Lue keskustelun säännöt.
Mulla on salaisuus
08.04.2025 |
Josta en oo ikinä puhunut kellekkää, mutta toisaalta, moni ihminen tietää tästä.
Se oli niin häpeällinen tilanne, jota todisti moni nuori. Mutta en ole ikinä voinut puhua kellekkään tästä.
Edelleen, nelikymppisenä, jos satun asiaa muistelemaan, tuntuu etten saa henkeä.
Kommentit (3)
En ymmärrä itseeni. Mitå mulle silloin tapahtui. Miksi reagoin sillä tavoin. Miks oon niin nolo ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on unelma. Helsinki ilman kommunisteja.
Luokkakaverit ja tukioppilaat, opettajat. Se on vain leikkiä. Minut laitetaan istumaan tuolille, keskelle kaikkia.
Yksi tukioppilaista tulee syliini istumaan ja leikillään lähentelee. Kaikki tuijottaa.
Saan paniikkikohtauksen ja melkein itken siinä. Panikoin ja sanon jotain, että lopettaa....
En koskaan ikinä ole puhunut tästä. Välillä se tuntuu vain joltain painajaiselta.
Mutta se tapahtui oikeasti, ja se häpeän tunne on edelleen mieletön.
En voi ajatella nytkään asiaa tämän enempää.
Noin. Nyt tästä tietää kaikki jotka lukevat tämän.