia.
Itse olen aina pitänyt tarkan huolen, että tienaan saman verran. Niin opiskeluaikoina kuin muutenkin.
Mutta eipä miehellä ole vaihtoehtoja, joko maksat hampaat irvessä vaimon jokaisen mielihalun tai kuuntelet nalkutusta ja leimaudut luuseriksi. Helpommalla pääsee kun antaa visan vinkua.
Vauvanhoito jää pakostakin naisen harteille enemmän kun mies ei voi imettää.
Miksi tätä ei ajatella kompensoivan miehen suurempia tuloja?
Ihan naurettavaa ajatella että naisen joka synnytettyään vauvan ja hoitaessaan sen valtavan työmäärän pitäisi vielä tuoda elantoa kotiin yhtä paljon kuin mies.
Me hoidamme molemmat mieheni kanssa perhettämme. Me vain teemme eri asioita. Jokaisessa perheessä se työmäärä jakaantuu eri tavalla.
En vain ymmärrä miksi juuri rahaa molempien pitäisi tuoda talouteen yhtä paljon?
t 9
Yhtä suurta p****aa kuin sekin, että jollekin nykynaiselle olisi kunnia-asia hoitaa kotityöt yksin. Teoriassa ehkä joo, mutta todellisuudessa ämmä soittaisi Amnestyyn jos mies vaatisi siistiä kotia tai vaikka lämmintä ruokaa työpäivän päälle.
Meillä itseasiassa olen minä se joka tienaa vähän miestä paremmin (n. 500¿/kk) mutta yhteiseen kassaan meillä nuo rahat menee. Tämän viimeisen pari vuotta olen ollut kotona pienten lasten kanssa, mutta parin kuukauden päästä on aika vaihtaa paikkoja. Eli mies saa jäädä kotiin seuraavaksi vuodeksi ja minä puolestani tienaamaan meille elantoa.
Meillä tämä ratkaisu parantaa taloutta jonkin verran joten ei tässä muukaan auta vaikka mieluusti olisin vielä kotiin jäänyt. Mutta pakko tehdä näin, jotta pystytään turvaamaan lapsille kotihoito jonkin verran pidempään mitä muuten olisi onnistunut.
Vierailija:
Vauvanhoito jää pakostakin naisen harteille enemmän kun mies ei voi imettää.Miksi tätä ei ajatella kompensoivan miehen suurempia tuloja?
Ihan naurettavaa ajatella että naisen joka synnytettyään vauvan ja hoitaessaan sen valtavan työmäärän pitäisi vielä tuoda elantoa kotiin yhtä paljon kuin mies.
Me hoidamme molemmat mieheni kanssa perhettämme. Me vain teemme eri asioita. Jokaisessa perheessä se työmäärä jakaantuu eri tavalla.
En vain ymmärrä miksi juuri rahaa molempien pitäisi tuoda talouteen yhtä paljon?
t 9
Mutta kun se vauva-aika ei kestä ikuisesti! Monilla tämä " mies maksaa" -asetelma jatkuu ihan perusteettomana sittenkin, kun lapset on isoja ja nainen tukevasti uraputkessa.
Puhumattakaan erotilanteesta, silloinhan mies muuttaa vuokrayksiöön maksamaan jättielareita ja nainen jää miehen maksamaan omakotitaloon asustamaan.
Pitää niin päteä työasioissa ja elättää perhe, samalla kuitenkin (tutkimusten mukaan) naiset tekevät suurimman osan kotitöistä ja heille jää vähemmän vapaa-aikaa kuin miehille. Sanoihan joku Hesarissakin, että naiset harrastavat siivousta ja ruuanlaittoa kun miehet harrastavat urheilua ja kalastusta!
Veikkaanpa, että miehet nauravat partaansa näille tasa-arvotouhuttajille. Onhan se kiva kun vaimo tekee kotityöt ja vieläpä maksaa miehen hienot harrastusvempeleet. Joten kaikki ylpeät ura-naiset, potkikaa mies pois sohvalta tai ulkoistakaa kotityöt. Muuten olette aika tyhmiä.
