Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhe-elämä ahdistaa hirvittävän paljon.
21.04.2025 |
On vaimo ja lapset. Haluan tottakai pitää perheestäni huolta, mutta en ole onnellinen. En tunne mitään heitä kohtaan. Ja häpeän itseäni.
Kommentit (17)
Mene juttelemaan terapeutille, siitä olisi hyötyä sinulle ja muulle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, mulla ainakin positiivinen kokemus kun erottiin, meillä oli pitkään ongelmia suhteessa ja miehellä terveydellisiä ongelmia lisäksi, jäin itse eron jälkeen asumaan lasten kanssa ja isä osallistuu omien voimavarojen mukaan lasten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lähetä vaimo lomalle vaikka etelään pariksi viikoksi ja jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Tutustut lapsiisi ja alat tuntea itsesi osalliseksi perheessä. Nyt kuulostat ulkopuoliselle.
PS. Luuletko että vaimo sitten on onnellinen?... Hän tekee varmasti enemmän kotitöitä ja on enemmän sidottu lapsiin kuin sinä.
PS.2. Jos eroat, et saa takaisin lapsetonta sinkkunuoruutta, se on mennyttä iäksi. Sinusta tulee eronnut isä, jolla on lapset 50% ajasta, jolloin olet yh.
Ei kaikilla oo 50/50 systeemi, jokainen tekee itselleen sopivat ratkaisut.
Minäkään en tuntenut, mutta joku loksahti kohdalleen kun olivat kaikki viikon vaimon vanhemmilla ja sen jälkeen puoliso lähti viikoksi työmatkalle ja vain lapset kotiutui.
Laittoi lapsille reissusta videoita joissa selitti kaikkea järjetöntä, ja näin niissä sen ihmisen, johon ihastuin.
Hän myös patisti minua tekemään omia reissuja, mikä kyllä auttoi. Eli lähde myös itse niistä ympyröistä.
Mietin jos eroaisin niin uutta suhdetta en enää jaksaisi.
Voi kunpa minullakin olisi perhe. Antaisin melkein mitä vain siitä että minulla olisi perhe. Lapsettomaksi taidan jäädä kun ikää minulla on jo 46 vuotta ja olen nainen. Suren joka päivä sitä että minulla ei ole lapsia. Edessä on yksinäinen vanhuus kun ei ole edes sisaruksia. Neuvoni sinulle: näe että lapset ovat suuri rikkaus, sinun omat geenisi jatkuvat heissä ja heidän lapsissaan, olet osa sukupolvien ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eroa. Asu erillään. Se on ok. Jos on ihan pikkulapsia asu lähempänä, saat huolehdittua sen aikaa kun pitää. Katso omaa elämää itsellesi.
Onko lapset liikaa puolison kaltaisia? Vietä aikaa pelkästään niiden kanssa ilman puolisoa.
Myös rutiinien rikkominen on jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa minullakin olisi perhe. Antaisin melkein mitä vain siitä että minulla olisi perhe. Lapsettomaksi taidan jäädä kun ikää minulla on jo 46 vuotta ja olen nainen. Suren joka päivä sitä että minulla ei ole lapsia. Edessä on yksinäinen vanhuus kun ei ole edes sisaruksia. Neuvoni sinulle: näe että lapset ovat suuri rikkaus, sinun omat geenisi jatkuvat heissä ja heidän lapsissaan, olet osa sukupolvien ketjua.
Te olette tärkeitä monille 🧡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä juttelemassa jollekin ammattiauttajalle. Ei siksi, että olisit mitenkään hullu, vaan koska toi on niin yleinen ja normaali tunne sekä naisilla että miehillä lasten saamisen jälkeen. Siihen on siis saatavilla hyvin apua. Lasten saaminen on iso muutos elämässä ja silloin voi tarvita apua, että pystyy sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Läpikäyt ihan normaaleja tunteita, vaimosi saattaa sitä paitsi kokea samoin. Kun haet nyt eka keskusteluapua itsellesi, voit sen jälkeen olla myös vaimon ja lasten tukena. Oli rohkeaa tehdä aloitus asiasta, on tärkeää hakea apua. Miehetkin myös kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ehkä se on pitkittynyt sinulla, kuulostaa ehkä vähån siltä. Googlaa aihetta.
Voi, voi, eikö sinua ja sinun tarpeitasi olekaan asetettu ykköseksi? No kyllähän sitä sitten kannattaa erota, mahdollisimman niukat tapaamiset lapsiin ja uusi tyttöystävä passaamaan miespoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusoireista kärsivillä pikkulasten isillä on usein yksi yhteinen taustatekijä, sanoo asiantuntija ja neuvoo, miten masennusta voi torjua
Miessakit-yhdistys on julkaissut ensimmäisenä Suomessa oppaan, joka käsittelee pikkulasten isien masennusoireita.
1. Älä turhaan ahdistu.
2. Ota sivusuhde.
3. Koe tunteita jota et koskaan tiennyt olevan olemassakaan.
4. Syytä puolisoasi välinpitämättömäksi nalkuttimeksi.
5. Ole rohkea.
6. Elämme vain kerran.
7. Eikä ainutkertaisesta elämästä pidä käyttää sekuntiakaan itselleen sopimattomassa huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Älä turhaan ahdistu.
2. Ota sivusuhde.
3. Koe tunteita jota et koskaan tiennyt olevan olemassakaan.
4. Syytä puolisoasi välinpitämättömäksi nalkuttimeksi.
5. Ole rohkea.
6. Elämme vain kerran.
7. Eikä ainutkertaisesta elämästä pidä käyttää sekuntiakaan itselleen sopimattomassa huonossa suhteessa.
Mikä miesneiti oikein olet? Epävakaalta nilkiltä vaikutat enemmänkin listasi perusteella.
On ihan normaalia, että kenen tahansa ihmisen elämässä on välillä aikoja jolloin mikään ei tunnu miltään. En huolestuisi jos tällaiset tuntemukset tulevat ja menevät, mutta elämä on kuitenkin ajoittain ihan tyydyttävääkin ja jopa mukavaa. Perhe-elämä kaikkine velvollisuuksineen ja vastuineen on välillä kenelle tahansa raskasta ja uuvuttavaa.
PS.2.
Jos eroat, et saa takaisin lapsetonta sinkkunuoruutta, se on mennyttä iäksi.
Sinusta tulee eronnut isä, jolla on lapset 50% ajasta, jolloin olet yh.
Ei kaikilla oo 50/50 systeemi, jokainen tekee itselleen sopivat ratkaisut.
Paitsi lapset.
Lapset kärsivät täysin arvottomina heittopusseina.
Alue: Aihe vapaa
Lähetä vaimo lomalle vaikka etelään pariksi viikoksi ja jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Tutustut lapsiisi ja alat tuntea itsesi osalliseksi perheessä. Nyt kuulostat ulkopuoliselle.
PS. Luuletko että vaimo sitten on onnellinen?... Hän tekee varmasti enemmän kotitöitä ja on enemmän sidottu lapsiin kuin sinä.
PS.2. Jos eroat, et saa takaisin lapsetonta sinkkunuoruutta, se on mennyttä iäksi. Sinusta tulee eronnut isä, jolla on lapset 50% ajasta, jolloin olet yh.