En saa töitä, ja tiedän syyn.
Nimittäin autismi.
Vaikutan aina vähän oudolta ja kummalliselta, vaikka yrittäisin kovasti ja onnistuisin esittämään hetken normaalia ja sosiaalista. Tiedän että minusta tulee aina se kummallinen fiilis, että minussa on jotain vikaa. Vaikka minut revittäisiin haastatteluun heti kun laitan hakemuksen, se tyssää aina siihen. Olen myös alalla missä sillä sosiaalisuudella ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Jotenkin masentavaa tajuta että ihan jokaisessa työpaikassa johon haen tulee olemaan aina se joku parempi hakija, se hyvä tyyppi, jolle en tule ikinä pärjäämään.
Kommentit (4)
Ikää 50, ei enää ole muuta kuin odotella kuolemaa. Yrittää nauttia elämästä minimipudjetilla. Työllistymään ei enää Suomessa tule, vaikka haku ois kova. Onhan tämä elämä ihan kivaa näinkin, mutta mielelläni käyttäisin vähän enemmän rahaa harrastuksiin - mutta sitä ei ole.
Mulla on ihan sama ongelma, cv ja hakemus ovat hirveässä ristiriidassa mun haastattelukäytöksen kanssa enkä osaa esim. myydä itseäni yhtään.
Olen pahoillani. Jokaiselle tulisi olla paikka jossain. Nykytyömarkkinat ovat todella raadolliset. Onneksi on herätty siihen, että on myös näitä firmoja, jotka näkevät erityisyyden vahvuutena, kuten se yksi helsinkiläinen koodarifirma.