Miten sanoa nätisti ystävälle etten jaksa

Kerrot asian rauhallisesti ja rakentavasti. Tuot esille sen, että oma jaksamisesi on nyt heikkoa oman elämän ongelmiesi vuoksi ja vähätkin voimat menevät nyt oman elämäsi kannatteluun ja kriisistä selviytymiseen.

On myös hyvä ajatuksen kanssa rakentaa ystävällesi vastaus, jossa tuot esille nuo kertomasi asiat. Toimit tällä hetkellä ns. ilmaisena terapeuttina ystävällesi jatkuvasti. Sitä vartenhan me ystävät ollaan, että meille voi kertoa ja avautua myös silloin, kun elämässä tulee mutkia matkaan ja tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa asiaan. Mutta jos siitä tulee toistuvaa ja on todella ihmisiä, joiden elämä kulkee kriisistä toiseen. Silloin on lupa asettaa rajat jatkuvalla auttamiselle ja kuuntelevana korvana olemiselle myös itse oman jaksamisen vuoksi. Kuulostaa siltä, että ystäväsi tarvisi luultavasti ihan ammattilaisen tukea elämäänsä, jos hänellä on jatkuvasti ongelmia elämänhallinnassaan laajasti ja niistä johtuvia kriisejä myös sen mukaisesti. Mieti ja käytä aikaa rakentavan vastauksen tekemiseen ystävällesi ja sitten se kannattaa rauhallisesti hänelle sanoa ihan rehellisesti niin, että sanoma tulee siinä selkeästi esille, eikä kierrellä ja kaarrella enempiä.

Ystäväsi persoonallisuus vaikuttaa ikävä kyllä kertomasi perusteella sen verran hauraalta, että vaikka rakentaisit kuinka ystävällisen, mutta rakentavan jämäkän palautteen ja pitäisit terveistä rajoista jatkossa kiinni, niin hän tulee suuttumaan ja asia menee ns. tunteisiin. Mutta silti se täytyy tehdä ja sille et voi mitään, miten hän reagoi ja ottaa vastauksesi. Ystävyytenne ei kuitenkaan kuulosta vastavuoroiselta ja sinä olet nyt joutunut jonkinlaiseen terapeutin asemaan luultavasti sen vuoksi, että olet tasapainoinen ja järkevä luotettava ystävä. Oman jaksamisesi ja oikean vastavuoroisen ystävyyden vuoksi tämä on silti vain tehtävä. Toisaalta reaktio myös näyttää sinulle, miten asiat ovat ja voit tehdä sen puolesta jatkoratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot asian rauhallisesti ja rakentavasti. Tuot esille sen, että oma jaksamisesi on nyt heikkoa oman elämän ongelmiesi vuoksi ja vähätkin voimat menevät nyt oman elämäsi kannatteluun ja kriisistä selviytymiseen.

On myös hyvä ajatuksen kanssa rakentaa ystävällesi vastaus, jossa tuot esille nuo kertomasi asiat. Toimit tällä hetkellä ns. ilmaisena terapeuttina ystävällesi jatkuvasti. Sitä vartenhan me ystävät ollaan, että meille voi kertoa ja avautua myös silloin, kun elämässä tulee mutkia matkaan ja tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa asiaan. Mutta jos siitä tulee toistuvaa ja on todella ihmisiä, joiden elämä kulkee kriisistä toiseen. Silloin on lupa asettaa rajat jatkuvalla auttamiselle ja kuuntelevana korvana olemiselle myös itse oman jaksamisen vuoksi. Kuulostaa siltä, että ystäväsi tarvisi luultavasti ihan ammattilaisen tukea elämäänsä, jos hänellä on jatkuvasti ongelmia elämänhallinnassaan laajasti ja niistä johtuvia kriisej

Kiitos tästä. Ystävälläni on oikeakin terapeutti, mikä on auttanut häntä ymmärtämään itseään ja käsittelemään paremmin tunteitaan, mutta ystävälläni todella on hauras persoonallisuus, kuten sanoit, ja hänen tunteensa tahtovat olla äärimmäisen isoja pienissäkin asioissa. Siksi tämän esille ottaminen tuntuu niin vaikealta, koska tiedän, että hän tulee pahastumaan ja näen itseni pahoittelemassa hänen pahaa mieltään. Mutta ei tästä tilanteesta muutenkaan pääse eteenpäin. Täytyy yrittää löytää ne rakentavat ja rauhallisesti sanat.

