Onko terapia uusi musta?
Eikö ihmisillä ole enää mitään muuta sisältöä elämässään kuin käydä terapiassa? Ymmärrän kyllä, että jos on ollut sodassa, lento-onnettomuudessa tai tullut raiskatuksi, niin terapia voi olla paikallaan.
Mutta jos somessa ei tykkäyksiä tule tarpeeksi tai työkaveri sanoo tylysti, niin siitäkin tulee niin paha mieli että pitää mennä terapiaan.
Mutta mikäs siinä. Terapeutit ainakin hykertelevät tyytyväisenä ja käärivät hyvät massit.
Kommentit (20)
Sain liiallisen työkuorma seurauksena lähetteen työpsykologille. Kai sekin lasketaan terapiaksi? Ihan hyviä ajatuksia, mutta olisi pitänyt saada pomo mukaan istunnoille ja sitoutumaan muutokseen. Mutta kun ei ollut mukana, niin oikeastaan mikään ei muuttunut, joten piti vaihtaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Puuttuu vaihtoehto 0 kertaa.
Laitoin sen kyllä, mutta ilmeisesti yksi merkki oli liian vähän vastausvaihtoehdoksi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttuu vaihtoehto 0 kertaa.
Laitoin sen kyllä, mutta ilmeisesti yksi merkki oli liian vähän vastausvaihtoehdoksi.
AP
Jos kirjoittaa nolla tai ei kertaakaan.
Kyllä aika moni muukin asia voi rikkoa mielenterveyttä kuin nuo luettelemasi pari asiaa. Ja PTSD:n lisäksi on olemassa C-PTSD ja se vaatii paljon enemmän terapiaa plus nämä henkilöt ovat niitä, jotka sitten traumatisoituvat aikuisina.
Mielestäni on tärkeää pohdiskella itsekseen syntyjä syviä.
Kaikki päätökset tulee tehdä itse.
Toki terapeutit ei tee puolestasi päätöksiä mut tiettyä näkemystä antavat.
En ole käynyt terapiassa vaikka olisi ollut syytä. Olen nähnyt niin paljon sekä terapeuttien väärinkäytöksiä että heidän asiakkaidensa väärinkäytöksiä - se on vähän kuin joku autkorisoitu kaveri joka pystyy oikeuttamaan mm. väkivallan puolisoa kohtaan - etten pysty ottamaan kumpiakaan millään tasolla vakavasti. Terapiaa on myös käytetty lyömäaseena minua kohtaan väkivallantekijöiden taholta ("ole väkivaltani uhri, mene terapiaan"), ym. paskaa.
Olen oppinut elämästä sen verran, että kannattaa pysyä kaukana kaikesta sellaisesta, mistä pahat ihmiset puhuvat. Puu ei tuota myrkyllisiä ja ravitsevia hedelmiä, se on joko tai.
Väittäisin, että useimmiten mielenterveysongelman syntymekanismi on täysi mysteeri. Jälkikäteen sitten keksitään joku sopivalle tuntuva syy.
Tarkoitan sitä, että ihmisen mieli voi mennä rikki tai olla syntyjäänkin viallinen, vaikkei mitään kovin räjähtävää tapahtuisikaan.
Jos terapiasta voi olla apua, kannattaahan sitä edes kokeilla. Turha siitä on kokea syyllisyyttä, ettei tunnu olevan riittävän hyvää syytä hulluna olemiselle.
Kn työkyky menee, ei paljoa kysele, onko terapia tarpeellista.
Jotenkin vähättelevä asenne tuo, että terapiaan mennään vain juttelemaan tai pohdiskelemaan. Silloin varmaan terapia ei tosiaan ole tarpeen.
Rasvaa polttavat kengänpohjalliset on tehokkaat. Mitä enemmän kävelet terapiaan sen parempi fiilis
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, että useimmiten mielenterveysongelman syntymekanismi on täysi mysteeri. Jälkikäteen sitten keksitään joku sopivalle tuntuva syy.
Tarkoitan sitä, että ihmisen mieli voi mennä rikki tai olla syntyjäänkin viallinen, vaikkei mitään kovin räjähtävää tapahtuisikaan.
Jos terapiasta voi olla apua, kannattaahan sitä edes kokeilla. Turha siitä on kokea syyllisyyttä, ettei tunnu olevan riittävän hyvää syytä hulluna olemiselle.
"mielenterveysongelma" viittaa psykologian diagnostiikkaan, joka on päästä keksittyä huttua, sumutusta ja rahan viemistä.
