Minusta on omituista kuinka lähes jokaikinen liikuntatutkimus jonka media huomio keskittyy elinikään
Jälleen kerran törmäsin tälläiseen, siinä taas kerrottiin kuinka vähäinenkin liikunta voi auttaa saamaan pikkuisen lisää elinaikaa.
Omituisena pidän näitä jatkuvia elinaika focus tutkimuksia, koska monet meistä liikkuu sentakia, että se auttaa meitä nyt ja tässä, mieli ja keho pysyy virkeämpänä. Me emme tähystä sinne 20-30v päähän, jolloin me ehkä elämme kuukauden kaksi jotain toista ihmistä pidempään.
Olen myös sitä mieltä, että näillä tutkimuksilla ei saada ketään liikkumaan, ne eivät motivoi. Olisi hyvä kertoa liikkumisen välittömistä terveyshyödyistä, eikä jankuttaa eliniästä. Tiedän, että niitäkin juttuja ja tutkimuksia on, mutta media ottaa tikunnokkaan ja huomio lähes ainoastaan elinikätutkimukset.
Kommentit (8)
Merkitystä olisi sillä missä kunnossa on. Jos makaa vuodeosastolla muistisairaana niin mielummin kuolema kun taas toimintakykyisenä elämän pituudella on merkitystä.
Niinpä. Olen itse vasta kolmekymppinen, mutta harrastan liikuntaa päivittäin, koska siitä tulee minulle hyvä olo päivittäin. Olen hyvässä kunnossa tänään ja näytän hyvältä tänään. Minulle on ihan se ja sama elänkö vielä 45 vuotta vai 55 vuotta, eihän tuollainen "ehkä joskus" anna mitään motivaatiota.
Varmaan, koska sitä elinikää on helppo mitata. Terveiden elinvuosien mittaaminen on paljon hankalampaa. Tietysti mittarina voisi pitää, miten selviää arjestaan omassa kodissaan, mutta sielläkin toisilla on auttaja, toisilla ei.
Ei ehkä se kuinka kauan elää, mutta miten/ missä kunnossa elää.
Itse ajattelen, että kuolen kun kuolen. Enhän sitä itse ole suremassa. Tosin nyt 65v on huomannut, että elämässä olisi vielä paljon kivoja juttuja, mitä haluaisi nähdä ja kokea.
Toimittaja Jutta Zilliacus 99v. sanoi haastattelussa, ettei pelkää kuolemaa mutta olisi niin kiinnostavaa nähdä miten maailma muuttuu.
Monille tekisi hyvää kun lähtisivät ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Sensijaan, että miettivät mitä tapahtuu 50 tai 20-30 vuoden päästä. Olisi hyvä jos saataisiin ihmiset jollain tavalla keskittymään tähän hetkeen. Kyllä se ihmisen mieli reagoi positiivisella tavalla ihan vain raittiissa ilmassa olemiseen ja jos nyt jaksaa edes pikkuisen kävellä, jos kyse on ns"suht normaalista" ihmisestä.
Elinikä kiinnostaa ihmisiä, ja sitä ei voi itse oikein todentaa.
Aikoinaan ihmisiä näytti kiinnostavan vain liikunnan piainonpudotusmahdollisuudet. Muistan oikein hyvin, miten joka kerta, kun kerroin sunnuntain pidemmästä kävelystä, jonka yhteyteen kuului aina käynti kahvilassa ja joku pieni syötävä, oli seurauksena aina sama hölmö kommentti "nonni, siihen se sitten menikin se laihtuminen". En todellakaan kävellyt laihtuakseni, vaan liikunnan ilosta.
Elinikä kiinnostaa ihmisiä, ja sitä ei voi itse oikein todentaa.
Aikoinaan ihmisiä näytti kiinnostavan vain liikunnan piainonpudotusmahdollisuudet. Muistan oikein hyvin, miten joka kerta, kun kerroin sunnuntain pidemmästä kävelystä, jonka yhteyteen kuului aina käynti kahvilassa ja joku pieni syötävä, oli seurauksena aina sama hölmö kommentti "nonni, siihen se sitten menikin se laihtuminen". En todellakaan kävellyt laihtuakseni, vaan liikunnan ilosta.
Olisi kuitenkin tärkeää, jos ihmiset keskittyisivät myös nykyhetkeen missä elävät. Kun siihenkin voi vaikuttaa omilla valinnoilla, ihan vain kun avaa oven ja lähtee ulos, unohda askelmäärät, pakonomainen suorittaminen, mene vaikka puistoon katsomaan sorsia, tai kävele jäätelökioskille.
Ja kuka haluaa pidemmän elämän?! Kunhan työikäisenä pysyy kunnossa, eläkkeellä joutaa kuula kalloon, kun tulot kuitenkin laskee, samoin seksuaalinen vireys.