Kysyttiinkö teiltä mielipidettä yo-juhliinne liittyen?
Minulta ei todellakaan kysytty. En edes muista, mitä siellä tarjoiltiin. En varmaan syönyt mitään.
Kommentit (21)
Muistaakseni itse leivoinkin suurimman osan tarjoiluista. Ja valitsin kuoharit. Eli ei kyselty mitään vaan ihan itse niitä olin myös järkkäämässä.
Abi 2000.
Kävin lukion iltakoulussa ja minun yo-juhlani olivat yhteiset erään toisen yo:n kanssa. Juhlat olivat valtavat, vieraita oli talon täydeltä. Tarjottavia en täytekakkujen lisäksi muista, mitä olivat. Minulta ei kysytty erikseen mitään tarjottavista mutta ei haitannut, toteutuksesta vastasi kaksi ammattilaista.
Kysyttiin, mutta kaikki mun ehdotukset oli äidin mielestä huonoja.
En muista, kai me äidin kanssa mietittiin, mitä voisi tarjota. Mulla oli vain ihan pienet lakkiaiset.
-Yo vm. 1994
Kysyttiin ja olin mukana tekemässäkin tarjoiluja. Yo vm -89
Vierailija kirjoitti:
En muista, kai me äidin kanssa mietittiin, mitä voisi tarjota. Mulla oli vain ihan pienet lakkiaiset.
-Yo vm. 1994
Ihanan normaalia. Ap
Tottakai kysyttiin. Vanhempien kanssa yhdessä mietittiin juhlia. Vanhemmat kuitenkin teki lopulliset päätökset, koska he ne juhlat myös toteuttivat, maksoivat ja olivat kutsujina. Minä paistattelin juhlakaluna, ja oli mieluiset juhlat. Tämä 1999.
No ei. Ei edes sitä, haluanko juhlia. Vastaus olisi ollut EN.
- yo 2005
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin, mutta kaikki mun ehdotukset oli äidin mielestä huonoja.
Jos tätä ylänuolittaa on sitä mieltä että homma on oikein? Vai mitä hemmettiä?
Tavallaan ei kyselty, kun siinä vaiheessa oli jo itsestään selvää, että suunnittelen ja leivon itse tarjoilut. Äitini avusti missä osasi, mutta hän ei ole koskaan ollut taitava niissä asioissa. Isä maksoi koko lystin ja antoi vapaat kädet budjetin suhteen.
Juhlat 1973. Valtavan iso äidin suku, jossa akateemisia ja oli itsestään selvää, mihin uralle suuntaudutaan. Pidin juhlista ja sain olla keskipiste. Vuosikymmeniä myöhemmin järjestimme vastaavat juhlat ainokaiselleme. Hän on valinnut kansainvälisen uran, josta olemme ylpeitä. Emme näe vuoden aikana kuitenkaan niin paljon, kuin ikävä edellyttäisi.
Kysyttiin, sain päättää ihan kaikesta.
Ei kysytty. En olisi halunnut juhlia ylipäätään. Edes omaa mekkoani en saanut valita vaan äiti valitsi senkin.
En muista sen enempää että äitini tilasi tarjottavat leipomosta.
Ei kysytty, mutta toisaalta ei kiinnostanut juhlien tarjoilut. Äiti teki kaikki järjestelyt. Ehkä olisi voinut vähän auttaa häntä kuitenkin.
Ei kysytty mitään. Ne juhlat olivat vanhemmilleni. Minulla ei ollut mitään merkitystä. Jos olisin edes uskaltanut muodostaa mielipiteeni, olisin kieltäytyyt koko juhlista. Vihaan tuollaisia tilaisuuksia. En siis olisi missään nimessä uskaltanut edes vihjaista että en halua juhlia. Jos olisin, äitini olisi itkenyt ainakin 10 vuotta. Ja isäni raivonnut.
Aika vähän pidetään yhteyttä nykyään. Ja aikuisena en ole ikinä piitannut ketä loukkaan ja miten pahasti. Jos en halua osallistua sosiaalisiin tilaisuuksiin, en osallistu.
Järjestin ja maksoin itse.
Yo -94
Ei kysytty mielipidettä, vaan suunniteltiin yhdessä vanhempien kanssa.
"Maksat sitten saamistas rahoista olkkarin uuden pöydän!"
Tämä, ei muuta.
Maksaja päättää.