Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa olet epäonnistunut elämässäsi?
04.04.2025 |
Monet asiat ovat elämässäni tosi hyvin, minulla on ihanat ystävät, työ ja työkaverit. Harrastuksissa viihdyn ja löydän helposti uusia ystäviä. Ja tästä olen onnellinen ja kiitollinen.
Parisuhderintamalla en vaan onnistu. Olen ollut parisuhteessa kolme kertaa elämässäni. Haluaisin jo sen luotettavan ja hyvän parisuhteen, joka kestäisi loppuelämän. Koen, että tässä olen epäonnistunut elämässäni. Olisin halunnut parisuhteen ja useamman lapsen, mutta ei vaan taida olla minua varten.
Missä asiassa te koette epäonnistuneenne ja miten olette päässeet siinä eteenpäin?
Kommentit (21)
En vaan pysty olemaan moderni uhriutuva valittava nainen. Mietin monesti miksi en pysty, miksi en osaa heittäytyä tähän nyky feminismiin mukaan koska naisena sehän hyödyttäisi minua. Sehän on nimenomaan naisasian eteenpäin viemistä.
Mutta ehkä ymmärrys tasapuolisuudesta ja oikeudesta vie minulla voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti ystävissä, parisuhteessa. Muu elämä on kondiksessa, hyvä työ, koulutus, perhe, terveelliset elämäntavat, harrastukset.
Otin siipakseni patologisen pihtarin.
Yleisillä mittareilla olen epäonnistunut lähes kaikessa. Ei ole parisuhdetta, ei perhettä, ei työtä ja velkaa on enemmän kuin varallisuutta. Ystäviä sentään on.
Silti joka päivästä nautin niin, että en malta mennä nukkumaan. Joka aamu herään positiivisena ja alan tekemään asioita. jotka kiinnostavat minua. Tavallani olen siis onnistunut elämässäni todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa. Ihmissuhteissa, lastenkasvatuksessa, ammatinvalinnassa, asuinpaikan valinnassa, raha-asioissa, terveysasioissa. No.. leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kaikki virheet on tehty toistettavaksi ja vituiks kaikki menee kuitenkin.
Parit potkut tullu ei vaan onnistu mikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin siipakseni patologisen pihtarin.
Löysitkö halukkaamman?
Minulla on ihana perhe, muutama hyvä ystävä, talousasiat kunnossa. Ainut osa-alue mikä elämässä tökkii jatkuvasti on työ. Periaatteessa siis ihan hyvä koulutus ja koulutusta vastaava mielekäs työ, mutta jatkuvasti ongelmia työnantajan kanssa. Tällä alalla (ja alueella) ei ole muita mahdollisia saman alan työnantajia, joten ei auta kun kärvistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on.
Ei paljon sitten muuta ns arvostettua. No on mielenterveys tällä hetkellä aika tomerakin, mutta ei sellaista virtaa mikä pistäisi kouluttautumaan ja valloittamaan maailmoja, ihmisiä, uusia uria..haluamaan huomiota, seksiä, kokemuksia, mitä näitä nyt on mitä pitäisi himoita.
Olen aina ihmetellyt tälläisiä ihmisiä mistä ihmeestä nämä repivät loputtoman energian himoihinsa.
Enkä todellakaan aio kitkuttaa tunnollisesti eläkkeelle.
Ihan kaikessa. Minulla ei ole kumppania. Olen eronnut kahdesti pitkästä suhteesta, eli plörinäksi meni. Ei ole lapsia, ei kavereita, työtkin lähti alta. Asun vuokralla, ajan yli 30 vuotta vanhalla autolla ja rahatkin on täysin loppu. Olen vielä jo reilusti yli 50 vuotias, että ei tässä ole mitään ihmeitä odotettavissakaan. Tilanne on niin nolo, että en kehtaisi muuta kuin anonyyminä tämän paljastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parit potkut tullu ei vaan onnistu mikään
Äläs nyt. Löydät vielä salatut kykysi, älä vaan käytä sitä pahaan. Työlle ei kannata rakentaa omanarvontuntoaan mutta samaan aikaan on hyvä pyrkimys koettaa kestää jotain työtä.
Yksitoikkoista, ei niin hyvin palkattua tai arvostettua, ihan sama. Huomaat kyllä ajan kuluessa että työ voi olla elämäsi selkäranka. Niin kauan kuin meille ihmisille tätä edes tarjotaan näillä näkymin.
