Kuka tietää jotain politiikasta? Minulla on vaikeita pohdintoja..

Demokratiaan kuuluu, että tärkeät poliittiset päätökset tekee kansan demokraattisesti valitsemat edustajat. Työmarkkinaosapuolet eivät ole kansan valitsemia eikä demokraattisesti valittuja. Siinä siis on todella paljon valtaa ulkodemokraattisilla toimijoilla.

Vierailija:

Minun pitäisi tietää mitkä asiat tulopolitiikassa ovat ongelmallisia demokraattisesta näkökulmasta?

Sekö ettei aina päästä yhteiymmärrykseen? Vaikeaa.

Tuleeko jollekin mieleen jotain?

Fletch!

ja myös yksittäisiä järjestöjä päättämässä asioista?

Ketä sinne voisi demokraattisesti äänestää päättämään? Eikös kaikkien osapuolten edustajat jo ole sielä?

Monissa maissa esim. on minimipalkka lainsäädäntö, jolloin minimipalkan asettaa demokraattisesti valittu päätäntäelin ja sen lisäksi ei sitten ole mitään työmarkkinajärjestöjä vaan työmarkkinoilla vallitsee sopimusvapaus. Nythän tupo yleissitovana koskee myös niitä työnantajia ja -tekijöitä, jotka eivät ole liittojen jäseniä. Lisäksi Suomessa tupo usein koplataan mm. vero ym. muuhun talouspolitiikkaan jotka taas vaikuttavat muidenkin kuin työmarkkinoilla olevien elämään. Esimerkiksi voisi käydä niin, että työmarkkinaosapuolet sopisivat keskenään jotain vanhemmuuden kustannusten jakamisesta ja siihen koplattaisiin myös joku valtion perhepoliittinen ratkaisu, joka sitten vaikuttaisi muihinkin perheisiin kuin työssä käyviin ammattiyhdistysliikkeiden jäseniin. Edes työmarkkinoilla olevista iso osa ei ole millään tavoin edustettuna työmarkkinaosapuolten päätöksenteossa, sillä läheskään kaikki työntekijät eivät kuulu ammattiliittoihin ja työmarkkinoiden ulkopuolella kokonaan on erittäin iso osa suomalaisista (eläkeläiset, lapset, opiskelijat, osa työttömistä jne.)

Vierailija:

ja myös yksittäisiä järjestöjä päättämässä asioista?

Ketä sinne voisi demokraattisesti äänestää päättämään? Eikös kaikkien osapuolten edustajat jo ole sielä?

Ootko kenties poloinen tradenomiopiskelija joka puurtaa kansantalouden peruskurssia ...vai jotain vielä surullisempaa?

vahvat liitot joilla on suuri taloudellinen mutta pieni inhimillinen merkitys pystyvät kiristämään itselleen vaikka mitä, mutta alat joilla on suuri inhimillinen mutta pienempi suora taloudellinen merkitys, eivät uskalla edes uhkailla lakoilla, jäävät jalkoihin. Näin ei ainakaan tasa-arvo lisäänny.

eli tupon päätökset vaikuttavat kaikkiin työntekijöihin ja muihin, mutta niistä päättää vain liitot jne.

Ja tämän käytännön sijassa voisi olla vallassa sopimusvapaus, jolloin työnantajat voisivat itse määritellä sopimuksensa, mutta nyt niiden on oltava Tupon mukaiset, joka rajoittaa paljon toimintaa.

Tupo ei ole siis käytössä läheskään joka paikassa.

Esimerkiksi Paperiliitolla on perinteisesti ollut hyvin vahvat neuvotteluasemat, vaikka se lopulta on jäsenmäärältään aika pieni liitto, mutta esimerkiksi sitten taas Tehy tai Super, jotka ovat jäsenmäärältään isoja liittoja, ovat lähes täysin vailla neuvotteluvoimaa. Ja kun semokratiaan olennaisesti kuuluu tämä henkilö ja ääni-periaate, niin tupo on tosiaan hyvin kaukana demokraattisesta toiminnasta.

Vierailija:

vahvat liitot joilla on suuri taloudellinen mutta pieni inhimillinen merkitys pystyvät kiristämään itselleen vaikka mitä, mutta alat joilla on suuri inhimillinen mutta pienempi suora taloudellinen merkitys, eivät uskalla edes uhkailla lakoilla, jäävät jalkoihin. Näin ei ainakaan tasa-arvo lisäänny.

tämä on lukion koulutehtävä pakollisesta kurssista.

meinaan ne osapuolethan ovat valtio (hallitus, joka koostuu vaaleilla valitun eduskunnan jäsenistä), ja työmarkkinajärjestöt, jotka myös ovat edustuksellisia ja vaaleitlla liittojensa sisältä valittuja henkilöitä. On se silti edustuksellista demokratiaa, vaikka äänioikeus onkin vain jäsenillä.

vaikutusmahdollisuudet olisivat suhteessa niiden jäsenmäärään, mutta näinhän siis ei ole. En tarkoita, että systeemi välttämättä olisi huono, mutta erityisen demokraattinen se ei ole.

