Suurimmat tulonsiirrot menevät kaikkein suurituloisimmille

Hallitus väittää, että se tekee vaikeita leikkauksia. Mutta ei monelle poliitikolle ole oikeasti vaikea leikata heikompiosaisilta he äänestävät harvemmin eikä heillä ei ole eturyhmiä tukenaan. Toisin kuin hyväosaisilla. Omaa etua ja kannatusta ajattelevalle, ehkä hieman empatiakyvyttömälle poliitikolle leikkaus heikompiosaisilta on helpoimmasta päästä. 

Oikeasti rohkeutta vaatisi korjata se, että kaikkein hyvätuloisimmat saavat myös hyvinvointiyhteiskunnan suurimmat tulonsiirrot melkein yli kaksi kertaa enemmän tulonsiirtoja kuin kaikkein pienituloisimmat. 

Tämä tilasto on suorastaan hätkähdyttävä ja myönnän, se yllätti minutkin, kun ekonomisti Niku Määttäsen viikonlopun haastattelun jälkeen tutkin asiaa. Keskusteluissa nimittäin maalataan toistuvasti ihan toisenlaista kuvaa suuria tulonsiirtoja saavasta ryhmästä. Etenkin konservatiivien diskurssissa se kuva on köyhästä, joka makaa kotona sosiaalituen varassa, eikä viitsi tehdä töitä. Tämä karikatyyri toistuu uudelleen ja uudelleen, vaikka todellisuus näyttää aivan toisenlaiselta. Esimerkiksi viimeksi eilen VM Purra kertoi, että hallituksen leikkaukset eivät osu hyvätuloisiin, koska he eivät saa tulonsiirtoja. Täyttä valetta. Totuus on, ettei hallituksella ole uskallusta ottaa näitä etuuksia tarkasteluun.

Ja onhan tämä aivan järjetöntä. Hyvinvointivaltion perusperiaatteen ja julkisen taloudellisen kestävyyden kannalta meillä on homma täysin vinksallaan. Meidän pitäisi auttaa suurimmin niitä, jotka eivät tule toimeen omillaan. Nyt tilastojen perusteella asia on juuri päinvastoin.

Tietenkin vaalien alla tästä vaietaan mutta pahempaa on se, että hiljaisuus jatkuu myös vaalien välillä. Poliitikot pelkäävät kannatuksen heikkenemistä enemmän kuin epäoikeudenmukaisuutta. Se on surullista. Uskon, että moni suomalainen olisi valmis korjaamaan tämän, jos heille vain kerrottaisiin totuus.