Sain juuri tietää että mieheni on tehnyt hurjat luottokorttilaskut

Itsellänikin on vähän visalaskua kertynyt, enkä aio miehelle paljastaa vaan makselen hiljaisuudessa pois...

Mutta jos eroatte (ja teillä ei ole avioehtoa), niin asia on kuitenkin myös sinun ongelmasi. Avioerossa lasketaan kummankin osapuolen netto-omaisuus (varat - velat). Se, jolla on enemmän netto-omaisuutta joutuu maksamaan toiselle tasinkoa niin paljon, että molempien netto-omaisuus tulee yhtä suureksi. Tästä voidaan joskus tuomioistuimen päätöksellä poiketa (jos esim netto-omaisuuksien ero on hyvin suuri ja avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa), mutta pääsääntöisesti varat jaetaan noin.



Jos teillä on avioehto, niin sitten miehesi velat ovat vain miehesi päänsärky.

...eli maksat käytännössä puolet niistä. Jollei teillä sitten ole avioehtoa.

kun ero on vireillä. Sitä ennen otetuista vastaatte yhdessä. Mieshän voi perustella kaiken sillä, että lainaa on otettu perheen elättämiseen yms.

ap

ap

Pääsääntöisesti kumpikin aviopuolisoista vastaa omista veloistaan. Poikkeuksen muodostavat vain perheen elatukseen otetut velat. Tällaisiksi veloiksi ei suinkaan katsota mitä tahansa, vaan siinä on hyvin tiukka seula. Esimerkiksi ruokakaupan lasku (siltä osin kuin se vastaa tavallisen perheen laskun kerääntymisen aikana ruokaan yleensä ruokaan käyttämää summaa) on oikeuskäytännössä katsottu "perheen elatukseen otetuksi velaksi", sen sijaan esimerkiksi asuntolaina ei.



Jos velat ovat kertyneet lyhyessä ajassa eikä miehesi pysty nimenomaan osoittamaan, että rahat on käytetty ruokaan ja vastaavaan (esimerkiksi perheen lapsen lääkkeet katsottaisiin varmasti tähän kuuluviksi), miehesi vastaa veloistaan täysin yksin niin kauan kuin ette eroa tai miehesi kuole.



Toki käytännössä miehesi velat vaikuttavat varmasti siihen, paljonko perheessänne on rahaa käytössä, mutta lain mukaan miehesi vastaa veloistaan yksin.

eikä mies selviä veloista, voiko yhteinen (velkainen) talomme lähteä alta?



ap

Etkä sinä joudu missään vaiheessa niitä maksamaan. Jos teille tulisi ero, niin miehesi maksaisi saamastaan osasta velkansa pois.

Tietysti minuakin harmittaisi kauheasti, jos mieheni olisi tehnyt tietämättäni tuollaisen luottokorttilaskun ja harkitsisin vakavasti, onko mieheni ylipäänsä luotettava.



Mutta päädyit sitten eroon tai jatkamaan avioliittoa, ei elämäsi tähän kaadu. Jos velkoja tulee sinun maksettavaksesi, teet ptikän maksusopimuksen ja maksat pois vähitellen. Viiden vuoden kuluttua asia on jo ollutta ja mennyttä ja sinulla on vielä aikaa elämässäsi tehdä vaikka mitä.



Jos päädyt jatkamaan avioliittoa, kannattaa varmasti tehdä avioehto niin et joudu miehesi maksumieheksi, jos hän lankeaa vielä myöhemmin. Avioehdon voi tehdä koska tahansa, kunhan molemmat puolisot suostuvat siihen, ja tässä suhteessa neuvotteluasemasi on tällä hetkellä varmasti vahva.



En missään tapauksessa halua vähätellä harmiasi, mutta jotenkin tuli viestistäsi sellainen käsitys, että ajattelet koko loppuelämän olevan pilalla.

Etkä sinä joudu missään vaiheessa niitä maksamaan. Jos teille tulisi ero, niin miehesi maksaisi saamastaan osasta velkansa pois.

