Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu keskeytymätön puhetulva?
30.04.2025 |
Ystäväni puhuu seurassa lähes koko ajan. Hän puhuu sinänsä tilaisuuteen sopivia, mutta liian pitkään ja antamatta muille suunvuoroa. Hetken jo luulee, että nyt pääsee itsekin sanomaan jotain, mutta etusormi nousee pystyyn "ja sitten vielä".
Nainen olisi ihan mukavaa seuraa, jos ei uuvuttaisi kaikkia puhetulvallaan.
Epäilen jotain psyykkistä syvempää syytä taustalla. En usko että on kysymys ainakaan pelkästään huomion- ja vallantarpeesta.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Tiedän tapauksia ainakin seuraavista syistä:
- Jännittäjä. Hänellä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännitys purkautuu "omituisena höpötyksenä".
- Liian yksinäinen. Eräs sukulainen on lähes aina yksin, ja kokee itsensä hyvin yksinäiseksi. Sitten kun harvoin pääsee ihmisseuraan, puhumisen tarve on aivan ylitsevuotava.
- Neuroepätyypillinen. Jotkut ADHD:t tai autistit saattaa olla aika kovia puhumaan.
- Bipolaarihäiriö, maniavaiheessa puhuu kuin papupata eikä anna muille suunvuoroa.
- Minä itse joskus: huono itsetunto ja häpeäongelma. Joskus heittää sitten sopivassa tai sopimattomassa tilanteessa päinvastaiselle vaihteelle ikään kuin kompensaationa, eli minusta tulee hyvin huomionhakuinen tai jopa ylimielinen.
Mulla on yksi muuten tosi ihana kaveri joka puhetulvaa niin ettei suunvuoroa saa, oli seurueessa yksi tai kymmenen. Spessuintressimonologit olen laittanut autismin piikkiin ja samoin tarinoiden toistelun (olen itsekin kirjolla ja niin on useampi ihminen lähipiirissä, joillain tämä piirre on vahva ja joiltain puuttuu kokonaan). Mua ei haittaa, kuuntelen mielelläni. Mutta kerran tuli lipsauttaneeksi että hän on kotona itäsuomalaiseen tapaan tottunut että keskustelu = se puhuu joka ehtii ja joka huutaa isoimpaan ääneen. En osaa puhua kenenkään päälle, ja ajatus katkeaa jos joku keskeyttää, mutta testasin tätä silti, ja hassua kyllä hän kuuntelee jos ensin itse alkaa huutaa asiaansa väliin. :D
Se on kyllä ihan hirvittävän raskasta joten yleensä vaan tyydyn yleisöksi.
Minäkin puhun tosi paljon, mutta tiedostan sen ja yleensä julistan sitten muiden iloksi lopettavani puhetulvani nyt tähän. Saan sillä aika lailla anteeksi. Osaan kyllä kuunnella, mutta innostun herkästi muidenkin jutuista ja sitten se pälpätys taas alkaa. En missään tapauksessa onnistuisi missään hiljaisuuden retriiteissä tai istumalla nuotiotulen ympärillä kokemassa Universumia.
Ehkä jokin hermostuneisuus saa aikaan loputtoman puhetulvan, joskus ihan vaan itserakkaus, ihmienn on niin itseään täynnä. Raskasta on tuollaisten seura. Juhlissa onkin kätevä siinä kohtaa vaikka käväistä hakemassa juomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä juurikin että jos yrität kertoa omia asioitasi, saat siitä huomautuksen! Mun ENTINEN kaveri pyöritteli aina silmiään jos kehtasin keskeyttää omalla kommentillani hänen jonkun ihan täysin joutavan selontekonsa vaikka miehensä siskon tekemisistä tms tuiki tärkeää.
Kyseinen kaveri onkin siis ENTINEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhenarsisti? Suuruuskuvitelmia omasta tärkeydestään ja arvostaan ja herkkä loukkaantumaan, eli pohjimmiltaan lähes olematon itsetunto. Pönkittää itsetuntoaan puhetulvalla.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin puhun tosi paljon, mutta tiedostan sen ja yleensä julistan sitten muiden iloksi lopettavani puhetulvani nyt tähän. Saan sillä aika lailla anteeksi. Osaan kyllä kuunnella, mutta innostun herkästi muidenkin jutuista ja sitten se pälpätys taas alkaa. En missään tapauksessa onnistuisi missään hiljaisuuden retriiteissä tai istumalla nuotiotulen ympärillä kokemassa Universumia.
Mä oon samanlainen. Päätän ennen illanviettoa että en puhu paljoa ja kotona huomaan että puhuin sittenkin. Tuntuu mahdottomalta välttää tätä kun innostun.. ja olen myös neuroepätyypillinen jolla ajatuksia viriää ihan liikaa. Ei ole kiva että täällä nimitellään välittömästi ylimieliseksi ja jopa narsistiseksi. Eivät ole yksinkertaisia asioita nämä. Ja asiassa on myös sellainen puoli, että otan vastuuta keskustelusta. Jos on monta tuppisuuta niin tuntuvat olevan onnellisia että joku pitää huolta keskustelusta. Kääntöpuolensa tälläkin ominaisuudella siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD tyypit ne rakastaa omaa ääntään. Tunnen yhden kun sai diagnoosin, niin alkoi puhumaan oikein lääkärin luvalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin puhun tosi paljon, mutta tiedostan sen ja yleensä julistan sitten muiden iloksi lopettavani puhetulvani nyt tähän. Saan sillä aika lailla anteeksi. Osaan kyllä kuunnella, mutta innostun herkästi muidenkin jutuista ja sitten se pälpätys taas alkaa. En missään tapauksessa onnistuisi missään hiljaisuuden retriiteissä tai istumalla nuotiotulen ympärillä kokemassa Universumia.
