Aikuinen lapsi ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee jotain

Miksi hän ottaisi yhteyttä? Jos et koskaan neuvo, auta ja tue, niin mitä lapsesi sinulta saa? On iso ero vanhemman pätemisellä, kuin sillä, että vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsestaan, neuvoo ja auttaa sydämellisestä halusta tehdä lapsen elämästä parempaa. Kuuntelee lasta ja tunnistaa suhteen rajat. Onko nämä kunnossa vai oletko luovuttanut kasvattamisen suhteen siinä vaiheessa, kun lapsesta tuli teini?

Anna olla. Normaalia. Nuorella oma elämä, menoa on. Pidä itse vaan hiljalleen yhteyksiä. Jos tarvii rahaa niin anna jos sulla on.

Sitten kun saa lapsia (jos saa) tilanne muuttuu heti. Silloin tulee kotinostalgiaa, oman lapsuuden nostalgiaa, halutaan taas mökille, kotiin lasten kanssa jouluksi jne jne. Tarvitsee lapsenhoitoapuakin.

Koita kestää nämä 10-15 vuotta tässä välissä. Tsemppiä!!

Anteeksi, olin epäselvä. Totta kai neuvon, jos hän kysyy  😅. Tarkoitin tuolla, että en tyrkytä omia elämänoppejani hänelle totuutena. Myös rajat ovat olleet. Ja kyllä, kyselen hänen kuulumisiaan ja kuuntelen, mitä hän vastaa. Ap

Oletko yksinäinen ja lapsen pitäisi mielestäsi pitää sinulle seuraa? 

Ehkä olette kasvaneet erillenne? Eikö ap sinulla ole ketään, jonka kanssa olet aiemmin ollut tiiviisti yhteyksissä mutta tiet ovat eronneet?

Kiitos näkemyksestäsi! Taidan verrata itseäni ystävän lapseen. Hän on kaksi vuotta nuorempi ja nukkuvat parisängyssä vierekkäin, kun nuori käy hänen luonaan ja tosi useinkin vielä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Normaalia. Nuorella oma elämä, menoa on. Pidä itse vaan hiljalleen yhteyksiä. Jos tarvii rahaa niin anna jos sulla on.

Sitten kun saa lapsia (jos saa) tilanne muuttuu heti. Silloin tulee kotinostalgiaa, oman lapsuuden nostalgiaa, halutaan taas mökille, kotiin lasten kanssa jouluksi jne jne. Tarvitsee lapsenhoitoapuakin.

Koita kestää nämä 10-15 vuotta tässä välissä. Tsemppiä!!

No olen kyllä, mutta en ole ajatellut sitä niin, että hän olisi velvollinen pitämään minulle seuraa. Mutta selkeä ero aiempaan, kun omistin vielä auton, niin näimme viikoittain. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksinäinen ja lapsen pitäisi mielestäsi pitää sinulle seuraa? 

Normaalia hedonismin aikaa. Yllä sanottiin hyvin, anna hänen olla itsekäs ja elää elämäänsä äläkä vaan syyllistä, se ajaa pois. Ja se on täysin totta, että vasta silloin kun lapsi saa omia lapsia, hänelle avautuu nämä asiat niin monella eri tasolla. Niin se vain menee. Tämä on aikaa, jolloin hänen täytyy lentää vapaana, se on ehkä ainoa aika hänen elämässään, kun niin voi tehdä, ennen kuin (toivottavasti) tulee oma perheellistyminen. Epäkunnioitusta ei tietenkään tarvitse sietää. Mutta ole tavoitettavissa, pidä itse (sopivasti) yhteyttä ja ehdota että hän tulisi syömään lempiruokaansa jota olet tehnyt. Ottakaa tavaksi katsoa joku hyvä elokuva silloin tällöin. Jos hän seurustelee, kutsu heidät yhdessä risteilylle tai ehdota, että kävisitte ulkona syömässä aika ajoin kertomassa kuulumisia. (Jos on varaa). Myös hänen ystävänsä kannattaa toivottaa tervetulleeksi teille jos ne ovat hänelle tärkeitä. Kerro että välität, sano/kysy suoraan jos on jotain, mitä hänelle on jäänyt hampaankoloon, selitä asiat ja ota vastuu omasta toiminnastasi. Niin pidetään yllä se ihmissuhde. Vaali, halaa ja hyväksy. 

