Ryyppäsin 30 vuotta, nyt 3 vuotta juomatta, mikään ei muuttunut
Kommentit (53)
Toi on omasta itsestä kiinni. Itse olen vähentänyt viikonloppujuhlimista ja pidän siitä, että voin useammin ladata viikonloppuna akkuja lukien, urheillen ja nukkumalla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä elämä on helpompaa, kun ei kaiken muun lisäksi ole alkoholiongelmaa ja sen aiheuttamia terveyshaittoja. Rahaakin säästyy muuhun, kun ei tarvii joka päivä juosta kauppaan ostamaan viinaa.
Mitä ihmeen terveyshaittoja? Kaatuiletko yhtenään.
No mietipä pitkään ja hartaasti mitä terveyshaittoja vuosien ryyppääminen saattaisi mahdollisesti aiheuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa, onpas erikoista. No kumman valitset, jatkatko juomista tai oletko raittiina, minulla ainakin järki juoksee kirkkaammin kuin juovuksissa. Olen viimeksi ollut otoksissa noin 8 vuotta sitten enkä viihtynyt olotilassa lainkaan.
Tämä on sinun kokemuksesi. Sinun ei ole se kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäkin ryyppäsin vuosia, nyt täysin raittiina olen. Itsekin ihmetellyt miten mukavaa elämä selvinpäin on. Rahaakin säästyy. Onko sulla mitään harrastuksia? Sen ryyppäämisen tilalle täytyy olla mielekästä tekemistä.
Ei ole töitä, ei ole rahaa, ei ole ystäviä, ei ole harrastuksia, ei ole mitään
Minulla on rahaa aiempaa enemmän, koska nyt säästyy juodut sekä krapulassa syödyt rahat enkä polta enää röökiäkään (poltin vain humalassa), mutta ei mulla silti vieläkään niin paljoa ole rahaa, että voisin harrastaa itselleni mieluisia lajeja tai viettää vapaa-aikaani haluamallani tavalla. Lisäksi ainainen yksinoleminen ja yksintekeminen tympii vaikka en mä niitä baarikavereita ikävöikään yhtään, koska ei niiden kanssa ollut muuta yhteistä kuin kaljanjuonti.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä elämä on helpompaa, kun ei kaiken muun lisäksi ole alkoholiongelmaa ja sen aiheuttamia terveyshaittoja. Rahaakin säästyy muuhun, kun ei tarvii joka päivä juosta kauppaan ostamaan viinaa.
Raha on kyllä hyvä pointti, mutta kun fakta on se, ettei ainakaan minun tuloni riitä edes siihen ns. normaaliin elämiseen ni samahan se on juoda. Rahat ei riitä kuitenkaan, kokemusta on. Juovuksissa se ei vaan v tuta niin paljon olla köyhä ja masentunut.
En ole ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa, onpas erikoista. No kumman valitset, jatkatko juomista tai oletko raittiina, minulla ainakin järki juoksee kirkkaammin kuin juovuksissa. Olen viimeksi ollut otoksissa noin 8 vuotta sitten enkä viihtynyt olotilassa lainkaan.
Tämä on sinun kokemuksesi. Sinun ei ole se kaikkien.
Niin taisi olla aloittajankin, ei kaikkien kokemus!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Aina kun jossain lehdessä on näitä "Lopetin juomisen, katso kuvat muuttuneesta ihmisestä" on se ihan joka kerta joku entinen megaläski joka sen juomisen lisäksi on siis syönyt possuna. Ja se hurja muutos on laihtuminen. Vautsi vau. Oma elämä on aivan samaa pascaa join tai en. Ainoa ero, että kännissä en haudo itsaria tai makaa lamaantuneena masennuksen kourissa yksin kotona.
Suoraan kuin omaa tekstiäni. :O Mäkin lopetin kymmenen vuoden ryyppäämisen taannoin, eikä mikään ole muuttunut, paitsi että rahaa jää enemmän. Mutta olen tässä odotellut, milloin kaikki se hyvä, mitä milloinkin lupaillaan raittiutueen liittyvän, alkaa ilmestyä. Ei ole toistaiseksi näkynyt. Varmaan jos olisi muuten kaikki elämässä hyvin, niin jotain positiivisia seurauksia tulisi, mutta nyt en edes jaksa soittaa kerran viikossa ainoalle ystävälleni kännipuhelua. Ei ole enää yhtään mitään, mitä odottaa. Ennen se oli, että sai korkattua, nyt voi enää vartoa vain kuolemaa.