Luonnossa on adaptaatiota ja maladaptaatiota. Molemmat näistä tähtäävät organismin säilymiseen ja toinen voi olla myös haitallista, joko organismille itselleen tai muille.
Adaptaatio ei pääty koskaan. Vahingollinen käytösmalli sulaa pois, kun organismi pystyy toteutumaan turvallisesti ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tärkeää pohdiskella itsekseen syntyjä syviä.
Kaikki päätökset tulee tehdä itse.
Toki terapeutit ei tee puolestasi päätöksiä mut tiettyä näkemystä antavat.
Kuka ei näin tekisi? Mutta ei siihen maksullista terapiaa tarvita. Ihan yhtä hyvin voi keskustella syntyjä syviä bestiksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kn työkyky menee, ei paljoa kysele, onko terapia tarpeellista.
Jotenkin vähättelevä asenne tuo, että terapiaan mennään vain juttelemaan tai pohdiskelemaan. Silloin varmaan terapia ei tosiaan ole tarpeen.
Aina on ihmisiä, jotka ovat vahvoja, sitkeitä ja pärjäävät hyvin ilman terapiaa. Siksi ärsyttääkin, kun kaikkeen tarjotaan aina jumalratkaisuksi terapiaa. Voin hyvin mennä ihan mielenkiinnosta terapiaan, jos minun ei tarvitse maksaa siitä, eli terapeutti toimii vapaaehtoispohjalta. Tai jos terapeutti tekee hommaa lääkärin ammatissa. Muuten pärjään kyllä ystävien ja läheisten vertaistuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tärkeää pohdiskella itsekseen syntyjä syviä.
Kaikki päätökset tulee tehdä itse.
Toki terapeutit ei tee puolestasi päätöksiä mut tiettyä näkemystä antavat.
Kuka ei näin tekisi? Mutta ei siihen maksullista terapiaa tarvita. Ihan yhtä hyvin voi keskustella syntyjä syviä bestiksen kanssa.
Nykyään osalla ihmisistä on niin voimakas ja jatkuva tarve vatvoa omaa itseään, omia tuntemuksiaan ja elämäänsä, ettei ole kohtuullista vaatia ketään kuuntelemaan sitä ilmaiseksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kn työkyky menee, ei paljoa kysele, onko terapia tarpeellista.
Jotenkin vähättelevä asenne tuo, että terapiaan mennään vain juttelemaan tai pohdiskelemaan. Silloin varmaan terapia ei tosiaan ole tarpeen.
Aina on ihmisiä, jotka ovat vahvoja, sitkeitä ja pärjäävät hyvin ilman terapiaa. Siksi ärsyttääkin, kun kaikkeen tarjotaan aina jumalratkaisuksi terapiaa. Voin hyvin mennä ihan mielenkiinnosta terapiaan, jos minun ei tarvitse maksaa siitä, eli terapeutti toimii vapaaehtoispohjalta. Tai jos terapeutti tekee hommaa lääkärin ammatissa. Muuten pärjään kyllä ystävien ja läheisten vertaistuella.
Kaikki minut tuntevat pitävät minua todella vahvana ja tukeutuvat minuun. Terapeutitkin pitävät minua vahvana. Elämä on ollut pieniä katkoja lukuunottamatta kohtuuttoman raskas.
Suurinta vahvuutta on myöntää tosiasiat sekä se, että tarvitsee apua silloin, kun sitä tarvitsee.
Kaikilla ei myöskään ole ystäviä ja läheisiä. Lainkaan tai sellaisia, joille voi puhua. Itselläni esim. seksuaaliväkivalta oli sellainen aihe, että se oli parempi käsitellä ammattilaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, että useimmiten mielenterveysongelman syntymekanismi on täysi mysteeri. Jälkikäteen sitten keksitään joku sopivalle tuntuva syy.
Tarkoitan sitä, että ihmisen mieli voi mennä rikki tai olla syntyjäänkin viallinen, vaikkei mitään kovin räjähtävää tapahtuisikaan.
Jos terapiasta voi olla apua, kannattaahan sitä edes kokeilla. Turha siitä on kokea syyllisyyttä, ettei tunnu olevan riittävän hyvää syytä hulluna olemiselle.
Maailma täynnä mielisairaaloita ja alalle kouluttautuneita, hiukka ylimielinen ajatus että asiaan perehtymättä"tietää" kaiken turhaksi.Toisaalta, eipä oo tuo ylimielisyyskään niin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tärkeää pohdiskella itsekseen syntyjä syviä.