Vierailija:

On se silti edustuksellista demokratiaa, vaikka äänioikeus onkin vain jäsenillä.

koska työntekijät jäävät neuvotteluissa väkisinkin alakynteen, jos eivät toimi yhdessä liittona ja pysty menemään tarpeeksi suurella joukolla lakkoon tarvittaessa. Kuvitelma että demokratia tai tasa-arvo toteutuisi paremmin työpaikkakohtaisissa neuvotteluissa ei pidä paikkaansa: työnantajalla on aina lukumääräänsä enemmän valtaa ja yksittäisen yrityksen työntekijöiden neuvotteluvahvuus riippuisi täysin siitä, sattuuko työpaikalla olemaan ketään pätevää neuvottelijaa. Eri firmojen työntekijät olisivat näin eriarvoisessa asemassa ja yhden työntekijän mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaansa olisi huteralla pohjalla - ainahan sen joka ei suostu tarjottuihin ehtoihin voi erottaa jos löytyy niitä jotka suostuvat. Maissa joissa luotetaan vain minmipalkkaan, on yleensä huomattava työtätekevien köyhien joukko, koska minimipalkkaa harvoin asetetaan kovin korkealle eikä huonostakaan työstä ole varaa kieltäytyä, koska työttömyyskorvaukset ovat niin alhaisia.



Tupossa on paljon ongelmia ja nykyinen johto tuntuu edustavan jotain ihan muuta kuin esim. meikäläistä, mutta ammattiliitoista ja keskitetyistä tuloratakisuista luopuminen ei todellakaan edistäisi demokratiaa, hyvinvointia tai tasa-arvoa.

Tässä maailmassa on hyvin vähän täydellisiä asioita tai systeemejä. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa ja on vain syytä yrittää päästä tilanteeseen, jossa hyviä asioita olisi mahdollisimman paljon huonoihin nähden. Kun arvioidaan asioiden demokraattisuutta, on myös hyvä muistaa, että demokratia itsessään ei myöskään ole täydellinen tai edes aina välttämättä paras mahdollinen asia. Esimerkiksi Platonin kuvittelema täydellinen valtio oli diktatuuri ja täysin epädemokraattinen, mutta ei silti välttämättä olisi ollut paha. Ja samansuuntainen ideologia, josta tehtiin käytännön kokeilujakin: Sosialismi, kaunis ja hyvä ajatus, ei vain toimi. Demokratia itsessään on hyvin puutteellinen systeemi ja täynnä huonoja puolia, mutta tähän mennessä kokeilluista yhteiskuntamalleista se kuitenkin on se, jossa itse mieluiten asun.

Vierailija:

koska työntekijät jäävät neuvotteluissa väkisinkin alakynteen, jos eivät toimi yhdessä liittona ja pysty menemään tarpeeksi suurella joukolla lakkoon tarvittaessa. Kuvitelma että demokratia tai tasa-arvo toteutuisi paremmin työpaikkakohtaisissa neuvotteluissa ei pidä paikkaansa: työnantajalla on aina lukumääräänsä enemmän valtaa ja yksittäisen yrityksen työntekijöiden neuvotteluvahvuus riippuisi täysin siitä, sattuuko työpaikalla olemaan ketään pätevää neuvottelijaa. Eri firmojen työntekijät olisivat näin eriarvoisessa asemassa ja yhden työntekijän mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaansa olisi huteralla pohjalla - ainahan sen joka ei suostu tarjottuihin ehtoihin voi erottaa jos löytyy niitä jotka suostuvat. Maissa joissa luotetaan vain minmipalkkaan, on yleensä huomattava työtätekevien köyhien joukko, koska minimipalkkaa harvoin asetetaan kovin korkealle eikä huonostakaan työstä ole varaa kieltäytyä, koska työttömyyskorvaukset ovat niin alhaisia.

Tupossa on paljon ongelmia ja nykyinen johto tuntuu edustavan jotain ihan muuta kuin esim. meikäläistä, mutta ammattiliitoista ja keskitetyistä tuloratakisuista luopuminen ei todellakaan edistäisi demokratiaa, hyvinvointia tai tasa-arvoa.