Oikeus päivähoitoon, subektiivisesti...

tavallaan ei, mutta jotkut vanhemmat ovatkin niin tumpeloita että eivät voi täyttää lapsen kaikki tarpeet jolloin lapsella parempi olla hoidossa, edes puolipäivää. Ei ole oikein jos joku jää ilman hoitopaikkaa ja tämän vanhemmat töissä eli oikeesti tarvitsee paikkaa.

Minä näen tämän enemmänkin lapsen oikeutena hyvätasoiseen hoitoon, tämä voi monesti tulla tarpeeseen vaikka vanhempi olisikin kotona. Tosin jos kyse on alle 3-vuotiaasta niin pidän tarvetta aika kyseenalaisena.

Erittäin harva näistä lapsista on päivähoidossa jokapäivä tai täysiä päiviä - tai jos joku kotona oleva vanhempi laittaa lapsensa hoitoon 10 h päiväsä 5pv/viikko, vaikka on kotona niin lienee lapsellekin sitten parempi olla hoidossa.

Kukaan, joka oikeuden rajoittamista ajaa, ei muista aikaa ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta. En haluaisi palata ajassa 30 v taaksepäin kankeaan, byrokraattiseen ja syrjivään ja oikeastaan lopulta kalliimpaankin systeemiin vain siksi, että marginaalinen osa vanhemmista ei mahdollisesti älyä käyttää oikeutta lapsen kannalta järkevästi. Sellaisiin ongelmiin pitää osata puuttu fiksummin keinoin kuin lakkauttamalla oikeus kaikilta!



Vain 3% päivähoidossa olevien vanhemmista on vanhempainvapaalla, ja heistäkin lähes kaikilla on siihen aidosti pätevä syy. Ja niille lapsille, jotka ovat hoidossa ilman järkevää syytä, on ehkä lopulta sittenkin vain hyväksi ko. ratkaisu...

eli se on joko 3h tai 6 h

Vierailija:

Minä näen tämän enemmänkin lapsen oikeutena hyvätasoiseen hoitoon, tämä voi monesti tulla tarpeeseen vaikka vanhempi olisikin kotona. Tosin jos kyse on alle 3-vuotiaasta niin pidän tarvetta aika kyseenalaisena.

Mielestäni todella outo ajatus - lapselle parasta hoivaa antaa omat vanhemmat, jos ei ole kyse mielenterveydellisistä ongelmista. Ihan tavallinen äiti ja isä, jotka pyyteettä rakastavat lastaan on aina paras hoitaja iässä kuin iässä. Jos tätä kyseenalaistetaan, miksi lapsia edes tehdään

Itse olen äitiyslomalla ja 3,5-vuotiaani käy tarhassa 3 päivää viikossa, 6 tuntia kerrallaan. Tämä siksi, että:



- puuhakas lapsi kaipaa ikäistään seuraa (asumme uudella alueella, jossa ei ole vielä puistoja, kerhoja yms., joten muuten tämä olisi hankala järjestää)

- tarha tarjoaa ikäisekseen varsin kehittyneelle lapselle haasteita, joita vauvan kanssa häärivä äiti ei ehdi/jaksa tarjota

- kun on saatu tarhapaikka juuri siitä tarhasta, johon lapsemme halusimme ja johon on pitkä jono, olisi hullua luopua paikasta, etenkin kun kohta pitäisi löytää paikka myös pikkusisarukselle



Sen ihmeempiä syitä ei meillä ole. En ole masentunut tai huono äiti. Vaikkakin sellaiseksi moni tuntuu minutkin leimaavan. Jopa tarhan henkilökunnasta osa. Tämä vain on meidän perheelle sopiva ratkaisu. Onko se sitten meidän vika, jos kunta ei saa järkättyä tarhapaikkaa jonkun muun tenavalle?

se on lapsen oikeus.

Niissä perheissä joissa lapset viedään hoitoon vaikka vanhemmat on kotona, tarvitsee lapsi syystä tai toisesta päiväkotia. Perheessä voi olla esim. alkoholiongelmia tai mielenterveysongelmia eikä lapsesta osata huolehtia kunnolla.

toteaa, että päiväkodin virikkeisiin vetoaminen on vain laiskojen äitien itsetunnon kohotusta. Normaali arki lasten kanssa- ulkoiluineen, kotitöineen ( huom yhdessä) lukuhetkineen, piirtelyineen - on ihan yhtä virikkeellistä kuin päiväkodin askarteluhetket, joissa aikuiset asettavat lapsia valmiisiin " askartelumuotteihin" - ja lapset oppivat kotona aktiiviseksi toimijoiksi kun äidit eivät anna kaikkea " virikkeitä" valmiiksi pureskeltuina, vaan lapsen pitää opetella itse ratkomaan myös viihtymisen ongelmia. - Aktiivinen äiti ei siis ole lapsensa " leikkikaveri" vaan hänen oman luovuuden ja aktiiviseb toiminnan mahdollistaja - pitää vain haluta elää yhdessä lapsen kanssa ja olla osallisena hänen kasvussaan.