*rauhalliset sanat

-ap (allekirjoituskin unohtui)

Ajattelisin niin, että oman jaksamisesi kannalta tässä kohtaa se on syytä tehdä. Kuulostaa jo siltä, että jaksamisesi on alkanut hiipua jatkuvasti tukijana olemisen vuoksi. Se tulee varmuudella jossakin vaiheessa loppumaan, mikäli et vedä terveitä rajoja tälle. Ystäväsi kuormaa kertyy kannettavaksesi koko ajan, onko sinulla sitä mahdollisuus johonkin purkaa? Uskoisin, että kuuntelijalla harvemmin näissä tilanteissa on. Siksi se alkaa vastaamaan omaankin jaksamiseen ja kun toisen elämä kriisiytyy aina ja uudestaan samoissa asioissa. 

Olet varmasti mitä parhain ystävä ja ystäväsikin tietää sen. Ystävyyden pitäisi silti pohjautua yleisesti enemmän vain ihan normaalille mukavalle ystävyydelle, ei toisen jatkuvalle kannattelulle ja apuna olemiselle, toki sitäkin välillä on ja senkin pitäisi toimia molemminpuolisesti. Lopulta ystäväsi pitää kuitenkin käydä oman elämänsä kriisit itse läpi, löytää keinot niistä selviytymiselle itse, sekä seisoa valintojensa ja elämänsä kanssa omilla jaloillaan, osata tehdä oman elämänsä kannalta hyviä ratkaisuja. Kantaa joka tapauksessa aikuisena ihmisenä itse vastuu. 

Ymmärrän, että tuntuu hankalalta ja kun tietää, että toinen sittenkin pahoittaa mielensä. Tuossa yllä tähän tueksi kirjoitinkin näkemyksiä. Sinulla ei ole vastuuta siltikään siitä, kun hoidat asian asiallisesti ja ystävällisen rakentavasti ja jos sittenkään ystäväsi ei pysty ottamaan sitä siten vastaan. Joskus vielä ehkä ymmärtää, kun on ehjempi. Sinulla on lupa viheltää peli poikki ja pitää kiinni terveistä rajoista sittenkin. Olen ollut samassa tilanteessa joskus ja lopulta rajojen veto oli paras ja tervein ratkaisu, jota en ole katunut.

"Ystäväsi" on kokonaan kietoutunut oman itsensä ympärille. Sinun pitää tiedostaa tämä ja ymmärtää, että hänestä ei koskaan todennäköisesti ole muuhun. Monesti meillä on kavereita, jotka ovat ärsyttäviä, mutta toisinaan ihan hauskaa seuraa. Näitä nähdään harkitusti ja oman jaksamisen mukaan. Sinun kannattaa nyt ottaa etäisyyttä "ystävääsi" ja tavata häntä ainoastaan silloin, kun itse kaipaat hänen seuraansa ja silloinkin ottaen huomioon, ettei tyyppi kykene vastavuoroisuuteen. Minä en näe mitään tarvetta millekään syvälliselle keskustelulle, enkä usko, että kaverisi ymmärtäisi siitä yhtään mitään, loukkaantuisi vain. Eli etäisyyttä ja muutama valkoinen valhe ja etsit parempaa seuraa. 

Jokaisen pitää itse hoitaa ongelmansa. 

Tein niin että omassa vaikeassa elämäntilanteessani harvensin yhteydenpitoa samantyyppiseen ystävään. Kerroin että minulla voimat ja aika vähissä.

Hän reagoi asiaan erittäin dramaattisesti ja vaati selvittelyä. Selvitin hänelle tarkemmin, kuinka minulla on voimavarat vähissä (yksi läheinen kuollut, toinen vakavasti sairaana) ja kerroin että hän on minulle rakas ystävä mutta en jaksa olla niin usein yhteydessä koska 90% ajasta puhumme hänen ongelmistaan. Hän loukkaantui verisesti.

Nyt molemmilla elämäntilanne hiukan rauhallisempi ja olemme voineet vähän nähdä. Läheisyys ei ole sama. Sanoisin että läheinen ystävyytemme perustui sille että pääasiassa kuuntelen ja lohdutan häntä.