Jos minä olisin työtön, valmistumiseni jäkeen olinkin 3 kk, olin vain ihatuksissani. Jeeee!! Voi mikä ihana vapaus! Tulen toimeen sillä vähällä rahalla, mikä minulla on. Kuitenkin pian löydän hyvän työpaikan, mutta sillävälin ilo irti tästä erityisestä ajasta. Mieheni oli valmistumisensa jälkeen joitakin viikkoja " työtön" kun kesätyöloppui ja oli tarkoitus alkaa etsiä kunnon työtä. Hän oli ahdistunut jo vuotta ennen syksyllä - ennen valmistumistaan. Kevät meni opintoja viimeistellessä. Kesän kynnyksellä hän oli aivan hädässä, koska HÄNEN mielestään HÄN on luuseri, jos ei ole vieläkään työtä. Varsinaista työttömyyttä kesti niin vähän aikaa, ettei hän saanut edes mitään korvauksia ko ajalta. Meillä ei ollut pelkoa taloudellisesta tilanteesta tsm. Minä olin jo töissä. Hän vaan on sellainen, että työ on tärkeä. Ei siinä paljon lohduttelut auttaneet, eikä mikään puhe. Vaan se auttoi, että työtä " lopulta" löytyi. (Lopulta=hän etsi sitä aktiivisesti n. 3 viikkoa, ja jo oli omassa mielessä luuserinleima otsassa).
Luonnollisesti tietysti silloin kun mies on töissä, kerkeää nainen tehdä valtaosan hommista jo päivän aikana (jos siis ei mitään erityistä kriisiä ole lasten tms suhteen). Meillä mies on osallistunut vauvanhoitoon ihan yhtälailla kuin minäkin, tuota imetystä lukuunottamatta. Mutta mies tykkäsi että koska minä saan viettää aikaa vauvan kanssa imettäen, on hänellä " oikeus" huolehtia pääasiallisesti muista vauvan asioista (vaipanvaihdot, kylvetykset, pukemiset ym). Ja mitä isommiksi lapset ovat tulleet sitä enemmän on tullut näitä asioita mistä mies selviää ihan yhtälailla kun minä.
Kakkosen synnyttyä sektiolla mies oli pari kuukautta kotona ja hoiti tuolloin pääasiallisesti reilu 1v isoveljen. En näe mitään syytä miksi ei olisi siihen yhtä kykeneväinen kuin minäkin.
Aivan yhtäalilla kun mies on kykeneväinen huolehtimaan kodin ja lastenhoidosta, myös minä olen kykenevä huolehtimaan perheen elatuksesta. Siksi kuopuksen vähän kasvettua on minun vuoroni tarjota miehelle tilaisuus saada olla kotona lasten kanssa ilman että hänen tarvitsee huolehtia siitä miten saadaan ruokaa pöytään ja ja asuminen maksettua.
Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella ammatti ja saada sitä kautta työ millä voi elättää perheensä. On ihan naisten oma valinta jos jättää opiskelut väliin tai hankkiutuu alalle missä palkat on niin matalat ettei niillä pysty toimeen tulemaan.
Vierailija:
Vauvanhoito jää pakostakin naisen harteille enemmän kun mies ei voi imettää.Miksi tätä ei ajatella kompensoivan miehen suurempia tuloja?
Ihan naurettavaa ajatella että naisen joka synnytettyään vauvan ja hoitaessaan sen valtavan työmäärän pitäisi vielä tuoda elantoa kotiin yhtä paljon kuin mies.
Me hoidamme molemmat mieheni kanssa perhettämme. Me vain teemme eri asioita. Jokaisessa perheessä se työmäärä jakaantuu eri tavalla.