Voisi itse kukin miettiä, miksi päiväkodin työntekijät eivät halua omia lapsiaan päiväkotiin viedä, vaan hoitavat lapsensa ihan itse....

vaan toiminta on hyvin suunniteltua ja kehittävää.

Ja henkilökunnan omat lapset myös päiväkodeissa - mutta tuon päiväkotityöläisen asenteella onkin hyvä, että pysyy kotona omien lastensa kanssa.

" Normaali arki lasten kanssa- ulkoiluineen, kotitöineen ( huom yhdessä) lukuhetkineen, piirtelyineen - on ihan yhtä virikkeellistä kuin päiväkodin askarteluhetket - Aktiivinen äiti ei siis ole lapsensa " leikkikaveri" vaan hänen oman luovuuden ja aktiivisen toiminnan mahdollistaja - pitää vain haluta elää yhdessä lapsen kanssa ja olla osallisena hänen kasvussaan"



Olen nin samaa meltä kirjoittajan kanssa! Päivähoidossa yksi hyvstä kriteereistä on kodinomaisuus: juurikin siksi, että siellä kotona olisi sata kertaa parempi lapsen olla kuin isossa ryhmässä kahden aikuisen silmien alla. (Kolme aikuista on yhdessä ainoastaan 9 - 14 välisenä aikana, muutoin vain kaksi työntekijää..)



Ja joku väitti että alle 5h hoitopäivää olisi hankala järjestää; 8.00 aamupalalle, 11.30 lounas ja 12.30 kotiin ei mielestäni kuulosta kovinkaan hankalalta järjestää.. ellei tietenkin oteta huomioon nämä subjektiivisen oikeuden käyttäjät jotka tuovat lapsensa koska haluavat ja hakevat juuri ennen puoli kuutta.

itse olen laiska kotiäiti ja vien nuorimmaiseni hoitoon vaikken ole työssä, en tietääkseni ole masentunut vaikken siivoamisesta tykkääkään. Pystyn kyllä antamaan lapsilleni virikkeitä ja muuta, mutta ikäiseksi leikkikaveriksi en kykene. Koko kunnassa ei ole yleistä leikkipuistoa(koulu ja päikkäri on, mutta ne on tark niille lapsille siellä) Ikäisiä lapsia ei ole 7 km säteellä. Aralle 5v on ehkä parempi olla säännöllisesti hoidossa kuin itsekkään ja laiskan äidin kanssa kotona.

Aina lapsen hoidossa olo ei johdu laiskasta äidistä.

On muuten tosi kivaa muhinoida kotona päivällä jos mies tulee käymään. Lapset koulussa, eskarissa ja hoidossa

Tavallinen lapsi ei tarvitse normaalisti kehittyäkseen päiväkodin tarjoamia haasteita, vaan kotielämä riittää. Eskariin kuitenkin lähes kaikki lapset menevät, joten siellä kyllä opitaan sitten koulua varten tarvittavia taitoja, jos ei niitä kotiympyröissä ole opittu. Vanhemmilla on aika ruusuinen kuva päiväkotiarjesta, valitettavasti. Suurin osa päivästä on kaikkea muuta kuin " kehitystä tukevaa ja virikkeellistä toimintaa" , se on nukkumista, syömistä, ulkoilua (näitä kaikkia tehdään myös kotona) ja odottelua, odottelua ja vielä kerran odottelua. Suuren lapsiryhmän siirtely paikasta toiseen ei yleensä onnistu ilman jatkuvaa jonotusta ja odottelua. Mitähän osa-aluetta se sitten lapset kehityksessä tukee?



