Olitko itse aikuinen kun sait esikoisesi?

Kyllä olin. Mitä ihmettä tarkoitat? 

Olin, sain esikoiseni kun olin 32 vuotias. Toisen lapseni sain 36 vuotiaana.

Olin 25-vuotias. Näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi haitannut yhtään, jos olisin odotellut pari vuotta. En olisi mitenkään arvannut, että tulisibn heti raskaaksi, kun sen suhteen oli odotettavissa ongelmia.

Tottakai olin ja en harrastanut seksiä alaikäisenä. Aloitin sen aikuisena mun puolison kanssa.

Olin 29v ja minusta olin ihan aikuinen,a

Iältäni olin, mutta muuten en ollut aikuinen. Kaikki ulkoiset puitteet oli kunnossa, oli omistusasunto, avioliitto, ammatti ja työpaikka, mutta henkisesti olin ihan kakara. Lapsen hoidin hyvin ja liiankin tunnollisesti isänsä viettäessä omaa kivaa elämäänsä kun lapsiperhearki olikin tylsää eikä hänen vaatimalla vaatima lapsi sitten jaksanut kiinnostaa. Lapsi oli teini kun aloin itse henkisesti aikuistua ja ottaa tilaa itselleni, ymmärtää että olen itsekin ihminen enkä vaan muiden palvelija. 

Kutakuinkin, 34-vuotiaana. Paljon oli silti aikuistumista ja opittavaa vanhemmuudesta.

Olin, esikoinen 32vuotiaana ja toinen 35vuotiaana. Onneksi en nuorempana.

Olin. 21v

Kyllä, olettaisin olleeni melkein 29-vuotiaana jo hyvinkin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Iältäni olin, mutta muuten en ollut aikuinen. Kaikki ulkoiset puitteet oli kunnossa, oli omistusasunto, avioliitto, ammatti ja työpaikka, mutta henkisesti olin ihan kakara. Lapsen hoidin hyvin ja liiankin tunnollisesti isänsä viettäessä omaa kivaa elämäänsä kun lapsiperhearki olikin tylsää eikä hänen vaatimalla vaatima lapsi sitten jaksanut kiinnostaa. Lapsi oli teini kun aloin itse henkisesti aikuistua ja ottaa tilaa itselleni, ymmärtää että olen itsekin ihminen enkä vaan muiden palvelija. 

Tämä juuri. Ikä on vaan numeroita. Vaikka saisi esikoisen yli 30-vuotiaana, ei se takaa sitä että on henkisesti aikuinen. Läheskään jokainen ei ole.

Olin 21, olin erittäin aikuinen. Olin semmoinen vanhan tekoinen jo teininä, sellainen rauhallinen kotihiiri, olisin hyvin sopeutunut vaikka silloin äidiksi jos olisi ollut meidän kulttuurissa semmoinen tavallista.

20 😇 Olin kärsinyt vauvakuumeesta 16-vuotiaasta lähtien ja hoitanut sukulaisten ja äitini kavereiden pieniä lapsia ja vauvoja joka viikonloppu, jotta vauvakuume hellittäisi. Jaksoin odottaa, että valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja sain ensimmäisen vuosi valmistumisen jälkeen. Nyt esikoinen jo 15. En jaksa enää asioita samalla tavalla kuin parikymppisenä, esim. jos jonkun takia joudun valvomaan enemmän olen ihan loppu pari päivää, parikymppisenä edes univelka ei haitannut, puistoon lähdettiin joka päivä ja muskarissa käytiin joka viikko ja mikään ei menemisissä tuntunut. Nyt nautin siitä, ettei minulla ole paljoa menoja, koska esikoinen kulkee omiin harrastuksiinsakin sähköskuutillaan ja voin keskittyä ruoan laittamiseen ja kotitöihin ja töihin ja omiin pieniin juttuihin. Tämä ärsyttää vanhempia äitejä, koska heidän mielestään 30-vuotiaana on oikea aika hankkia lapsia - no, minä voin sanoa että illalla minä menen nukkumaan klo. 22 ja herään klo. 7 ja jos en saa nukuttua tarpeeksi olen kuin muumio. Ehkä jotkut jaksavat, mutta 35-vuotiaana mulle ei enää sopisi yövalvomiset. Lisäksi tein 3 vuotta sitten yövuoroja ja valvomisesta tulee nykyään sydänoireita. 

Hurjaa ajatella että itse 35-vuotiaana odotan ekaa kun joillain muutaman vuoden päästä täysi-ikäiset lapset