Tuo on sitä alkkiksen kitinää, jota riippuvaisen läheiset joutuu jatkuvasti kuuntelemaan. On niiiin vaikeeta kun ei saa ryypätä, ahistaa blaablaa. Sit kohta jo ratketaankin ryyppäämään, koska "elämässä ei muuten ole mitään iloa".
Vierailija kirjoitti:
Toi on omasta itsestä kiinni. Itse olen vähentänyt viikonloppujuhlimista ja pidän siitä, että voin useammin ladata viikonloppuna akkuja lukien, urheillen ja nukkumalla hyvin.
Mutta mitä varten? Miten mun elämä muuttuu paremmaksi sillä, että luen (+teen ristikoita ja neulon) aiempaakin enemmän, lenkkeilen ja nukun? Ihan samaa pskaa tämä edelleen on eikä muuksi tule muuttumaan.
Alkoholia en aio enää ikinä käyttää eikä sitä aikaa elämässä olisi tarvinnut ikinä ollakaan, mutta ei mikään loppupeleissä muuttunut elämässäni paremmaksi vaikka korkki onkin ikuisesti kiinni.
ei ap, mutta sama tilanne
Ihme, että olet hengissä, olet varmaan yksi heistä jotka kuormittavat itseaiheutetulla taudilla sairaudenhoitoa.
Eiköhän peilikuva kuitenkin ole vähän freesimpi. Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Aina kun jossain lehdessä on näitä "Lopetin juomisen, katso kuvat muuttuneesta ihmisestä" on se ihan joka kerta joku entinen megaläski joka sen juomisen lisäksi on siis syönyt possuna. Ja se hurja muutos on laihtuminen. Vautsi vau. Oma elämä on aivan samaa pascaa join tai en. Ainoa ero, että kännissä en haudo itsaria tai makaa lamaantuneena masennuksen kourissa yksin kotona.
Suoraan kuin omaa tekstiäni. :O Mäkin lopetin kymmenen vuoden ryyppäämisen taannoin, eikä mikään ole muuttunut, paitsi että rahaa jää enemmän. Mutta olen tässä odotellut, milloin kaikki se hyvä, mitä milloinkin lupaillaan raittiutueen liittyvän, alkaa ilmestyä. Ei ole toistaiseksi näkynyt. Varmaan jos olisi muuten kaikki elämässä hyvin, niin jotain positiivisia seurauksia tulisi, mutta nyt en edes jaksa soittaa kerran viikossa ainoalle ystävälleni kännipuhelua. Ei ole enää yhtään mi
Tuota kutsutaan uhriutumiseksi. Niiden hyvien asioiden eteen pitää tehdä vähän muutakin kuin maata sohvalla nettiä selaten
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän peilikuva kuitenkin ole vähän freesimpi. Vai mitä?
No itseasiassa ei kyllä ole. Tietenkin huono verrata sitä känniaikojen kolmikymppistä tähän raittiiseen liki viiskymppiseen, mutta kyllä peilistä valitettavasti näkyy tätä nykyä ihan kulahtanut juopponaama vaikka raittiutta on takana jo reilu 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on omasta itsestä kiinni. Itse olen vähentänyt viikonloppujuhlimista ja pidän siitä, että voin useammin ladata viikonloppuna akkuja lukien, urheillen ja nukkumalla hyvin.
Mutta mitä varten? Miten mun elämä muuttuu paremmaksi sillä, että luen (+teen ristikoita ja neulon) aiempaakin enemmän, lenkkeilen ja nukun? Ihan samaa pskaa tämä edelleen on eikä muuksi tule muuttumaan.
Alkoholia en aio enää ikinä käyttää eikä sitä aikaa elämässä olisi tarvinnut ikinä ollakaan, mutta ei mikään loppupeleissä muuttunut elämässäni paremmaksi vaikka korkki onkin ikuisesti kiinni.
ei ap, mutta sama tilanne
Kyllä elimistösi voi paremmin verikokeilla, verenpaineella ja sykkeellä mitaten, jos ryyppäämisen sijaan nukut hyvin ja harrastat liikuntaa. Ilmiselvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäkin ryyppäsin vuosia, nyt täysin raittiina olen. Itsekin ihmetellyt miten mukavaa elämä selvinpäin on. Rahaakin säästyy. Onko sulla mitään harrastuksia? Sen ryyppäämisen tilalle täytyy olla mielekästä tekemistä.
Ei ole töitä, ei ole rahaa, ei ole ystäviä, ei ole harrastuksia, ei ole mitään
Sama homma. Ei oikein elämä enää kiinnosta.