Leikki-ikäiselle soisin vielä paljon enemmän kahden keskistä aikaa aikuisen kanssa kuin mitä päiväkodissa on mahdollista tarjota. Syliä myös paljon enemmän.

t. kotiäiti, joka hoitaa lapsensa itse, eli en ole ns. virikeäiti

Vierailija:

Suuren lapsiryhmän siirtely paikasta toiseen ei yleensä onnistu ilman jatkuvaa jonotusta ja odottelua. Mitähän osa-aluetta se sitten lapset kehityksessä tukee?

Eipä se olo kotonakaan aina niin ruusuista ole jos seurana on vaativa (koliikit yms.) vauva ja väsynyt äiti...

KUNNALLA ON VELVOLLISUUS JÄRJESTÄÄ HOITOPAIKKA 2VIIKON SISÄLLÄ!!!!!!!!!!!



VAI EIKÖ JOKU TYÖSSÄKÄYVÄ OLE SAANUT??????????

Olis varaa valita ja saisi lapset hoitoon aina kun haluaa ja tarvisee. Joo joo, ihan totta ;-D

ei kai siitä nyt ole mitään älyä edes ajatella luopua? Se ei ole hoitoonviemisPAKKO vaan takaa se, että kunnilla on VELVOITE osoittaa hoitopaikka sitä tarvitsevalle lapselle. Kaipaako joku rehellisesti aikaa kun perheen piti perustella hoidon tarve? Olisiko kiva selitellä esim. synnytyksen jälkeistä masennusta / työuupumusta johonkin lomakkeeseen?

Tosiasia myös on se, että ohjattua tomintaa /kerhoja ei ole tarpeeksi joka puolella Suomea jotta myös vauvaikäistä isommat lapset saisivat ikäistään seuraa. Ikinä ei näissä ketjuissa puhuta lasten kaveri-ikävästä. Ei se äiti voi lapsen kaverikontakteja korvata. Kyllä jo pari-kolmevuotias tykkää kovasti leikkiä muiden lasten kanssa, puhumattakaan sitä vanhempi. kaikilla ei ole sisaruksia kotona tai se sisarus on se pikkuvauva. Myöskään naapureissa ei kaikilla ole pikkulapsia kotona päivisin.

Toisaalta paluu kahdeksankymmentäluvun arkeen voisi olla mahdollista subjektiivisen oikeuden purkamisen jälkeen: kunnillahan on tapana yrittää selvitä mahdollisimman halvalla, jolloin todennäköisesti hoitopaikkoja suljettaisiin ja niiden avaaminen uudelleen tarpeen muuttuesa olisi hankalaa. Mutta vaikka ilmiö olisikin marginaalinen (siis lasten vieminen hoitoon ilman " pätevää" syytä), on siitä hyvä puhua. Kyllä niitä perheitä on joka päiväkodissa. Jos äiti/isä on kotona työttömänä työnhakijana, LAPSEN kannalta on parasta, että hän saa pitää paikan, mutta on vain osapäivähoidossa. Silloin vanhempi voi hakea aktiivisesti työtä ja sopia menonsa lapsen hoidossa olon ajaksi. Ihmettelen, kuinka koliikit ja vaikeat vauvat ovat lisääntyneet niin, että äidit eivät jaksa enää hoitaa muita lapsiaan. Väitän, että paljon parjatuissa lestadiolaisperheissä tai muissa suurperheissä viedään harvoin muita lapsia hoitoon. Kyse on hyvin pitkälle asenteesta. Joku kirjoitti kunnan velvollisuudesta järjestää hoitopaikka, kirjoittajan mukaan " virikelapsi" ei vie keneltäkään paikkaa. Sinulla ei taida olla ihan realistista käsitystä päivähoitopaikoista ja niiden järjestämisestä. Pitkänlinjan päiväkotityöläinen kirjoitti ihan asiaa. Vaikka hoito ja kasvatus päiväkodissa olisi kuinka laadukasta, se ei pääsääntöisesti korvaa vanhempien antamaa kasvatusta. Minusta päivähoito ja varhaiskasvatus on tarkoitettu lapsille, joita ei voida hoitaa kotona työn, opiskelun tai vanhemman muun esteellisyyden vuoksi (esim. vaikea sairaus tms.). Luonnotonta lähettää lapsi kasvatettavaksi muualle vain oman itsekkyyden ja laiskuuden vuoksi. Usein ne, jotka puolustavat subjektiivista oikeutta, vetoavat juuri näihin erittäin harvoihin tapauksiin, joissa esim. äiti on niin masentunut tai lapsi tarvitsee erityistä kasvatusta ja hoitoa oman vammansa tms. vuoksi. Mielestäni ne ovat erikseen.