Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia burnoutista?
31.03.2025 |
Mulla on säännöllinen rytmi, työ on fyysistä eli liikuntaakin saa jo työnkin puolesta, syön hyvin ja sopivasti kulutukseen nähden, kaikki veriarvot priimaa, ei sukuvikoja tms. Mutta olen kuoleman väsynyt työelämästä! En palaudu siis lainkaan. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta mutta nyt tuntuu, että hakkaan vain päätäni seinään. Ei ole auttanut alan vaihto, työpaikan vaihto. Työkaverit aina olleet kivoja ja rakastan nykyistä työtäni. Teen tällä hetkellä 40h/vko + 100km päivittäistä työmatkaa. Vähensin tunnit 30h/vko, noh matalapalkkaisena ei elätä, joten se siitä mahdollisuudesta. Eikä se toisaalta poista työmatkoja. En vaan jaksa, siis henkisellä tasolla, en jaksa, kun ei palaudu.
Kommentit (21)
Mistä päättelet, että toi on burn out? Oot ehkä vaan väsynyt. Väsymys voi johtua ties mistä.
Tosin, matalapalkka-alalla voisi kuvitella töitä löytyvän lähempääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet, että toi on burn out? Oot ehkä vaan väsynyt. Väsymys voi johtua ties mistä.
Tosin, matalapalkka-alalla voisi kuvitella töitä löytyvän lähempääkin.
Enhän minä väittänyt niin. Kysyin kokemuksia! Sinulla ei selkeästi ole kokemusta, anteeksi nyt väin. Väsymykseni ei ole sellaista, että se lähtee nukkumalla pois. Eikä johdu liikunnan tai ulkoilman puutteesta, koska niitä on riittämiin. Fyysisesti ainakaan ei ole mitään todettu, mikä aiheuttaisi väsymystä. Ap
On ollut burn out. Itse en myöskään meinaa palautua juuri millään ja saatan olla myös erityisherkkä. Toisaalta huono johtaminen ja jatkuva negatiivinen palaute on ollut yksi suurimmista syistä mitkä ovat burn outtiin johtaneet mutta myös se että nykyään pitäisi yhden tehdä monen hommat. Tätä menoa saan pian jonkun sydäninfarktin tai vastaavan. Nykyajan työelämä on monellakin tapaa vinksahtanutta.
Itse olen samaa asiaa paljon pohtinut. Keikun aivan jaksamisen äärirajoilla, mutten anna itselleni lupaa lyödä hanskoja tiskiin. Asetan aina jonkun uuden tavoitteen, että kunhan tuo ja tuo, niin katsotaan tilanne sitten. Olen niin pöyristynyt myös työnjohdollisista asioista, että vaikka järki kuinka sanoo, ettei se kaikki ole mitenkään enää asiallisen rajoissa, niin jotenkin lamaantuneen sitä vaan jää tuleen makaamaan. Plus taloudelliset paineet. Minua on jo varoitettu siitä, että jos ja kun tulee toellinen stoppi, siitä toipuminen voi olla todella pitkä prosessi. Ja jotenkin en vaan suostu uskomaan.
Tsemppiä joka tapauksessa. On sinulla kyllä hurja työmatka päivittäin myös. Raskasta sekin.
Tein seitsemän vuoden uran ja sain burnoutin. Seitsemän vuotta kesti palautua. Alussa kysyin itseltänikin olenko saamassa burniksen, vuosi siitä niin pimahdus tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein seitsemän vuoden uran ja sain burnoutin. Seitsemän vuotta kesti palautua. Alussa kysyin itseltänikin olenko saamassa burniksen, vuosi siitä niin pimahdus tapahtui.
Jatkan vielä kun pääsin juttuun: tomun laskeuduttua voin sen verran harmitella siis jälkikäteen että jospa ja kunpa olisin pystynyt pysäyttämään junan jo aiemmin. Mutta kun junaa on kiihdytetty vuosia, se ei pysähdy hetkessä. Kiperiä ja kinkkisiä juttuja nämä!
Vierailija kirjoitti:
Tein seitsemän vuoden uran ja sain burnoutin. Seitsemän vuotta kesti palautua. Alussa kysyin itseltänikin olenko saamassa burniksen, vuosi siitä niin pimahdus tapahtui.
No juu, siinä sitä on toimpumisaikaa... Toivottavasti nyt on asiat hyvin? Saako kysyä, että miten se "pimahdus" sitten tapahtuu? Kun siitä varoitellaan, mutta ei oikein kuitenkaan kerrota. Pelottaa vaan, että mitä voi käydä, jos ei usko varoitusmerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee enää pitkää työmatkaa tai pitkiä tunteja. Ota lomaa tai muuta elämää, terveydelle paremmaksi, enemmän lepoa. Lähempää joku juttu. Jos on burn out, pitää ottaa water in.
Onko varmasti työelämän ulkopuolella asiat kohdallaan? Uupumus johtuu harvoin vain työelämästä. Itsellä burnout ja vaikea masennus takana. Kadotin itseni aika pahasti muutamiksi kuukausiksi. Oireilin kognitiivisesti ja psyykkisesti. Unettomuutta, mieli synkkeni ja ahdistui pahoin, keskittymiskyky hävisi, uusia asioita ei pystynyt sisäistämään/oppimaan, lopulta tuli myös outoja pelkotiloja ja pelkäsin oikeasti sekoavani. Pidä huoli itsestäsi ja jarruta ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein seitsemän vuoden uran ja sain burnoutin. Seitsemän vuotta kesti palautua. Alussa kysyin itseltänikin olenko saamassa burniksen, vuosi siitä niin pimahdus tapahtui.
