Etäsuhde ja kommunikaatiotarpeiden eroavaisuus

Olen nyt toista vuotta etäsuhteessa toisessa maassa asuvan miehen kanssa, näemme fyysisesti kuukauden-parin välein (joko minä menen sinne tai hän tulee tänne). Pääosin yhteydenpitomme tapahtuu viestitse, joskus soittelen hänelle, vaikkakin harvoin. 

Koen tällä hetkellä meidän kommunikaatiotarpeemme kovin erilaiseksi, joka on alkanut aiheuttamaan mulle etääntymisen tunteita. Esim. itse kaipaisin häneltä hyvän yön viestiä, koska se on se hetki illalla kun rauhoittuu petiin ja toinen on mielessä. Jossain vaiheessa hänelle aina näitä lähettelinkin, ja hän toki vastaili - mutta kaipaisin että aloite tulisi häneltä.

Miten ottaa tämä asia puheeksi painostamatta tai vaatimatta liikaa? Olen alkanut nyt siis miettimään myös tätä; olenko liian vaativa, kun toivoisin tämänkaltaisia "huomionosoituksia". Miten te etäsuhteissa eläneet olette sopineet kommunikaatio-asioista, vai oletteko vaan antaneet mennä omalla painollaan?