Muita jotka kouluttaneet miehensä ja lopulta hänestä tullut ihan hyvä

Täällä palstalla taitaa olla enemmän muotia lasten koulutus hikikomoreiksi.

Ainahan miestä pitää kouluttaa, mutta sillälailla sopivasti. Äidit ja isät jättävät poikansa niin raakileiksi.

Ei mulle katkeruutta jäänyt, mutta matkalla rakkaus ehti vain loppua. Eroa pohtiessa mietin, että onpa miehestä tullut fiksu ja huomioonottava, mutta en enää vain löytänyt sitä romanttista rakkautta häntä kohtaan, vaikka vuosia yritin. 

Meillä esim mies kohteli oikeasti aika huonosti ennen, ei kunnioittanut, ei mitenkään huomioinut esim raskausaikana ja pikkulapsiaikanakin jätti yksin ja oletti että hoidan melkein kaiken. Riideltiin tosi paljon kotitöistä, aivan itsestään selvistä asioista, kuten että joskus pitää imuroida ja vaihtaa lakanat. Ihme juttu että en ole eronnut.

Nykyään mies hoitaa ison osan kotitöistä ja lasten asioista koska itselläni sellainen työ että olen välillä pidempään pois kotoa, tienaan myös paremmin. Jotenkin tuntuu että hommat hoituu paremmin muutenkin kun olen pois kotoa. Kun olen kotona, saattaa välillä edelleen olettaa että hoidan jotain tiettyjä juttuja. Meillä parisuhde rakoillut muista syistä. Yksi on kyllä edelleen se että väsyin vain mieheeni jossain vaiheessa kun piti joka asiasta sanoa, enkä ihan ole päässyt sen yli vielä, vaikka nykyään mies yleensä ihan asiallisesti hoitaakin oman osuutensa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle katkeruutta jäänyt, mutta matkalla rakkaus ehti vain loppua. Eroa pohtiessa mietin, että onpa miehestä tullut fiksu ja huomioonottava, mutta en enää vain löytänyt sitä romanttista rakkautta häntä kohtaan, vaikka vuosia yritin. 

Niin, meneekö se sit yleensäkin noin? Itse olen huomannut että kun mies on nyt ottanut vastuuta kodista ja lapsista eri tavalla niin vielä parisuhdeasioissa ja naisen kohtelussa on puutteita ja jotenkin tympii se että ylipäänsä yhtään mitään pitäisi enää opettaa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainahan miestä pitää kouluttaa, mutta sillälailla sopivasti. Äidit ja isät jättävät poikansa niin raakileiksi.

Miksi? Koska poikia on yleensä 100x vaikeampi kouluttaa kuin tyttöjä.

Kouluttaneet? Sairasta sakkia.

Olen ennenkin huokissut tämän tänne, kuinka minulla on joitain kerttoja ahtaassa ja rajoittuneessa mielessäni käynyt, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi olen sinkku se, että olen tavallaan liian itsenäinen. - On kovin vähän asoita ja ja puuhia joihin nimenomaisesti tarvitsisin kumppamin (naisen) tekemään ja tai mahdollsitamaan sen tai ne minulle.

Ajatius on tietysti hirveä, koska näin ajatellessani tulen rinnastaneeksi kumpanin olevan kuin jokin tarve kalu tms. hyödyke tai tavara. 

Eikän se nyt niin voi olla! - Vai olsiko sittenkin edes vähän koska ei minulla ole yrittää edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen vain ajatuksella, että vosin olla hänen kanssaan parisuhteessa, enkä enää sinkkuna. Eli kyllä parisuhdekumppanini tulsii tuoda/ antaa "riittävän paljon" lsiäarvoa eloonio kuten minunkin hänen Ei minusta parisuhde ole sellainen, että vain toinen antaa ja toinen saa. Mutta mitä on "riittävän paljon" lisäarvoa?

Se on hyvä kysymys. Toivoin että erotan sen kyllä sitten jos tai kun "Se" osuu ja tulee kohdalle, kuten hänkin toivottavasti tajuaa ja ymmärtää minun arvoni. 

