Mies ei ole tyytyväinen kroppaani
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt 2 vuotta. Alusta lähtien hän on valitellut pömppömahaani ja kertyviä kiloja. Minulla on myös olemassa lääkitys, joka lisää kiloja, mutta lääkettä en voi lopettaa.
Olen syönyt terveellisesti jo pitkään ja myös aloittanut kuntosalitreenit. Silti hän jaksaa jauhaa samasta asiasta. Hän kertoo, että tee enemmän vatsalihasliikkeitä ja liiku muutenkin kuin vain kuntosalilla.
Nyt olen ollut kovassa flunssassa ja kuntosali on ymmärrettävästi jäänyt. Aloitan harjoittelun vasta kun olen tervehtynyt. Nytkin hän vain valittaa, että mahani on kasvanut eikä se näytä hyvältä. Sanoin hänelle, että hyväksy minut sellaisena kuin olen tai älä hyväksy lainkaan. Sanoin myös suutuspäissäni, että etsi timmi nainen, jolla ei pömppömahaa ole.
Mieshän itse on hyvin hoikka ja hyvässä kunnossa. Onko silti oikein loukata toista näin? Hän myös sanoi, että lopeta lääke jos se kerryttää kiloja.
Kommentit (38)
Minä oon semmonen lifestyle salimake, minen kelpuuttais sun miestä edes kaveriks.
Ttu mikä mulkhu.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon semmonen lifestyle salimake, minen kelpuuttais sun miestä edes kaveriks.
Ttu mikä mulkhu.
Osaisiks asiaan perehtyneenä kertoa miks teissä lihapäissä puolet tuntuu olevan semmosia rempseitä ja rentoja kaikkien kavereita ja puolet on semmosia kuivan kesän oravia joille se fysiikka vaikuttaa jatkolta eikä ratkaisulta huonolle itsetunnolle?
Lopetin lääkkeen, laihduin. Elämä oli kuraa. Aloitin lääkkeen ja lihoin + 7 kg. Elämä on ok. Onneksi en kaipaa miestä / miesvauvaa tähän tasapainoiseen elämääni. 🤗💖
Syön mitä huvittaa, nukun, liikun, nautin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon semmonen lifestyle salimake, minen kelpuuttais sun miestä edes kaveriks.
Ttu mikä mulkhu.
Osaisiks asiaan perehtyneenä kertoa miks teissä lihapäissä puolet tuntuu olevan semmosia rempseitä ja rentoja kaikkien kavereita ja puolet on semmosia kuivan kesän oravia joille se fysiikka vaikuttaa jatkolta eikä ratkaisulta huonolle itsetunnolle?
Hehe, on meitä kai muunkinlaisia, mut tunnistan kyllä mistä sä puhut.
Taisit vastata omaan kysymykseesi, minä käyn salilla koska se on kivaa ja mulle tulee siitä hyvä olo, jos minä kävin täälä siksi että vatvon sitä mitä muut ihmiset on mieltä niin tuskin minäkään kauhean hyvä tyyppi olisin, se kun taitaa olla se ajatusmalli jolla luodaan itelle narsismi tai ainakin korostetaan niitä piirteitä.
Pökäle ei muutu hyväks tyypiks liikunnalla, mut pökälekin pystyy siihen, pahimpia on ne joille se fysiikka on ainoa asia mistä ne on itessään ylpeitä.
Veikkaan että vaikka laihtuisit, hän keksisi sinusta jonkin toisen asian josta huomautella.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun mies alkoi tuollaista puhua lapsen saatuani, kun alavatsalle oli jäänyt vähän löysää nahkaa ja pömpötystä, niin totesin, että no sinun täytyy sitten päättää voitko elää kanssani vaikka et ole tyytyväinen kroppaani. Jos et, niin häivy, jos kyllä, niin saat toki olla vapaasti jatkossakin sitä mieltä että olisit toivonut että olisin pysynyt loppuikäni saman näköisenä kuin tavatessamme kun olin 23 ja lapseton, mutta minulle et siitä enää huomauttele tai minä häivyn.