Mä oon samanlainen. Päätän ennen illanviettoa että en puhu paljoa ja kotona huomaan että puhuin sittenkin. Tuntuu mahdottomalta välttää tätä kun innostun.. ja olen myös neuroepätyypillinen jolla ajatuksia viriää ihan liikaa. Ei ole kiva että täällä nimitellään välittömästi ylimieliseksi ja jopa narsistiseksi. Eivät ole yksinkertaisia asioita nämä. Ja asiassa on myös sellainen puoli, että otan vastuuta keskustelusta. Jos on monta tuppisuuta niin tuntuvat olevan onnellisia että joku pitä
Tai sitten ne tuppisuut ovat huomanneet, ettei seurassasi kannata edes yrittää. Keskeytät kuitenkin ja käännät puheen itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadanvuoden yksinäisyys sitten tapaa ihmisen,kyllä älämölöä riittää,toinen on kännissä jankkaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Sadanvuoden yksinäisyys sitten tapaa ihmisen,kyllä älämölöä riittää,toinen on kännissä jankkaaminen.
Ei tuo mun kaveri josta kerroin eri kommentissa ollut edes mitenkään yksinäinen! Iso kaveripiiri, oli vanhempainneuvostoissa ties missä kekkereissä lasten harrastustenkin puolelta, omat harrastuskaverit, naapurit, omat ja miehensä sukulaiset, työkaverit, kaikki exät ja exien nyxät ym. Ja se suu kävi ihan koko ajan! Kertoi samoja juttuja meille kaikille (edellä luetellut ihmiset). Ihan sairasta kun näin jälkikäteen muistelee miten se saattoi toistella ulkoaopittuja lauseita aina seuraavalle kuulijalle jonka piti oikeissa kohdissa olla kuuntelevinaan ahaa, niin, joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhenarsisti? Suuruuskuvitelmia omasta tärkeydestään ja arvostaan ja herkkä loukkaantumaan, eli pohjimmiltaan lähes olematon itsetunto. Pönkittää itsetuntoaan puhetulvalla.
Kuulostaa keneltä tahansa mieheltä
Kyllä niitä tyyppejä löytyy,puheripuli päällä,välillä itsekkin mietin odotanko että se vaan lopettaa vai häivynkö pois kun en omaa puheenvuoroa saa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Tiedän tapauksia ainakin seuraavista syistä:
- Jännittäjä. Hänellä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännitys purkautuu "omituisena höpötyksenä".
- Liian yksinäinen. Eräs sukulainen on lähes aina yksin, ja kokee itsensä hyvin yksinäiseksi. Sitten kun harvoin pääsee ihmisseuraan, puhumisen tarve on aivan ylitsevuotava.
- Neuroepätyypillinen. Jotkut ADHD:t tai autistit saattaa olla aika kovia puhumaan.
- Bipolaarihäiriö, maniavaiheessa puhuu kuin papupata eikä anna muille suunvuoroa.
- Minä itse joskus: huono itsetunto ja häpeäongelma. Joskus heittää sitten sopivassa tai sopimattomassa tilanteessa päinvastaiselle vaihteelle ikään kuin kompensaationa, eli minusta tulee hyvin huomionhakuinen tai jopa ylimielinen.
Voi hitsin hitsi.. Tuskallista lukea tämä. Olet niin oikeassa. Puhun itse liikaa, mutta olen hillinnyt itseni. Ja analysoinut tilannetta. Mulla tuo johtuu juuri tuosta jännittyneisyydestä. Jännitän suuria ihmisjoukkoja, niin tulee hölistyä liikaa. Kerran kuulin jälkeenpäin, että ihmiset luulivat minun olevan humalassa. Häpesin silmät päästäni. Olen nyt onneksi tutustunut ihmiseen, joka puhuu yhtä paljon. Eilenkin puhuttiin 4 tuntia! Suomi on rakas kotimaa, mutta ehkä sopisin johonkin muuhun maahan paremmin.
Kyllä puhua saa, älkää häpeilkö puhetulvaanne. Teidät keskeytetään hienovaraisesti, kun tarvis. Vaikkapa sanomalla katso, mikä tuolla menee ja muut huomaavat tilanteensa koittaneen saada oma äänensä kuuluville :D
Meillä töissä on tapaus joka puhuu ja puhuu ja pälpättää, kälkättää jatkuvalla syötöllä niin ettei muut saa suunvuoroa. Typerintä tässä puhetulvassa on se, että kälättäjä esittää puheensa seassa kysymyksiä muille ja välillä kiukustuu siitä kun kysymyksiin ei vastata. Mihin väliin vastauksen voisi antaa?!? Aivan hirveää käytöstä...
Otsalohkossa pikku poikkeama?