Moi. Ensi viikolla pitäisi pitää puhe reilulle 50 ihmiselle, olen harjoitellut, mutta jännittää helvetisti. Vinkkejä?

Joudun työssäni esiintymään jonkin verran ja se on aina ollut ja varmaan tulee aina olemaan epämukavuusalueeni. Se mikä auttaa ylivoimaisesti eniten on harjoittelu. Puhu se puhe ääneen monta kertaa, kirjoita se ylös ja puhu, puhu, puhu. Eläydy siihen puheeseen ja kuvittele itsesi tilanteeseen. Ihan varmasti se menee paremmin kuin nyt uskotkaan, se yllättää aina. 

Laatikkohengitystä juuri ennen puhetta. Älä mieti, että mitä jos jotain jää sanomatta tai jotain menee pieleen. Kuulijat eivät kuitenkaan tiedä etukäteen mitä meinaat sanoa, joten se on ihan sama, jos jotain jää puheesta pois tai sanot jotain eri tavalla, mitä olet suunnitellut.

Olen toimihenkilö kotimaisessa pörssiyhtiössä, lukemattomia puheita olen kuullut ja monta pitänyt joko isolle yleisölle/isoille pomoille. Itse olen kokenut ja tottunut puhuja, mutten todellakaan mikään ammattilainen.

Alkuun, esittele itsesi, mistä aiot puhua ja miksi olet asiasta puhumassa? On ihan ok vaikka todeta yleisölle että jännittää, se voi jopa rentouttaa sinua.

Vältä vitsailua, se on aina riski koska nyt ei olla stand up keikalla.

Etsi yleisöstä ystävälliset kasvot, sellaiset jotka näyttävät sinusta että ovat kiinnostuneita puheestasi. Fakta on se että monesti iso osa yleisöstä pitää puhettasi pakkopullana. Sille sinä et voi mitään. Unohda heidät ja keskity kiinnostuneisiin kasvoihin. Puhu heidän suuntaan, mutta älä tuijota.

Pidä huoli että tiedät mistä puhut. Jos puheeksi vilisee asiavirheitä ja epäloogisuuksia, ei kiva. Jos joku huomauttaa virheestä, kiitä huomautuksesta ja sano että perehdyt asiaan myöhemmin tarkemmin. Voit myös kysyä apuja yleisöltä, onko muilla näkökulma asiaan?

Yleisökysymyksille kannattaa antaa tilaa useamman kerran kesken puheen, eikä niin että oksennat koko puheen kerralla ja lopuksi tokaiset "oliko kysyttävää, ai ei, okei kiitti moi!" 

Jaa siis puheesi kappaleisiin, jotta saat tasaisesti taukoja kun asia vaihtuu. 

voit vaikka kysyä "onko yleisössä jollain omakohtaista kokemusta vastaavasta?" Jos yleisö on tuppisuuna, heitä tähän perään joku oma kokemuksesi asiaan liittyen.

Jos yleisössä on esim asiasta tietäviä tuttuja esihenkilöitäsi, hiillosta heitä kysymyksellä.

"Osastopäällikkö Korhonen, mikä on sinun kantasi tähän asiaan, voiko olla samaan aikaan sekä Lean että Agile?"

Sitten siirryt seuraavaan aiheeseen. 

Pyri ajattelemaan puheesi ennemminkin keskusteluna, jota sinä johdattelet. Eikä niin, että sinä puhut ja muut istuu hiljaa ja kuuntelee.

Ja lopuksi muista kiittää yleisöä ja sano että keskustelet mielelläsi asiasta lisää sähköpostitse/ennen iltaohjelman alkua/muussa sopivassa välissä, mikäli herätti kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita puhe/ esitys & harjoittele sitä

Korjaa tarvittaessa

Mieti, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Mitä sitten, jos niin kävisikin? Olisiko sillä väliä viiden vuoden päästä asiaa ajateltuna?

Luo itsellesi mielikuva, jossa olet puhumassa ja se menee todella hyvin. Miltä sinusta tuntuu sen jälkeen? Mistä erityisesti kiität itseäsi?

Ja sitten: muista, että yleisösi haluaa sinun onnistuvan! 

Sillä on merkitystä koko elämän ajan. Ai toi oli se luuseri!

Kuvatoimet...kuvatoimet😂😂😂muistaako kukaan?

Tämä saattaa tuntua hassulta neuvolta, mutta itselläni toimii. Olen siis ujo ja hiivatinmoinen jännittäjä. Sitten keksin, kun menen eteen eli puhujan paikalle, kierrän rauhallisesti katseellani läpi yleisön, otan tavallaan haltuun tai yliotteen. Sen jälkeen koin olevani kuulijoita vahvempi ja puhe menee yleensä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kuvatoimet...kuvatoimet😂😂😂muistaako kukaan?

Juu!😍 Kun Ellu joutui pitämään oppilaille esitelmän terveydenhoitajan toimenkuvasta!😅👍

Ota sellanen viha päälle, kuin Sannalla niin se menee sen voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö mistään jännittävästä tai adrenaliinia nostattavasta? Kauhuelokuvasta tms, tai jossain asiassa kilpailemisesta?

Olen introvertti ja pääsin esiintymisjännityksestäni eroon, kun tajusin tunteen olevan pitkälle sama, jota koin positiivisen mutta adrenaliinia nostattavaa kokemusta ennen. Jännitys tulee vieläkin, mutta suhtaudun siihen eri tavalla. Adrenaliini nostaa suorituskykyäsi kunhan mieli valjastaa sen oikein. Pakenemisen sijaan on valittava taistelu.

Entä, jos ei voi "paeta tai taistella", vaan jännitys on niin paha, että lamaantuu?

Sitä on varmasti työstettävä terapiassa. Niin paha jännitys vaikuttaa jo arkielämäänkin.

Mulla on iso purkki beetasalpaajia erään toisen sairauden takia. Ei paljon jännitä.