Mitkä seikat tekevät ihmisestä hirvittävän aran ja vetäytyvän?

Itse olen suht arka ja sisäänpäinkääntynyt, ei siihen mitään ihmeellistä syytä ole. Mulla on kyllä hyviä ihmissuhteita ja kavereita, mutta outojen ihmisten seurassa ja isossa seurassa olen hiljaa. Olen sitä mieltä, että itseään ei voi muuttaa väkisin toisenlaiseksi kuin on. Koita hyväksyä itsesi, mutta samalla voit totuttaa itseäsi tilanteisiin, joihin on ns. "pakko" mennä kuten juhlat tai työpaikka. Aloita totutteleminen pienin askelin.

Jos jolla kulla on hyviä neuvoja miten arkuudesta voisi taistella eroon niin mielellään lukisin niistä... Kiitos.

sitä arkuutta haluaa kutsua, on sen nimi HÄPEÄ. Se on kaikista syvimmällä ihmisen sisällä oleva tunne. Syyllisyys on sitä, että tietää tehneensä huonosti - häpeä on sitä, että tietää olevansa huono.



Siitä on hyviä kirjoja olemassa.

Keltinkangas-Järvisen kirjat Temperamentti ja Hyvä itsetunto.

olen kolmekymppinen, ujo ja paniikkihäiriöstä kärsivä. olen ollut pienestä asti ujo ja suurissa joukoissa "ahdistuva". Minulla on hyviä ystäviä muutama joiden kanssa jaan kaiken, sitten löytyy tuttuja joiden kanssa tapaan ja vietän aikaa mutta edelleenkään en ole innokas menemään uusiin juttuihin mukaan. Esim. uuden harrastuksen aloittaminen yksin olisi minulle ylitsepääsemätöntä. Kotona ja parhaiden ystävien ja perheen seurassa olen iloinen,avoin ja välillä varmaan jopa ärsyttävä höpöttäjä mutta uusiin ihmisiin tutustumisessa on todella iso kynnys.

Jos ujoa ja vetäytyvää lasta tuetaan oikealla tavalla lapsena, hänestä ei tule "sairaalloisen" syrjäänvetäytyvää. Mutta jos vanhemmat vetävät tukensa pois ujolta ja pakottavat tämän tilanteisiin, joissa lapsi ei koe selviävänsä kunnolla vaan kokee epäonnistumista ja häpeää, syntyy ongelmia.



Ujouteen sinänsä liittyy paljon myönteistä. Vetäytyvyyteen liittyy esimerkiksi poikkeuksetta toisten huomioonottaminen ja harkitsevuus.

Jos kohtaa torjuntaa kokoikänsä niin on vaikea antaa itsestään mitään toisten riepoteltavaksi. Jos kotona mollataan, opettaja syrjii, koulukaverit jättävät ulkopuolelle ja muita kavereita ei ole.

Jos jostakin tekemisestä tulee palaute niin se on negatiivistä. Kuulet juttuja,itsestäsi, jossa sinut ja tekemisesi haukutaan. Miksi siis kiinostaisi olla tekemisissä kenenkään kanssa? Varoo liikaa "tyrkyttämästä" itseään uusille tuttaville etteivät ala ajattelemaan, että mitä tuokin yrittää tms.

Kuvittelee, että on jotenkin huonompi, kuin muut eikä uskalla sanoa mielipidettään, että ei joudu tyrmätyksi (henkisesti siis).



Olen siis joskus ollut tuollainen, mutta oppia ikä kaikki, eli huomasin, että ei niitä maanmainioita ihmisiä ole olemassa jotku vaan kuvitelee olevansa sellasia ja se kyllä paistaa aika pitkälle. Sitten on näitä, jotka eivät edes ymmärrä, koska olisi syytä vähän jarrutella. Sovinpa minäkin siis joukkoon omana itsenäni ja varmasti en ole sen oudompi, kuin moni muukaan.

kuin suoraan minun elämästäni, noin se minullakin meni nuorempana

Jos kohtaa torjuntaa kokoikänsä niin on vaikea antaa itsestään mitään toisten riepoteltavaksi. Jos kotona mollataan, opettaja syrjii, koulukaverit jättävät ulkopuolelle ja muita kavereita ei ole.

Jos jostakin tekemisestä tulee palaute niin se on negatiivistä. Kuulet juttuja,itsestäsi, jossa sinut ja tekemisesi haukutaan. Miksi siis kiinostaisi olla tekemisissä kenenkään kanssa? Varoo liikaa "tyrkyttämästä" itseään uusille tuttaville etteivät ala ajattelemaan, että mitä tuokin yrittää tms.

Kuvittelee, että on jotenkin huonompi, kuin muut eikä uskalla sanoa mielipidettään, että ei joudu tyrmätyksi (henkisesti siis).

Olen siis joskus ollut tuollainen, mutta oppia ikä kaikki, eli huomasin, että ei niitä maanmainioita ihmisiä ole olemassa jotku vaan kuvitelee olevansa sellasia ja se kyllä paistaa aika pitkälle. Sitten on näitä, jotka eivät edes ymmärrä, koska olisi syytä vähän jarrutella. Sovinpa minäkin siis joukkoon omana itsenäni ja varmasti en ole sen oudompi, kuin moni muukaan.

kahdentoista vuoden koulukiusaus.



muista ujoista ja vetäytyvistä en arvioi mitään jos en tiedä.

tai yksilöllinen persoonallisuuspiirre, ei me kaikki voida olla itsevarmoja ekstrovertteja ja jatkuvasti suuna päänä



riippuu paljolti siitä näyttääkö hän itse kärsivän asiasta

Mikä siinä kiusaamisessa teki sinusta aran?

Vähän tökerösti kysytty, anteeksi.

12 vuoden koulukiusaus.



Yhteen aikaan en melkein ede spystynyt kohtaamaan ihmisiä ollessani lenkillä koiran kanssa, aivan kauhea ahdistus ja paniikki. Onneksi asuin silloin maalla.

jokaisella on omanlaisensa tempperamentti syntyessään. Se avoin, reipas, hän joka antaa itsestään paljon saa myönteistä palautetta vain olemalla oma itsensä. Hiljainen, arka ja sisäänpäinkääntynyt ei saa samalla tavalla "ruusuja". Päinvastoin. Myönteinen palaute, hyväksyntä on ponnistusten takana. Luulen että ympäristön suhtautuminen vahvistaa molempia hyvään ja huonoon suuntaan.



Itse olin ujo ja syrjäänvetäytyvä lapsi. Minulla on kaksi lasta- toinen kuin itse olin lapsena ja toinen, nauravainen, avoin ja mahdottoman puhelias lapsi. Siksi olen näitä asioita kovasti miettinyt.