Onpa teillä ihana suhde.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että vaikka laihtuisit, hän keksisi sinusta jonkin toisen asian josta huomautella.
Siis kuka?? Tarinan miestä ei ole olemassakaan.
Eli KUKA???
Moni tuntuu valikoivan kumppanin sillä ajatuksella, että otetaan tuo, vaikka siinä on tuo ja tuo puute, koska nehän saa korjattua. Toinen ei välttämättä aina edes tiedä näistä puutteistaan. Pahimmillaan ne käy ilmi vasta myöhemmin riidellessä.
Jos haluaa laihan kumppanin, ei pidä ottaa lihavaa, eikä sellaista, joka on laihduttanut paljon. Miehesi on ottanut sinut sillä tiedolla, ettet ole mikään laiheliini, ja jos hän haluaa jotain muuta, koko ihminen pitää vaihtaa. Muuten ei saa luuviulua.
Ongelma on miehen päässä. Älä masennu äläkä lannistu. Hänellä on ruma pakkomielle. Koita tehdä rajasi paremmin selväksi ja komenna keppi peilin eteen ihastelemaan olemattomia lihaksiaan jos päänaukominen ei lopu.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että vaikka laihtuisit, hän keksisi sinusta jonkin toisen asian josta huomautella.
Vaikka laihtuisitkin niin todennäköisesti sinulla olisi edelleen vääränmallinen kroppa. Siis miehen mielestä. Itse olen nuorena typeryyksissäni kuunnellut vastaavanlaista natinaa useammaltakin (jep, monikossa!) poikaystävältä vaikka en ollut grammaakaan ylipainoinen. Olin ennemminkin hoikka normipainoinen, mutta sellainen "laihaläski" koska en ollut erityisen liikunnallinen enkä timmi eikä mahani littana kuten esim yhden poikaystävän kaverin tyttöystävällä joka oli taitoluistelija..
Lisään vielä, että ei olleet nämä poikaystävänikään mitään futiksenpelaajia eikä muutenkaan liikunnallisia vaan just samanlaisia, jotka koulun liikkatunneilla valittiin vikana joukkueisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun mies alkoi tuollaista puhua lapsen saatuani, kun alavatsalle oli jäänyt vähän löysää nahkaa ja pömpötystä, niin totesin, että no sinun täytyy sitten päättää voitko elää kanssani vaikka et ole tyytyväinen kroppaani. Jos et, niin häivy, jos kyllä, niin saat toki olla vapaasti jatkossakin sitä mieltä että olisit toivonut että olisin pysynyt loppuikäni saman näköisenä kuin tavatessamme kun olin 23 ja lapseton, mutta minulle et siitä enää huomauttele tai minä häivyn.
Onpa teillä ihana suhde.
Kyllä niissä ihanissakin suhteissa saattaa joku joskus sanoa jotain niin törppöä, että sille on laitettava loppu siinä ja heti.
Älykkyydeltään alemmalla tasolla olevat eivät kykene kuvittelemaan AP:n tapausta oikeaksi. Sillä ei ole mitään valtakunnan merkitystä, onko tämä provo vai ei. Pointtina on kuvitella omassa mielikuvituksessaan, mitä tekisi samassa tilanteessa. On mahdollisuus eläytyä ja heittäytyä tarinaan!
"Exäni ei ollut tyytyväinen kroppaani". There, fixed it for you.
Miksi arvostat itseäni niin vähän, että nöyräilet miestä? Jos hänelle painosi on ongelma, kannattaa erota ja hän voi etsiä jonkun,joka kelpaa hänen kauneusarvoihinsa. Ja sinä voisit löytää jonkun,joka arvostaa sinua sinuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon semmonen lifestyle salimake, minen kelpuuttais sun miestä edes kaveriks.
Ttu mikä mulkhu.
Osaisiks asiaan perehtyneenä kertoa miks teissä lihapäissä puolet tuntuu olevan semmosia rempseitä ja rentoja kaikkien kavereita ja puolet on semmosia kuivan kesän oravia joille se fysiikka vaikuttaa jatkolta eikä ratkaisulta huonolle itsetunnolle?
