Onko yksinäisestä parisuhteeseen?

Nostetaas heti

Totta kai voi olla yksinäisestäkin parisuhteeseen. - Itse elän ja olen elänyt sinkkuna vailla kokemusta pidemmäsätä parisuhteesta. 

Vasta aivan viime vuosina olen tajunnut, että kuinka itselleni saattaa olla jopa helpompaa elää aidosti yksin kuin elää ja olla yksinäisenä epätyydyttvässä parisuhteessa. - Jos koksin olevani yksinäine parisuhteessa niin tuo tunnehan olisi luullakseni samantapainen kuin tunne siitä, että olisin melkiein kuin vankilassa tai tosien vankina.

Elän yksin ja olen yrittänyt elää niin niin. ettei yksin elämsieni muuttuisi yksinäisyydeksi. Ei aina helppoa mutta mikäpä olisi, joaasian on tarkoitus jatkua ja pysyä antaen enempi tyydytystä kuin surua.

Tykkääkö se ns. yksinäinen myös olla yksin? Monelle introvertille tuo voi olla oikeinkin mukavaa jos puoliso pörrää kissanristiäisissä ilman velvollisuutta lähteä itse mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla yksinäisestäkin parisuhteeseen. - Itse elän ja olen elänyt sinkkuna vailla kokemusta pidemmäsätä parisuhteesta. 

Vasta aivan viime vuosina olen tajunnut, että kuinka itselleni saattaa olla jopa helpompaa elää aidosti yksin kuin elää ja olla yksinäisenä epätyydyttvässä parisuhteessa. - Jos koksin olevani yksinäine parisuhteessa niin tuo tunnehan olisi luullakseni samantapainen kuin tunne siitä, että olisin melkiein kuin vankilassa tai tosien vankina.

Elän yksin ja olen yrittänyt elää niin niin. ettei yksin elämsieni muuttuisi yksinäisyydeksi. Ei aina helppoa mutta mikäpä olisi, joaasian on tarkoitus jatkua ja pysyä antaen enempi tyydytystä kuin surua.

Hyvä huomio tuo yksinäisyys parisuhteessa, kun kokee, ettei saa viettää kumppaninsa kanssa riittävästi (laadukasta) aikaa. Tuo tosiaan pahentaa yksinäisyyden tunnetta entisestään.

Itselläni sosiaalinen elämä on jo pitkään koostunut lähinnä deittailusta. Uusiin ihmisiin siis tuossa mielessä tutustumisen tiimoilta. Se toki jää pois, kun ryhtyy parisuhteen, ja Valitettavasti siitä parisuhteesta tulee se ainoa merkityksellinen ihmissuhde.

Tukalaa itselle, mutta varmasti myös kumppanille. Eikä se niin tietenkään saisi olla, mutta toisinaan elämänpolku rakentuu sellaiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö se ns. yksinäinen myös olla yksin? Monelle introvertille tuo voi olla oikeinkin mukavaa jos puoliso pörrää kissanristiäisissä ilman velvollisuutta lähteä itse mukaan.

Voin vastata vain omasta puolestani, että tykkään olla myös yksin ja se rima kokea yksinäisyyttä on hyvin korkealla.

En kaipaa pintapuolisia tuttavuuksia, mutta ei näemmä tee mielenterveydelle hyvää sekään, jos kumppani on ainut merkityksellinen ihminen. Hulluksi tulee, kun itsen eteen kiilaa vino pino muita ihmisiä, kun se toinen on itselle se ainoa.

Ap

No emt, en ole NOIN yksinäinen kuin sinä. Olen 30v. mutta pahojen terveysongelmien takia, minun moni ystävyyssuhde kuihtui enkä pystynyt solmia uusia, kun olin aina kipeä, tai vointini oli huono, minulle jäi vain läheisimmät...

Ehkä se häiritsisi jos toisella olisi tosi iso kaveripiiri ja hän olisi hyvin sosiaalinen, kun oma elämä on ollut aika erilaista tiettyjen syiden takia ajoittain...

Hyvä huomio tuo yksinäisyys parisuhteessa, kun kokee, ettei saa viettää kumppaninsa kanssa riittävästi (laadukasta) aikaa. Tuo tosiaan pahentaa yksinäisyyden tunnetta entisestään.