No juu, siinä sitä on toimpumisaikaa... Toivottavasti nyt on asiat hyvin? Saako kysyä, että miten se "pimahdus" sitten tapahtuu? Kun siitä varoitellaan, mutta ei oikein kuitenkaan kerrota. Pelottaa vaan, että mitä voi käydä, jos ei usko varoitusmerkkejä.
Muistelen että nukkumattoman yön jälkeen piti herätä taas työaamuun. Koko nukkumattoman yön olin taas kuvitellut tulevan työpäivän uhkakuvia. Lopulta en astunut autoon ja ajanut helvettiin vaan soitin työterveyteen koska olisin varmaan lähtenyt kaahailemaan paniikissa ihmisten yli ja ties minne.
Minä tein vuosikymmenen töitä puolitoista kertaa palkkani eteen. Aloin itkeskelemään kadulla keskellä vapaapäivää, koska minulla oli niin paha olo. Nyt sitten ollaan sairaslomalla, käydään terapiassa ja syödään mielialalääkkeitä.
Ennenkin arkena harmitti ylipitkät työpäivät, mutta rahanahneena niitä vain teki. Kunnes kaikki loppui kuin seinään. Nyt sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Lääkkeet ovat onneksi auttaneet aika nopeasti, enkä enää ole itsetuhoinen. Kunhan vain keräilen itseäni ja mietin, onko minusta palaamaan töihin vai pitäisikö tehdä jotain muuta.
Edellisen johdosta hainkin jo uusia töitä. Palkka putoaisi kolmasosaan nykyisestä, mutta jos se olisi mukavaa, niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä varoittavista ja surullisista esimerkeistä. Jos ei kykene työpäivän jälkeen edes lehtiartikkelia lukemaan, saatika tekemään mitään muuta, itkee iltaisin, kun on niin pohjattoman toivoton olo, heräilee aamuyöstä, näkee vapaallakin unia (painajaisia...) töistä, ei jaksa tavata ystäviä, ei harrastaa, niin eihän se miltään kovin kivalta elämältä kuulosta. Ja koko ajan vaan jo pelkää, että tekee jotain väärin tai ei muista jotain tai tulee joku virhe. Mistään palautumisesta puhumattakaan. Lauantaisin voi hetken olla kiva olo. Niin ja joka päivä selaa avoimet työpaikat. Sitten jos laittaa hakemuksen, niin on muuten laittanut 400 muutakin. Ei ole 50 v kuumaa kamaa niilläkään markkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä varoittavista ja surullisista esimerkeistä. Jos ei kykene työpäivän jälkeen edes lehtiartikkelia lukemaan, saatika tekemään mitään muuta, itkee iltaisin, kun on niin pohjattoman toivoton olo, heräilee aamuyöstä, näkee vapaallakin unia (painajaisia...) töistä, ei jaksa tavata ystäviä, ei harrastaa, niin eihän se miltään kovin kivalta elämältä kuulosta. Ja koko ajan vaan jo pelkää, että tekee jotain väärin tai ei muista jotain tai tulee joku virhe. Mistään palautumisesta puhumattakaan. Lauantaisin voi hetken olla kiva olo. Niin ja joka päivä selaa avoimet työpaikat. Sitten jos laittaa hakemuksen, niin on muuten laittanut 400 muutakin. Ei ole 50 v kuumaa kamaa niilläkään markkinoilla.
Minä olen huomannut, että niiden työpaikkojen selailu ja turhienkin hakemusten tekeminen helpottaa oloa. Tulee olo, että sentään yritän tehdä elämälleni jotain, enkä vain alistu ikävään kohtalooni. Vähän kuin lottolapun jättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puoliso lähti menemään psykoosiin. Sitä ennen en huomannut mitään erityistä, mutta unettomuutta oli kuulemma ollut pitkään ja työstressiä.
Vaihdevuodet? Adhd? Nuo kannattaa tutkia. Muuten en minäkään jaksaisi. Pelkästään tuo työmatka on liikaa. Mene työterveyteen, hae sairaslomaa, terapia, lääkitys. Toipuminen vie aikaa.
Burnouttia pitää ja kannattaa epäillä mutta ei se aina ole työstä johtuvaa. Aikuisella ei aina ole mahdollisuutta kokeilla elämää ilman työtä, mutta joskus on ja voi yllättyä siitä ettei kaikki ongelmat työstä johtuneetkaan.
Älytön työmatka sinulla!! Paljonko se vie aikaa päivästä?
Ongelma voi olla psyykkisellä puolella, jos se on toistuva työpaikan vaihtamisesta huolimatta. Hakeudu työterveyshuollon kautta avun piiriin
Oma kokemukseni on, että pysähdys tulee ihan yhtäkkiä. Luulet olevasi vain stressaantunut ja väsynyt, mutta sitten tuleekin yhtäkkinen stoppi. Jokin raja ylittyy.
Itselleni ikävintä burnoutissa olivat fyysiset oireet. Sydämentykytys etenkin aamuisin, huonosti nukkuminen, ärtyisyys, hermostuneisuus, sellainen fiilis että olet jatkuvasti paniikkikohtauksen partaalla. Ja valtava aivosumu. Minun tapaukseni oli onneksi lievä ja sille oli selkeä syy työpaikalla, minun ei tarvinnut syyttää itseäni. Niinpä olenkin toipunut suht nopeasti parissa kuukaudessa.
Jos muuten kärsitte vastaavista oireista, kannattaa tarkistaa myös rauta-arvot. Itselläni löytyi matala ferritiini ja aloitin rautakuurin. Ekasta pilleristä helpotti jo nuo paniikkifiilikset.
Älä viitsi. Kysyin kokemuksia burnoutista, en pyytänyt koesuorituksia aloittajan esittämisestä. T. Oikea ap!