Mutta sitä ennen varmasti saan vielä lukea monta kuvausta, jossa tuo kumppanin mahd. lisä arvo on jäänyt hyvin vajaaksi ja kaikki tai suur osa siitä minkä tosiin olevan parisuheessa yhteista ja jaettua on jostain syystä vai tosien osa ja rooli. Näitä kuvauskai lukeissani oikein tiedä mitä ajatella kun tiskin min kumppanin löytämsitäni helpotan sillä, että ryhdyn välttämään vastuuta arksissa ja puuhisssa ja askareissa.    

Vierailija kirjoitti:

Meillä esim mies kohteli oikeasti aika huonosti ennen, ei kunnioittanut, ei mitenkään huomioinut esim raskausaikana ja pikkulapsiaikanakin jätti yksin ja oletti että hoidan melkein kaiken. Riideltiin tosi paljon kotitöistä, aivan itsestään selvistä asioista, kuten että joskus pitää imuroida ja vaihtaa lakanat. Ihme juttu että en ole eronnut.

Nykyään mies hoitaa ison osan kotitöistä ja lasten asioista koska itselläni sellainen työ että olen välillä pidempään pois kotoa, tienaan myös paremmin. Jotenkin tuntuu että hommat hoituu paremmin muutenkin kun olen pois kotoa. Kun olen kotona, saattaa välillä edelleen olettaa että hoidan jotain tiettyjä juttuja. Meillä parisuhde rakoillut muista syistä. Yksi on kyllä edelleen se että väsyin vain mieheeni jossain vaiheessa kun piti joka asiasta sanoa, enkä ihan ole päässyt sen yli vielä, vaikka nykyään mies yleensä ihan asiallisesti hoitaakin oman osuutensa. T. Ap

Aina joskus sitä osuu itseeni katkerruden nuoli; miksi tuollaiset miehet, jotka kohtelee huonosti, eivätkä kunnioita kumppaniaan saavat mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa. - Kun taas itse ei onnisti saamaan mahdollisuutta vaikka olen yrttänyt käyttäytyä fiksusti ja huomuoiden muutkin kuin oman napani ja etuni ja pikeuteni. En odota kiitosta en koe, että kumppani olsi joki palkinto, johon minulla olsi oikeus syystä tai toisesta ihmettelen vain samalla kun tunne pienen katauden piston ja sen pikkupirulaien tökkäävän sisälläni, joka huoamuttelee nyt että siinäs taas näet kuinka joku jännsi on saanut mahdollsiuuden olla parisuhteessa ja vielä saada kumppaninsa kanssa lapsia mitä sinä  (=min)olet saavuttanut tahdikkuuidelasi, kuinkas monta vuotta olitkaan ollut sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä esim mies kohteli oikeasti aika huonosti ennen, ei kunnioittanut, ei mitenkään huomioinut esim raskausaikana ja pikkulapsiaikanakin jätti yksin ja oletti että hoidan melkein kaiken. Riideltiin tosi paljon kotitöistä, aivan itsestään selvistä asioista, kuten että joskus pitää imuroida ja vaihtaa lakanat. Ihme juttu että en ole eronnut.

Nykyään mies hoitaa ison osan kotitöistä ja lasten asioista koska itselläni sellainen työ että olen välillä pidempään pois kotoa, tienaan myös paremmin. Jotenkin tuntuu että hommat hoituu paremmin muutenkin kun olen pois kotoa. Kun olen kotona, saattaa välillä edelleen olettaa että hoidan jotain tiettyjä juttuja. Meillä parisuhde rakoillut muista syistä. Yksi on kyllä edelleen se että väsyin vain mieheeni jossain vaiheessa kun piti joka asiasta sanoa, enkä ihan ole päässyt sen yli vielä, vaikka nykyään mies yleensä ihan asiallisesti hoitaakin

 

No kyllähän tuollainen mies yleensä

jåtetään ennemmin tai myöhemmin. Kukaan ei toisaalta halua myöskään ihmistä joka ajattelee että toisilla on kaikki aina paremmin, eikä osaa olla kiitollinen .