Ryyppäsin ja siivosin, se oli aivan parasta hupia.
Nyt ei tule siivottua kun hermokipua ei saa millään tauolle.
--------------------
Suosittelen kokeilemaan syvärentoutusta. Oman kokemuksen perusteella helpoin ja yksi tehokkaimmista metodeista on Transsendenttinen Meditaatio. Jos jaksat harrastaa sitä säännöllisesti* esim. puoli vuotta, on hyvin tod. näköistä että olosi on huomattavasti parempi, varsinkin jos hermokipu on enemmän toiminnallista kuin elimellistä, patoloogista.
* aamuin illoin 15 - 20 minuuttia kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
En ryypännyt kuin 5 vuotta enkä koko aikaa sitäkään. Eli 2 päivää kuukaudessa.
En ole juonut kahteen vuoteen.
Nyt sitten loppuunpalaminen ja vaikea masennus.
Vit*ttaahan tämä sillä lopetin jotten masentuisi.
Kun kaikista tuuteista sitä toitotettiin...
Niin..eihän lopettamisesta välttämättä apua ole, jos juominen on pysynyt kohtuuden rajoissa. Toisaalta lisääntyneen energisyyden voi myös "tuhlata" vaikka työn tekemiseen.
Ainakaan se lisääntynyttyönteko ei estä loppuunpalamista. Eri asia, sitten, jos käyttää ajan nukkumiseen ja vaikka onkimiseen laiturin nokassa.
Onko muille käynyt samoin, että omaa ikäänsä ei jotenkaan hahmota oikein? Itse käytin alkoholia kaikkinensa reilun kaksi vuosikymmentä ja noista sellaista rankempaa käyttöä oli viitisentoista vuotta. Tosin en mä sinäkään aikaa ollut kännissä mitenkään 24/7 vaan viikonloput meni kaikki enemmän tai vähemmän viihteellä ja joskus lipsui arkitinttaamiseen. Etenkin siis lomilla ja kun oli taukoa työpätkien välissä.
Ja sitten yhtäkkiä jonkun pari vuotta selvinpäin oltuani kiinnitin huomiota siihen kuinka aina ihan automaattisesti rinnastan itseni 15 vuotta nuorempiin eli olin silloin vajaa nelikymppinen, mutta koin max 25-vuotiaiden olevan samassa elämäntilanteessa ja -vaiheessa mitä minä. Eli siis tietyllä tapaa elämän vielä kokonaan edessäpäin.
Edelleen on hankala hahmottaa omaa ikäänsä ja peilistä katsoo ihan joka kerta aivan oudon vanha tyyppi. Tuntuu kuin noin 15 vuotta ei olisi ollut ollenkaan eikä niitä olisi elänyt. Nyt just viimeksi mielsin nuo KAJ:n jäsenet samaan ikäluokkaan kuuluviksi, mutta 15 vuotta nuorempia he ovat mitä minä oikeasti. Jotenkin outoa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sitä alkkiksen kitinää, jota riippuvaisen läheiset joutuu jatkuvasti kuuntelemaan. On niiiin vaikeeta kun ei saa ryypätä, ahistaa blaablaa. Sit kohta jo ratketaankin ryyppäämään, koska "elämässä ei muuten ole mitään iloa".
No ei tässä kyllä tuosta ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sitä alkkiksen kitinää, jota riippuvaisen läheiset joutuu jatkuvasti kuuntelemaan. On niiiin vaikeeta kun ei saa ryypätä, ahistaa blaablaa. Sit kohta jo ratketaankin ryyppäämään, koska "elämässä ei muuten ole mitään iloa".
Mitä ihmettä? Ei mua ainakaan kukaan estä tai kiellä juomasta vaan voisin hakea vaikka samantien kaljalaatikon kaupasta jos tekisi mieli juoda. Ei vaan tee mieli enkä, usko että ikinä enää tekeekään. Miksi ihmeessä aikuisena ihmisenä edes kitisisin moisesta asiasta kun ihan oma valinta on olla selvinpäin?
Tässä ketjussa keskusteltiin siitä, ettei elämä muutukaan yhtään paremmaksi vaikka on selvinpäin vaikka ihan muuta aina toitotetaan.
Ai jaa, onpas erikoista. No kumman valitset, jatkatko juomista tai oletko raittiina, minulla ainakin järki juoksee kirkkaammin kuin juovuksissa. Olen viimeksi ollut otoksissa noin 8 vuotta sitten enkä viihtynyt olotilassa lainkaan.