Tuleeko sinkkunainen koskaan epätoivoiseksi, jos ei löydy kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tulisin? Voimaantuneena naisena en tarvitse miehiä mihinkään. Mieluummin itsellinen elämä kuin elämä hyväksikäytettävänä patriarkaatin orjana.

Naisen ei kuulu olla kylmä, kolkko eikä itsellinen. Naisen kuuluu olla pehmeä, lämmin, empaattinen, feminiininen, hyvä vaimo miehelle ja hyvä äiti yhteisille lapsille.

Puhutko ajasta jolloin nainen ei käynyt töissä vaan mies tienasi molempien rahat? Nykypäivänä vähintään 8000/kk? Molempien autot, asuntolaina, lasten harrastukset..

Nykypäivänä valtaosalla ihmisistä on normaalin elämän standardit aivan liian korkealla. Ensinnäkin, miksi pitää olla kaksi autoa? Ja lasten harrastukset, miksi pitää olla liikaa tai liian kalliita harrastuksia? Ei ihme, että on ihmisillä niin talous kuin fyysinen ja henkinen hyvinvointi ja jaksaminen nykyään niin tiukilla, kun arkeen työnnetään aivan helvetisti kaikkea kallista ja turhaa härpäkettä ja menoa. Nykypäivän ihmisille tekisi helvetin hyvää ottaa tuossa asiassa oppia menneiltä vuosikymmeniltä ja tyytyä rauhallisempaan elämänmenoon. Väitän, että tuolta osin menneinä vuosikymmeninä oltiin paljon onnellisempia kuin nyt.

Mitä tekisin miehellä?

Minkä ihmeen takia unelmoisin miehestä? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisin miehellä?

Mies on kätevä jos nainen haluaa muuttaa oman kotinsa turvattomaksi tilaksi. Tai muuten vain luopua ihmisoikeuksistaan.

Mies ei ole mikäään haave.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole mikäään haave.

Mies on dystopia.

Olen tuntenut epätoivoa, mutten ole käyttäytynyt epätoivoisesti. Sisäisesti ollut surullinen ja haikea olo. Mutta hiljalleen senkin tunteen kanssa oppii elämään ja nauttimaan omasta elämästä sellaisena kuin se on.

Miksi laskisin rimaa? Mummini opetti, että naisen kannattaa aina pitää rima niin korkealla, että sen alta mahtuu kävelemään pää pystyssä ja selkä suorana.