Hehe, on meitä kai muunkinlaisia, mut tunnistan kyllä mistä sä puhut.
Taisit vastata omaan kysymykseesi, minä käyn salilla koska se on kivaa ja mulle tulee siitä hyvä olo, jos minä kävin täälä siksi että vatvon sitä mitä muut ihmiset on mieltä niin tuskin minäkään kauhean hyvä tyyppi olisin, se kun taitaa olla se ajatusmalli jolla luodaan itelle narsismi tai ainakin korostetaan niitä piirteitä.
Pökäle ei muutu hyväks tyypiks
Ylä ja alanuolet menee tasan, kuivan kesän oravat ei tykkää sun analyysistä. : D
Vierailija kirjoitti:
Minullekin mies sanoo, että pitää pienirintaisista naisista ja törösellaisista. Minulla kolmen lapsen jälkeen isommat rinnat. Muutenkin huomauttelee ulkonäöstä ja vartalosta. Mies itse 66v eikä ole hyvässä kunnossa vaan näyttää lähinnä kuihtuvalta. En ole koskaan huomauttanut hänelle ulkonäöstään mitään. Sietänyt vain kiltisti kaiken. Nyt alkaa olla mitta täysi.
Älä siedä enää yhtään negatiivista kommenttia ulkonäöstäsi. Papparainen on hyvä ja etsii itselleen unelmiensa naisen.
"Ylä ja alanuolet menee tasan, kuivan kesän oravat ei tykkää sun analyysistä. : D"
No ei varmaan, mä nostan painavia asioita ylös ja alas ja se on mulle kivaa, minä en ole psykomologian tieteilymies vaan salimake, kaikki mitä mä sanon kuuluu syödä suolan ja pippurin kans, kuin pihvi.
Täällä sanotaan ap:lle reippaasti, että eroa tyypistä, jos hän arvostelee painoasi. Monelle meistä asia ei ole niin yksinkertainen. Pahimpia ovat tapaukset, jossa naisella on pari, kolme pientä lasta ja matalapalkka-alan työ, josta vanhempainvapaalla. Lapsellinen mies ja miehen suku, erityisesti anoppi on sitä mieltä, että nainen on hävettävästi lösähtänyt lapset tehtyään. Miehen suvussa kenellekään ei tietenkään ikinä ole käynyt niin. Pahinta on vielä, että naisen lihomisella on geneettistä taustaa eli pysyvä laihtuminen ei oikein onnistu. Itse olen ollut tässä tilanteessa ja tiedän, että elämä voi olla helvetillistä. En eronnut lasten ja talouden takia, mutta opiskelin itselleni hyväpalkkaisen akateemisen työn. Kun valmistuin ja pääsin kunnon duuniin, päätin, että tämä tyttö ei enää itke eikä varsinkaan laihduta. En eroa, vaan katson rauhassa, että elämä tasaa tilit. Nyt lapset ovat aikuisia, mies lihonut pahemman kerran ja helisyttelee dosettiaan. Anopilla loppuvaiheen dementia. Olen itse terve ja työelämässä pyyhkii erittäin hyvin. Maailmassa vallitsee tasapaino!
Miksi edes olet miehen kanssa (tai hän sinun) jos on alusta asti ettei ole sinuun tyytyväinen?
Minulle kun mies alkoi tuollaista puhua lapsen saatuani, kun alavatsalle oli jäänyt vähän löysää nahkaa ja pömpötystä, niin totesin, että no sinun täytyy sitten päättää voitko elää kanssani vaikka et ole tyytyväinen kroppaani. Jos et, niin häivy, jos kyllä, niin saat toki olla vapaasti jatkossakin sitä mieltä että olisit toivonut että olisin pysynyt loppuikäni saman näköisenä kuin tavatessamme kun olin 23 ja lapseton, mutta minulle et siitä enää huomauttele tai minä häivyn.