Asia ei ole ihan näin. Jos esimerkiksi kummallakin puolisolla on omaisuutta 10 000 euroa ja miehellä lisäksi velkaa 6000 euroa, niin vaimon netto-omaisuus on 10000 euroa ja miehen 4000 euroa. Tällöin erotilanteessa vaimon pitää luovuttaa omasta omaisuudestaan 3000 euroa miehelle, jolloin molempien netto-omaisuus on 7000 euroa. Eli käytännössä vaimo joutuu maksamaan miehensä velkoja.

Olet väärässä. Ainoastaan yhteisten velkojen kanssa toimitaan noin. Jos toinen puoliso ottaa omiin tarkoituksiinsa velkoja, niin hän myös niistä eron sattuessa vastaa itse. Tämä on muuten ihan tarkistettu tieto.

Etkä sinä joudu missään vaiheessa niitä maksamaan. Jos teille tulisi ero, niin miehesi maksaisi saamastaan osasta velkansa pois.

Asia ei ole ihan näin. Jos esimerkiksi kummallakin puolisolla on omaisuutta 10 000 euroa ja miehellä lisäksi velkaa 6000 euroa, niin vaimon netto-omaisuus on 10000 euroa ja miehen 4000 euroa. Tällöin erotilanteessa vaimon pitää luovuttaa omasta omaisuudestaan 3000 euroa miehelle, jolloin molempien netto-omaisuus on 7000 euroa. Eli käytännössä vaimo joutuu maksamaan miehensä velkoja.

Mutta osituksessa tasinkoa määriteltäessä nuo velat otetaan huomioon miehen omaisuutta vähentävinä tekijöinä eli loppupeleissä ap:lle jää puolet noiden valkojen määrästä vähemmän käteen kuin ilman velkoja.



Ap, onko miehesi mahdollisesti ostanut jotain arvokkaampaa noilla veloillaa, silloin hänellä olisi vastaavasti enemmän omaisuutta?

toi ei pidä paikkansa. Otin autolainan ja kysäsin pankista miten eron sattuessa käy tämän lainan. Minä vastaan tästä yksin ottamastani lainasta täysin yksin. Mieheni ei joudu maksamaan senttiäkään tätä.

Ainoastaan sellaiset lainat jotka on otettu vaikka minun nimiini mutta lainalla on korjattu yhteistä taloamme tai ostettu sellaista joka koskettaa meitä molempia, ne vaikuttavat puolisoiden osuuksiin.

Onko noi todellakin teidän mielestä hurjat luottokorttivelat ? Huh, mulla on 7000,- luotto visassa ja melkein aina velan puolella ollaan.

ukko humpuutellut visalla, hän eron tulessa maksaa visavelan itse. Jos visakorttia käytetty elämiseen eli ts. ruokaan, maksatte velan yhdessä.

Katso esimerkiksi

http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/



13.

Katso esimerkiksi

http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/

13.

5 LUKU

Puolisoiden velat

52 §

Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä hän on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana.

Velasta, jonka jompikumpi puoliso on tehnyt perheen elatusta varten, vastaavat kuitenkin puolisot kumpikin omasta ja toisensa puolesta.

Mitä 2 momentissa sanotaan, älköön sovellettako rahalainaan, jonka toinen puoliso on ottanut, älköönkä myöskään, milloin velkoja on tietänyt, että puolisot välien rikkoutumisen vuoksi asuvat erillään.

53 §

Velasta, jonka molemmat puolisot ovat avioliiton aikana tehneet, vastaavat he kumpikin omasta ja toisensa puolesta, ellei toisin ole sovittu.

54 §

Jos velkoja tahtoo hakea puolisoa sellaisesta toisen puolison tekemästä velasta, josta puhutaan 52 §:n 2 momentissa, pankoon kanteensa vireille kahden vuoden kuluessa erääntymispäivästä tai, jos velka on maksettava vaadittaessa, sen syntymisestä; ellei kannetta siinä ajassa nosteta, on kannevalta menetetty.

Kaksi eri asiaa.

Näitä säädöksiä ei käytetä silloin, kun omaisuutta jaetaan avioeron yhteydessä. Hae sanalla ositus, jos haluta löytää sitä koskevat tarkemmat lakipykälät.



13