Kaikki päätökset tulee tehdä itse.
Toki terapeutit ei tee puolestasi päätöksiä mut tiettyä näkemystä antavat.
Kuka ei näin tekisi? Mutta ei siihen maksullista terapiaa tarvita. Ihan yhtä hyvin voi keskustella syntyjä syviä bestiksen kanssa.
Nykyään osalla ihmisistä on niin voimakas ja jatkuva tarve vatvoa omaa itseään, omia tuntemuksiaan ja elämäänsä, ettei ole kohtuullista vaatia ketään kuuntelemaan sitä ilmaiseksi :D
Tämä jatkuva asioiden vatvominen onkin se juurisyy monella. Ei vaan osata kohauttaa olkapäitä ja jatkaa eteenpäin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mikä ei tapa niin vahvistaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tärkeää pohdiskella itsekseen syntyjä syviä.
Kaikki päätökset tulee tehdä itse.
Toki terapeutit ei tee puolestasi päätöksiä mut tiettyä näkemystä antavat.
Kuka ei näin tekisi? Mutta ei siihen maksullista terapiaa tarvita. Ihan yhtä hyvin voi keskustella syntyjä syviä bestiksen kanssa.
Nykyään osalla ihmisistä on niin voimakas ja jatkuva tarve vatvoa omaa itseään, omia tuntemuksiaan ja elämäänsä, ettei ole kohtuullista vaatia ketään kuuntelemaan sitä ilmaiseksi :D
Tämä jatkuva asioiden vatvominen onkin se juurisyy monella. Ei vaan osata kohauttaa olkapäitä ja jatkaa eteenpäin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mikä ei tapa niin vahvist
Sanonta "mikä ei tapa, vahvistaa" on positiivista ajattelua, jota ihminen tarvitsee silloin, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle. Sitten, kun alkaa voimaan paremmin, voi jo ajatella negatiivisemmin.
Tosiasiahan on se, että elämässä on kärsimystä, koska on olemassa pahantahtoisia ihmisiä, jotka aiheuttavat ihan tietoisesti inhimillistä kärsimystä, koska eivät jollain perustavaa laatua olevalla tavalla kestä omaa itseään.
Ja tietysti on kärsimystä ihan siitäkin syystä, että onnettomuuksia tapahtuu.
En yhtäkään kertaa. Itse oon asiani päässä selvittänyt. Ja samalla myös sekin että on turha murehtia asioita jotka ei oo omassa päätäntä vallassa. Eikä kannata olla kenenkään kynnysmatto. Elää omaa elämää.. Etsiä ilonaiheita pienistä asioista. Mennä vaikka kurssille tai harrastaa kotona taidejuttuja. Lukea kirjoja. Myös kaupungin kulttuuritoimella voi olla ilmaisia tapahtumia. Taiteiden yö yms.
Huumorintaju on auttanut minua monessa asiassa. Läpi elämän. Ja hieman leikkimielisyyttä. Ei aina tarvi olla nii vakava.
Vierailija kirjoitti:
En yhtäkään kertaa. Itse oon asiani päässä selvittänyt. Ja samalla myös sekin että on turha murehtia asioita jotka ei oo omassa päätäntä vallassa. Eikä kannata olla kenenkään kynnysmatto. Elää omaa elämää.. Etsiä ilonaiheita pienistä asioista. Mennä vaikka kurssille tai harrastaa kotona taidejuttuja. Lukea kirjoja. Myös kaupungin kulttuuritoimella voi olla ilmaisia tapahtumia. Taiteiden yö yms.
Huumorintaju on auttanut minua monessa asiassa. Läpi elämän. Ja hieman leikkimielisyyttä. Ei aina tarvi olla nii vakava.
Et ole kuullut masennuksesta? Dissosiaatiosta? Psykoosista? Ahdistuneisuushäiriöstä?
Tämä on jännä, kun terveet miettivät, miten jonkun sairauden hoito on turhaa. Pitäisikö ihmetellä samalla, että en minä vaan onkologia tarvitse tai kardiologia, ortopedia jne. Ihan turhia varmaan kaikki he ja ihmiset ihan turhaan käyvät heidän hoidossaan huvin vuoksi.
Sitten joku ratkaisukeskeisen lyhytterapian kirjekurssin käynyt controlleri tms kehtaa vielä sanoa itseään terapeutiksi. Meiltä yksi sai töistä potkut, niin yhtäkkiä olikin 2 kk kuluttua "terapeutti".
Puuttuu vaihtoehto 0 kertaa.