Tunnen olevani näkymätön
Minulla on sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Usein ihmisten, tuttujenkin, keskellä tunnen olevani näkymätön, kuin ilmaa. En usko, että minua huomataan, jään helposti keskusteluista. Pelkään olevani liian sisäänpäinkääntynyt ollakseni miellyttävää seuraa. Vaikka muut eivät ole sitä mieltä, olen kysynyt asiasta kahdelta läheiseltä. Näkymättömänä olen kuin lukittu lasiseen laatikkoon, josta ei pääse pois.
Mistä on kyse? Välillä kun ahdistus voimistuu, pelkään hulluutta.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Kommentit (3)
Tunne sivullisuudesta isossa porukassa voi olla aika yleistäkin. Minullakin on niin. Koen saavani hyvän kontaktin toiseen silloin, kun läsnä on vain ehkä yksi henkilö minun lisäkseni. Olen aika introvertti ja ujo.
Ap, se johtuu traumoista. Käytkö terapiassa?
Minulla on sama tunne, vaikkei mitään ole diagnosoitu. Lapsena jo huomasin, että jossain seurassa mua ei huomioida mitenkään ja jätetään pois leikeistä. Aikuisena sama homma, tuntuu että jotkut eivät huomaa minua, eivät reagoi kun sanon jotain ja katsovat käytännössä ohitse, vaikka oltaisiin samassa ruokapöydässä. Olen miettinyt, että asia voisi olla ihan vain henkilökemioissa. Ehkä jotkut ihmiset todella ovat niin eriskummallisia, etteivät kykene huomioimaan kaikkia kanssaihmisiä.