seksuaalisuushalut ahdistavat
Moi.
En tiedä, olenko erilainen kuin valtaosa ihmisistä, mutta olen huomannut näin vähän yli nelikymppisenä, että seksiin liittyvät asiat voivat olla välillä ahdistaviakin. Nyt en tarkoita parisuhdeseksiä, se on hyvä asia. Mutta omat ajatukset seksuaalisuudesta ja kiinnostuksen kohteista on vähän painavia. Jos ihminen on kiinnostunut vain omasta puolisosta, silloinhan kaikki on hyvin. Kukaan ei vaadi muuta. Mutta on paljon ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita jostain muustakin kuin omasta puolisosta.
Huomasin jo lapsena, että olen kiinnostunut seksuaalisessa mielessä eläimistä. Ymmärrät varmaan, että se on salaisuus, jota ei ihan mielellään kerro kellekään. En ole nuoruuden jälkeen sitä asiaa toteuttanut millään tavalla ja olen saanut sen puolisollenikin sanottua. On mennyt hyvin pitkän aikaa, eikä asia ole nostanut päätään. Mutta nyt meillä on alkanut käymään hoitokoira, joka aiheuttaa ahdistusta. Sinä, joka et koe eläimiä kohtaan minkäänlaista seksuaalista virettä, voit rauhassasi kauhistella. Ymmärrän. En ole kuitenkaan osaani valinnut, enkä omaa kiinnostustani. En ole myöskään sormenpäällänikään koskenut eläimeen siinä merkityksessä. Enkä koske. Minun puolestani sen ei enää tarttisi meillä käydä, mutta se asia ei ole minun vallassani.
Kysymys on siinä, miten saisin helpotettua ahdistustani ja jotenkin päästyä sen asian yli? Ihmisen seksuaalisuus on sellainen voima, joka vääntää ja kääntää ihmistä. Sen aiheuttamia tunteita ei voi estää. Se on kuin aivastus, joka tulee, jos on tullakseen. Se, miten niihin tunteisiin suhtautuu ja reagoi, mitä sen jälkeen tekee tai jättää tekemättä, siihen voi vaikuttaa.
Jos antaisin omille haluilleni vallan, mitä en tee, löytäisin itseni rikkomasta lakia. Esimerkiksi tirkistelemällä, joka on toinen kiinnostukseni. Sitäkään en tee, vaikka kiinnostaisi.
Olen syvästi periaatteellinen ihminen, enkä voi noita asioita tehdä. Mutta se ei poista sitä tilannetta, että ahdistun noista tunteista. Juuri äsken ajattelin, että jos huomaisin olevani kiinnostunut lapsista seksuaalisesti, mitä en ole, saattaisin olla altis itsemurhalle, koska en ikinä voisi elää sellaisessa paineessa. Ja tätäkin todennäköisesti lukee joku, joka on kiinnostunut lapsista. Silloin pitää vain ymmärtää se, että ei ole itse osaansa valinnut ja ettei ikinä saa toisen kustannuksella toteuttaa omaa haluaan. Apua saa kyllä, mutta se vaatii nöyryyttä. Se taas on ihmiselle monesti hyvästä.
Minun tapauksessani mukana kulkee seksuaalisuuden, kiinnostuksen, häpeän ja pelon ristikkäiset tunteet. Se on semmonen kemia, että ei kait ole ihme, että välillä ahdistaa.
Turha kait toivoa, mutta toivotaan silti, että tällainen pitkähkö, tylsänpuoleinen kirjoitus karsisi asiattomimmat kynäilijät pois linjalta. Asiasta on aina mukava keskustella; tyhmät kommentit kertovat enemmän kirjoittajastaan kuin kohteestaan.
Kommentit (7)
Ole huoleti niin kauan, kuin asiat pysyvät fantasia tasolla. Kaikilla ihmisillä on myös pimeämpi puoli. Kyse on siitä, mitä fantasioitaan toteuttaa ja mitä ei. Fantasioida oman pään sisällä saat mitä vain.