Mutta sitten keksitään jotain. Ihmisyys ei selviä jos kaikki päätämme masentua, alistua, tuhoutua oma-aloitteisesti. Ja tälläistä voidaan jopa jossain toivoa, mikä ei tee ajasta helppoa kenellekään tavikselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parit potkut tullu ei vaan onnistu mikään
Äläs nyt. Löydät vielä salatut kykysi, älä vaan käytä sitä pahaan. Työlle ei kannata rakentaa omanarvontuntoaan mutta samaan aikaan on hyvä pyrkimys koettaa kestää jotain työtä.
Yksitoikkoista, ei niin hyvin palkattua tai arvostettua, ihan sama. Huomaat kyllä ajan kuluessa että työ voi olla elämäsi selkäranka. Niin kauan kuin meille ihmisille tätä edes tarjotaan näillä näkymin.
Mutta sitten keksitään jotain. Ihmisyys ei selviä jos kaikki päätämme masentua, alistua, tuhoutua oma-aloitteisesti. Ja tälläistä voidaan jopa jossain toivoa, mikä ei tee ajasta helppoa kenellekään tavikselle.
Uutta työtä on haussa jos nyt tässä maailmantilanteessa sellstaa löytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on aina seurannut ylä- ja alamäet. Koulukiusaamista ja nykyisen kaveripiirin löytyminen, reputtaminen kirjoituksissa ja silti lakin ja opiskelupaikan saaminen. Työttömyyttä ja kerrassaan upeita työpaikkoja. Eroja ja onnellinen parisuhde.
Pää on aina pelannut hyvin, mutta nyt ilmeni mielenterveysongelmia. Uskon, että nämäkin saadaan selätettyä. Saas nähdä, mikä katala kauheus seuraavaksi sattuu kohdalle.
En missään sellaisessa mikä ei olisi korjattavissa. Paljon on kehitettävää, mutta oppimassahan tässä koko ajan ollaan. Juuri nyt teemana mulla on, miten uskaltaa päästää toinen ihminen lähelle kun on ollut koko elämänsä ajan sinkku ja nyt tuntuu hyvältä jonkun kanssa/seurassa. Fiiliksen mukaan koitan mennä, ennen olisi jo iskenyt paniikki ja olisin juossut karkuun. Nyt oikein odotan yhteisiä tapaamisia. Tätäkö aikuistuminen on? Vai onko tää vaan laput silmillä massan mukana kulkemista koska muutkin? En tiedä, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. N33, toistaiseksi ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa. Ihmissuhteissa, lastenkasvatuksessa, ammatinvalinnassa, asuinpaikan valinnassa, raha-asioissa, terveysasioissa. No.. leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kaikki virheet on tehty toistettavaksi ja vituiks kaikki menee kuitenkin.
Tuolla kyllä petaat itselles paskaa tästä eteenpäinkin.
Vituiksi ei mene kun päättää ettei mene muttei odota myöskään ihmeitä. Tavoite: pitää päänsä veden pinnan yläpuolella. Moni elää näin vuodesta toiseen, parhaimmillaan jokin salaa vahvistuu ja murunen kertyy säästöön. Perusturva vankistuu kun ei typerehdi.
Valitettavasti älyllä on elämänjatkumista jonkinverran edistävä vaikutus. Päätät, että juuri sinua ei onnistuta nujertamaan. Tuo päätös voi olla aika hämäräkin, eikä se edellytä muiden nuijimista, ainoastaan sitkeyttä, paskan sietämistä. Kostolle ei kannata rakentaa mitään, vaan etenemiselle, jonkin asteiselle riskien otolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa. Ihmissuhteissa, lastenkasvatuksessa, ammatinvalinnassa, asuinpaikan valinnassa, raha-asioissa, terveysasioissa. No.. leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kaikki virheet on tehty toistettavaksi ja vituiks kaikki menee kuitenkin.
Tuolla kyllä petaat itselles paskaa tästä eteenpäinkin.
Vituiksi ei mene kun päättää ettei mene muttei odota myöskään ihmeitä. Tavoite: pitää päänsä veden pinnan yläpuolella. Moni elää näin vuodesta toiseen, parhaimmillaan jokin salaa vahvistuu ja murunen kertyy säästöön. Perusturva vankistuu kun ei typerehdi.
Valitettavasti älyllä on elämänjatkumista jonkinverran edistävä vaikutus. Päätät, että juuri sinua ei onnistuta nujertamaan. Tuo päätös voi olla aika hämäräkin, eikä se edellytä muiden nuijimista, ainoastaan sitkeyttä, paskan sietämistä. Kostolle ei kannata rakentaa mitään, vaan etenemiselle, jo
Pyysinkö sulta neuvoja?
En osannut vetää rajoja tunkeilija/lokki miehille.
Mulla taas on ihana perhe ja parisuhde, mutta ei ystäviä eikä edes mieluista työtä. Ei mee tasan.