En vain ymmärrä miksi juuri rahaa molempien pitäisi tuoda talouteen yhtä paljon?
t 9
Mutta kun se vauva-aika ei kestä ikuisesti! Monilla tämä " mies maksaa" -asetelma jatkuu ihan perusteettomana sittenkin, kun lapset on isoja ja nainen tukevasti uraputkessa.
Puhumattakaan erotilanteesta, silloinhan mies muuttaa vuokrayksiöön maksamaan jättielareita ja nainen jää miehen maksamaan omakotitaloon asustamaan.
Vierailija:
Veikkaanpa, että miehet nauravat partaansa näille tasa-arvotouhuttajille. Onhan se kiva kun vaimo tekee kotityöt ja vieläpä maksaa miehen hienot harrastusvempeleet. Joten kaikki ylpeät ura-naiset, potkikaa mies pois sohvalta tai ulkoistakaa kotityöt. Muuten olette aika tyhmiä.
KENELLÄ on tällainen vaimo? Mistä niitä löytää? Itse en ole tavannut yhtäkään, enkä kuullut että kenelläkään olisi vastaavaa. Kerro, oi kerro!
Vierailija:
Pitää niin päteä työasioissa ja elättää perhe, samalla kuitenkin (tutkimusten mukaan) naiset tekevät suurimman osan kotitöistä ja heille jää vähemmän vapaa-aikaa kuin miehille. Sanoihan joku Hesarissakin, että naiset harrastavat siivousta ja ruuanlaittoa kun miehet harrastavat urheilua ja kalastusta!Veikkaanpa, että miehet nauravat partaansa näille tasa-arvotouhuttajille. Onhan se kiva kun vaimo tekee kotityöt ja vieläpä maksaa miehen hienot harrastusvempeleet. Joten kaikki ylpeät ura-naiset, potkikaa mies pois sohvalta tai ulkoistakaa kotityöt. Muuten olette aika tyhmiä.
Veikkaampa, että naiset nauravat myöskin näille tasa-arvotouhuttajille. Onhan se kiva kun mies tekee työpäivän päälle kotityöt, hoitaa puolet yösyötöistä ja maksaa asumisen, elämisen ja vaimon kauppakeskuksissa notkumiset. Joten ylpeät uraisät, potkikaa nainen pois sohvalta tai ulkoistakaa kotityöt. Muuten olette aika tyhmiä.
Minulla oli vakituinen työ, joka edellytti matkustamista viikoittain. Miehellä on oma yritys, joka vaatii pitkiä työpäiviä. Lapsi, tuolloin 2v oli tavallisessa tarhassa, koska kaupungissamme on vain yksi ymärivuorokautinen tarha, joka on paitsi kaukana myös ajatuksena melko ankea.
No, kun isovanhemmistakaan ei ole meille lastenhoitoapua eikä MLL:n kautta löytynyt kivaa hoitajaa, joka olisi päässyt vakituisesti lastamme hoitamaan olimme todella hankalassa tilanteessa. Tuntui epäreilulta, että pieni ihminen on niin paljon hoidossa mutta omasta vakituisesta työpaikasta irtisanoutuminenkin tuntui pahalta.
Onneksi löysin kuitenkin osa-aikatyön, joka ei edellytä matkustamista. Palkka on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin edellisessä työssäni mutta mies maksaa nyt ilomielin suuremman osan perheen menoista. itse olen tyytyväinen kun saan viettää enemmän aikaa lapsen kanssa eikä tarvitse enää stressata hoitoasioista.
Omat urasuunnitelmat kyllä menivät totaalisesti uusiksi, mutta se on pieni tuska verratuna ikävään lasta kohtaan ja ainaiseen huonoon omatuntoon (jota siis podin minä äitinä, ei niinkään isä..)
Jos nainen on VAPAAEHTOISESTI hakeutunut esim. surkeapalkkaiselle hoitoalalle, eikai se vapauta häntä laskujen maksusta? Voihan menot jakaa esim. tulojen suhteessa prosentuaalisesti.