Mikä tässä on se ongelma? Nuori aikuinen elää omaa elämäänsä ja luottaa yhä vanhempaansa ja osoittaa sen kääntymäll vanhempansa puoleen kun "on hätä". Itsenäisen lapsen olet kasvattanut. Ja se on hyvä asia. 

Kiitos ajatusten herättelystä ! Ap

 

Vierailija kirjoitti:

Normaalia hedonismin aikaa. Yllä sanottiin hyvin, anna hänen olla itsekäs ja elää elämäänsä äläkä vaan syyllistä, se ajaa pois. Ja se on täysin totta, että vasta silloin kun lapsi saa omia lapsia, hänelle avautuu nämä asiat niin monella eri tasolla. Niin se vain menee. Tämä on aikaa, jolloin hänen täytyy lentää vapaana, se on ehkä ainoa aika hänen elämässään, kun niin voi tehdä, ennen kuin (toivottavasti) tulee oma perheellistyminen. Epäkunnioitusta ei tietenkään tarvitse sietää. Mutta ole tavoitettavissa, pidä itse (sopivasti) yhteyttä ja ehdota että hän tulisi syömään lempiruokaansa jota olet tehnyt. Ottakaa tavaksi katsoa joku hyvä elokuva silloin tällöin. Jos hän seurustelee, kutsu heidät yhdessä risteilylle tai ehdota, että kävisitte ulkona syömässä aika ajoin kertomassa kuulumisia. (Jos on varaa). Myös hänen ystävänsä kannattaa toivottaa tervetulleeksi teille jos ne ovat hänelle tärkeitä. Kerro että välität, sano

Sellaista se on nuorilla ihmisillä. Jospa hänellä on uusi ihmissuhde viritteillä? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nuoriso katoaa, kun on uusi rakkaus. Kyllä ne sitten taas kotona tulee käymään, kun juttu on jo vanha.

Ehkä tämä ongelma onkin pääni sisäinen 😅. Olen eronnut (jo aikaa sitten) ja aika yksinäinen. Kaipaisin selkeästi enemmän yhteistä aikaa lapseni kanssa. Mutta kyllä, olen onnellinen, että hänellä on ystäviä ja tekemistä. Minun pitäisi hankkia se elämä. Mutta miten sen teen 😅. Ap

Ja ps: en ole narissut lapselleni asiasta

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on se ongelma? Nuori aikuinen elää omaa elämäänsä ja luottaa yhä vanhempaansa ja osoittaa sen kääntymäll vanhempansa puoleen kun "on hätä". Itsenäisen lapsen olet kasvattanut. Ja se on hyvä asia. 

Fiksuja ajatuksia, kiitos niistä! T:ap, joka pyrkii hankkimaan nyt oman elämän 😊

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on nuorilla ihmisillä. Jospa hänellä on uusi ihmissuhde viritteillä? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nuoriso katoaa, kun on uusi rakkaus. Kyllä ne sitten taas kotona tulee käymään, kun juttu on jo vanha.

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksinäinen ja lapsen pitäisi mielestäsi pitää sinulle seuraa? 

Ja sinä olet varmaan just niitä, jotka olettaa automaattisesti, että sun vanhemmat hoivaa sun lapsia aina ja ilmaiseksi kun sinä sitä tarvitset? 

"Vanhempi on aina vahvempi". 

Voisitko sinä soittaa hänelle ja kysyä mitä hänelle kuuluu?

Mulla on samanikäinen tytär ja laitteen viestiä että mitä kuuluu jne. Yleensä kun on hiljaista niin ajattelen, että hänellä kaikki hyvin.

Soittelee sitten jos huoli

Jos hän ei tarvitse sinulta mitään. Mitä odotat, että hän pitäisi yhteyttä sinuun? Antaisi sinulle jotakin vai?