Itselläni sosiaalinen elämä on jo pitkään koostunut lähinnä deittailusta. Uusiin ihmisiin siis tuossa mielessä tutustumisen tiimoilta. Se toki jää pois, kun ryhtyy parisuhteen, ja Valitettavasti siitä parisuhteesta tulee se ainoa merkityksellinen ihmissuhde.

Tukalaa itselle, mutta varmasti myös kumppanille. Eikä se niin tietenkään saisi olla, mutta toisinaan elämänpolku rakentuu sellaiseksi.

Ap

Kiitos kommnentistasi. Mitä olen sivusta seurannut, niin minusta joskus tuntuu, että on parisuhteita, joissa kumppani on ainoa merkittävä parisuhde. 

Itse kun en ole koskaan saanut mahdollisuutta olla ja ekää parisuhteessa, niin olen paitsi välillä sortunut luomaan kaikenlaisia haavemaailmoja ja umelmia siitä, että mitä elämäni voisikaan olla, jos minulla vain olsi "Se" kumppani. Huomaamatta aluksi lainkaan, että myös hänellä toivon mukaan on myös omia haluja ja toiveita, mitä hän haluaisi ja toivoisi. - En halua olla parisuhteessa sen kapteeni joka sanoo tai odottaa ja vaatii mitä toinen sasii ja vosi tehdä

Ja optimaalisemmassa tapauksessa halumme ja toiveemme käyvät paljossa yksiin. Mutta minusta tuntuu, että jos jompi kumpi meistä tukehtusi jos kaiken haluaiusi jakaa ja kokea vain tosien kanssa; ellei sitten koksi sitä vain yksin. 

Olen yrittänyt elää niin, että olen voinut luoda ja ylläpitää vastavuorosia ihmissuheita niin iaten kuin miesten kanssa, vaikka se yksi ja erityine puuttuu ja puuttunut rinnaltani.

Eivät he, ei yksikään heistä tietenkään ole sama asia kuin hän jonka joskus vielä toivoisin olevan Se erityiseni -kuten minäkin toivottavsti hänelle.

Mutta vaikka löytäisin ja saisin mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa, niin en silti aio hylätä ja hyvästellä muita läheisiä ja arvokkaita ihmissuhteita.

Minusta parisuhde voi olla erinomaisen merkityksellien monella tapaa mutta se, että se olisi ainoa merkityksellinen ihmissuhteeni kuullostaa slle, että luon tuota suhdetta kohtaan vähän kohtuuttomankin suuria odotuskia ja toiveita.

On asioita, joita toivon voivani jatkossakin jakaa muidenkin läheisten ja merkittävien ihmissuhteideni kautta. Mahdollien kumppani voi olla silloin läsnä tai olla olematta. 

Tietysti tämä kysyy ja vaatii luottamusta ja senkiun ymmärrystä,e ttä parisuhde ei ole minusta nollasumma peli, jossa laskettasiin jokainen sekunta ja hetki, jonka toinen viettää esmerkiksi kaverinsa kanssa, joka sitten tulisi hyvittää tosielle. Hyvässä parisuhteessa on siis yhteisiä ja jaettuja juttuja, joissa on läsnä ja yhdessä kumppanin kanassa tai jotka muutoin jakaa kumppanin kanssa.  

Mutta hyvä parisuhde mahdollsitaa myös sen. että kumpaisellakin on myös "omia juttujaan" mitä tahansa ei tietenkään tarvitse sietää, että kumppani saa ja tai voisi tehdä selän takana mutta vaikeaksi menee, jos kaikki tulisi jakaa aina ja joka kerta fifti-fifti.Molempien tulee silti voida kokea saavansa, eikä niin että vain toinen mahdollistaisi, että toinen saa itse jäädessä jatkuvasti ilman, Hyvässä parisuhteessa kumpainenkin voi olla vuorollaan se vahmepi kuin se heikompi puoli.

Riippuu ihmisestä.

Itse en enää edes halua, on vapaampaa ja onnellisempaa kulkea yksin. Saa pitää omat asiatkin kokonaan itsellään. Selkäänpuukottajat on nyt nähty. En luota ihmisiin.