Olen itse kiinnostunut hyvinkin ongelmallisista asioista, toteutettuna laittomista. Eläimet eivät kiinnosta siinä mielessä että haluaisin itse koskea oikeaan eläimeen seksuaalisesti, mutta muuten kyllä teemana. Väkivalta eläimiä ja ihmisiä kohtaan samoin. Minulla on myös lapsiin liittyviä fantasioita joissa olen itse se lapsi. Minulla on myös paljon pakkoajatuksia mutta ne on tietenkin helppo tunnistaa kun niihin liittyy pelkoa, ei kiihotusta. Teininä ja lapsena ne olivat todella vaikeita käsitellä.
Olen ajatellut paljon, taustojeni takia kun moni asia on muutenkin pitänyt ajatella läpi moneen kertaan että pystyy olemaan ja elämään, että liikaa ei pidä ruokkia niitä haluja muttei myöskään pakonomaisesti kieltää tai tukahduttaa.
Olen siinä mielessä epäonninen ettei tavallinen parisuhdeseksi tee minulle mitään sellaisenaan, en kaipaa sitä ollenkaan enkä nykyään enää siihen lähdekään. Ja siinä mielessä taas onnekas, että olen voinut puhua näistä asioista hyvälle ystävälle ja molemmille pitkäaikaisille kumppaneille ainakin jossain määrin. Ammattilaiselle en itse ole puhunut sen enempää traumoistani kuin tällaisista poikkeavista haluista. En haluaisi niistä välttämättä kirjausta tietoihin ja kun kuitenkin on se hyvä tilanne että minulla on läheisiä jotka ymmärtävät. Jollekin on hyvä asiasta puhua ja itse käsitellä ja hyväksyä tilanne, ettei paine käy sietämättömäksi.
ymmärrän
tai ehkä se on vaan se
kevät?
valo?
auringon syy
sunkin kohdalla?
ei muuta eikä mitään muuta luulen niin.
Kiitos asiallisista vastauksista. Vaikuttaa siltä että ajatus fantasioiden luvallisuudesta sen sijaan, että toteuttaisi halujaan, on oikea suunta. Sinä, joka tunnet vetoa väkivaltaa kohtaa, olet jo asiaa miettinyt ja jotain ymmärtänyt. Tavoitan tunteesi jostain kiehtovasta, vaikka en tavoitakaan juuri sinun haluasi.
Olen monesti huomannut, että kun kuulen tai näen vaikkapa jonkun saaneen jonkun saaneen jonkun kipeän iskun jalkaansa jostain tai muu kipeä, fyysinen asia on sattunut, minulla tuikahtaa pieni sykähdys haaroissa. Se ei ole oma valintani. Niin vain käy. Se ei ole myöskään johtanut mihinkään, että esimerkiksi etsisin sellaisia videoita netistä, missä jollekin käy jotain. Eikä se ole alkanut kiinnostamaan enempää. Mutta jos minulla käy noin, olen varma, että monella muullakin käy ja ehkä vielä isommankin.
Kyse on tietysti siitä, että ketään tai mitään ei saa loukata fyysisesti tai psyykkisesti. Se vastuu jokaisen pitää tuntea.
Olisi lisäksi tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus elämänsä aikana edes kerran sanoa se jollekin ihmiselle ääneen. Ja toivottavasti asian painaessa saada siitä helpotusta.
Ap
Ihminen pystyy aika huonosti hallitsemaan sitä, mistä kiihottuu. Voihan sitä koittaa kieltää koko asian, mutta ei se poistu sillä, joten parasta kai olisi, että pystyisi suhtautumaan siihen neutraalin hyväksyvästi, itseään ruoskimatta. Silleen, että "ok, tämä on siis asia, joka minua kiihottaa." Niin kauan kuin ketään tai mitään ei oikeasti vahingoiteta, pelkässä suuntautumisessa ei ole mitään pahaa.
Uskon kyllä että varmasti ahdistaa! Mitäs jos menisit johonkin keskustelemaan tai terapiaan.