Vierailija kirjoitti:

Normaalia hedonismin aikaa. Yllä sanottiin hyvin, anna hänen olla itsekäs ja elää elämäänsä äläkä vaan syyllistä, se ajaa pois. Ja se on täysin totta, että vasta silloin kun lapsi saa omia lapsia, hänelle avautuu nämä asiat niin monella eri tasolla. Niin se vain menee. Tämä on aikaa, jolloin hänen täytyy lentää vapaana, se on ehkä ainoa aika hänen elämässään, kun niin voi tehdä, ennen kuin (toivottavasti) tulee oma perheellistyminen. Epäkunnioitusta ei tietenkään tarvitse sietää. Mutta ole tavoitettavissa, pidä itse (sopivasti) yhteyttä ja ehdota että hän tulisi syömään lempiruokaansa jota olet tehnyt. Ottakaa tavaksi katsoa joku hyvä elokuva silloin tällöin. Jos hän seurustelee, kutsu heidät yhdessä risteilylle tai ehdota, että kävisitte ulkona syömässä aika ajoin kertomassa kuulumisia. (Jos on varaa). Myös hänen ystävänsä kannattaa toivottaa tervetulleeksi teille jos ne ovat hänelle tärkeitä. Kerro että välität, sano

Maailmassa, jossa ei ole riippuvanien (aikuisista) vanhemmistaan elantonsa puolesta, ei ole mitenkään kovin luonnollista heihin pitää yhteyttä. 

Kyse on ennemminkin epäonnistuneesta vieroituksesta tai etujen kärkkymisestä, jos näin tapahtuu.

Jos lapsi tulee paremmin toimeen omillaan kuin vanhempiensa kanssa, hän yleensä suuntautuu muualle ja vanhemmat jatkavat omaa elämäänsä. Vanhempi, joka alkaa roikkumaan lapsessaan ... noh siinä syy, miksi se lapsi ei tule, sillä vanhemmuussuhde on käänteinen. Näitä näkyy mm. alkoholisteilla, mutta myös muilla, joilla jonkinlaisia haasteita elämässään.

Ei meidänkään tuon ikäiset lapset kovin usein soittele, voi mennä viikkokausia. Heillä on opiskelunsa ja elämänsä. Soittavat kyllä, jos tarvitsevat apua, neuvoja, rahaa tai lohdutusta.

Ei meillä esikoinen käynyt moneen vuoteen kuin jouluna kotona ja kerran kesässä mökillä. Armeijan jälkeen joutui jonkun kuukauden vielä asumaan kotona, kunnes aloitti opiskelun Jyväskylässä. Asumme Etelä-Suomessa, eikä Jyväskylästä ole pitkäkään matka, mutta hänellä tuntui olevan omat kuviot siellä. Viesteillä kyselin, miten menee, ja välillä aina laitoin rahaa tilille. Kyllä nyt on taas oltu enemmän tekemisissä, kun hän on työtön ja opiskelut takana. Jos haluaa, niin tietysti avustan rahallisesti muutossa tänne kotiseudulle päin. Siellä Jkylässä on joku nainen, joka häntä tuntuu siellä pidättelevän. Oikeastaan sen enempää en tiedä, kun kerran olen tavannut, viime kesänä siellä käydessäni. Katsotaan nyt, minne tie vie. Ei viitsi enää aikuisen ihmisen menoihin puuttua. Kesä tulee, niin kyllä hän sitten taas kesämökille varmaankin viikoksi tai pariksi tulee, jos ei ole töissä. Omistan veljeni kanssa puoliksi kesämökin, minun vanhempien rakentaman, missä on rauhallista saunoa, uida ja levätä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ottaisi yhteyttä? Jos et koskaan neuvo, auta ja tue, niin mitä lapsesi sinulta saa? On iso ero vanhemman pätemisellä, kuin sillä, että vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsestaan, neuvoo ja auttaa sydämellisestä halusta tehdä lapsen elämästä parempaa. Kuuntelee lasta ja tunnistaa suhteen rajat. Onko nämä kunnossa vai oletko luovuttanut kasvattamisen suhteen siinä vaiheessa, kun lapsesta tuli teini?

Vanhemmissa näyttää olevan vain vikoja, ainakin tämän kirjoituksen perusteella. Erikoinen purkaus. Aloittaja lienee tarkoittanut sitä, ettei tuppaudu neuvomaan eikä täten ole loukannut lastaan.