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin huokissut tämän tänne, kuinka minulla on joitain kerttoja ahtaassa ja rajoittuneessa mielessäni käynyt, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi olen sinkku se, että olen tavallaan liian itsenäinen. - On kovin vähän asoita ja ja puuhia joihin nimenomaisesti tarvitsisin kumppamin (naisen) tekemään ja tai mahdollsitamaan sen tai ne minulle.

Ajatius on tietysti hirveä, koska näin ajatellessani tulen rinnastaneeksi kumpanin olevan kuin jokin tarve kalu tms. hyödyke tai tavara. 

Eikän se nyt niin voi olla! - Vai olsiko sittenkin edes vähän koska ei minulla ole yrittää edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen vain ajatuksella, että vosin olla hänen kanssaan parisuhteessa, enkä enää sinkkuna. Eli kyllä parisuhdekumppanini tulsii tuoda/ antaa "riittävän paljon" lsiäarvoa eloonio kuten minunkin hänen Ei minusta parisuhde ole sellainen, että vain toinen antaa ja toinen saa. Mutta mitä on "riittävän paljon" lisäar

Mitä hittoa sekoilet?

Ylös

Epätoivo ja osattomuus paistaa kauas. Ikävää, että tosielämä ei tarjonnut teille parastaan. Onneksi meillä ihmisillä on mielikuvitus, jonka avulla jaksaa huomiseen. Ja mistäs sen tietää vaikka onni sattuisi vielä kohdalle.

"Mitä hittoa sekoilet?"

- Luullakseni sitä  monen fiksun ja järkevän miehen kohtaloa, jossa he eivät onnistuneet totettamaan haavettaan parisuhteesta, vaikka olsivat halunneet ja luulleet, että tahdikkaalla ja huomaavaisella käytöksellä sellainen, joka viehättäsi ja vetäsi puoleenaa  mutta ei ja varmemmaksi vakuudeksi saavar lukea täällä kirjoituksia, joissa perseilevät ja vastuuttomat jännämiehet ovat saaneet mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa ja saada vielä kumppaninsa kanssa lapsia.... Ole siinä sitten katkeroitumatta,  

Vierailija kirjoitti:

"Mitä hittoa sekoilet?"

- Luullakseni sitä  monen fiksun ja järkevän miehen kohtaloa, jossa he eivät onnistuneet totettamaan haavettaan parisuhteesta, vaikka olsivat halunneet ja luulleet, että tahdikkaalla ja huomaavaisella käytöksellä sellainen, joka viehättäsi ja vetäsi puoleenaa  mutta ei ja varmemmaksi vakuudeksi saavar lukea täällä kirjoituksia, joissa perseilevät ja vastuuttomat jännämiehet ovat saaneet mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa ja saada vielä kumppaninsa kanssa lapsia.... Ole siinä sitten katkeroitumatta,  

No jokuhan mättää kun ei ole onnistunut. Ihan sinussa itsessäsi.

Nainen, joka ei edes ole armeijaa käynyt, puhuu miehen kouluttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen, joka ei edes ole armeijaa käynyt, puhuu miehen kouluttamisesta. 

Jep. On olemassa muitakin asioita kuin armeijassa opetettavia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla taitaa olla enemmän muotia lasten koulutus hikikomoreiksi.

Nykyisin vihervasurit kouluttavat lapsensa hikikommareiksi.

Minä koulutan naisen anaalipanon uljaaseen maailmaan

Avaus tuo mieleen, että osa naisista suhyatuu miehiin kuin koiran pentuihin. - Tärkeintä on, että mies on suloinen ja nätti; kyllähän hänestä voi aina koulia ja kouluttaa mukavan kumppanin. Samasta syystä osa naisista ei tiedä mitään vastenmielisempää kuin kokematon kumppani, koska pääseehän siinä luultavsti vähemmällä, kun joku toinen on ensin opettanut ja kouluttanut miehen tavoille ja käyttäytymään, niin mies ei enää kuseksi nurkkiin ja sen kanssa kehtaa kulkea julksiella paikalla. Miehessä, joka on ja on ollut pidempään sinkkuna nähdään siten aina omaavan joko piilevää (on kaappihomo) tai ilmeisiä puutteita (on neliraaja halvaantunut alle 180 cm pituinen); jollei niitä olsi, niin eihän hän voisi olla ja elää sinkkuna.