Onko se ihan yleistä että perheen isä on sellainen ilonpilaaja?
Oma isäni aika usein oli ja valitettavasti oma mieheni on vielä pahempi. Itse halusin nauttia tästä ohikiitävästä ajasta lasten kanssa ja olla innolla ja ilolla mukana touhuissaan, mahdollistaa asioita, hullutella jne. Mies sen sijaan on pääasiassa väsynyt ja äreä. Huokailee dramaattisesti kaikelle mitä minä tai lapset teemme.
Kommentit (12)
Kyllä ex oli. Ei mitään iloa mistään. Yksin jörötti. Kolme lasta meillä oli ja koskaan isä ei alkanut edes lautapeliä pelaamaan. Tiuski ja äyski ja sanoi ettei ala. Ei mitään hauskanpitoa.
Ei ole yleistä muualla kuin mammapalstalla, jossa jokaisella on jostain syystä joku kokovartalokyrpä aviomiehenä. Mutta jokainen tyylillään tietty, ja hyvä että olette valintoihinne tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yleistä muualla kuin mammapalstalla, jossa jokaisella on jostain syystä joku kokovartalokyrpä aviomiehenä. Mutta jokainen tyylillään tietty, ja hyvä että olette valintoihinne tyytyväisiä.
Nyt oli niin hassu luonnehdinta, että ottaisin sen käyttöön, ellei se olisi asiaton.
Olen kyllä itsekin ihmetellyt sitä, että jotkut naiset eivät tunnu edes tykkäävän aviomiehestään, muusta puhumattakaan.
Omassa elämässäni miehet ovat aina olleet hauskempia kuin naiset, mutta onneksi lapseni sanoo minuakin joskus maailman hassuimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen miehen teille valitsi?
Tämä. Kyllä minusta kusipäisyyden huomaa jo kättelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen miehen teille valitsi?
Ihmiset muuttuvat ja ex muuttui paljonkin avioliiton aikana.
Meillä isä ei koskaan leikkinyt meidän kanssa. Ja kun kysyttiin että mitä haluu joululahjaksi niin ei osannut toivoa. Sit ku ostettiin ne perinteiset sukat ja kalsarit kun ei muuta keksitty, kun ei lukenut tai harrastanut mitään, niin ei sitten suostunut avaamaan lahjojaan koska tiesi mitä siellä oli. Kylläpä oli taas joulutunnelma katossa. Joulukuustakaan emme saaneet koristella kun isä koristeli sen suurinpiirtein viivottimen kanssa että kaikki koristeet olivat aseteltu tasaisesti. Hänellä itsellä oli kyllä kivaa koska rahat riittivät vain hänen tupakoihin, kaljoihin ja siihen prkl:een mersuun jota sitten ylpeänä esitteli naapureille ja muille. No niin, tämän päivän valivalivirsi on nyt hoideltu, loppupäivästä aattelen vain positiisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen miehen teille valitsi?
Tämä. Kyllä minusta kusipäisyyden huomaa jo kättelyssä.
Vaan kun ei huomaa. Meillä vedettiin papin aameneen ja raskauteen saakka ja siitä lähti päälle lapsimiesvaihe uhmaikineen. Eikä loppua näy. Ja kyllä, erota olisi voinut tal voisi vieläkin, mutta kun molemmat suvut näkevät miehen niin kovin väsyneenä ja stressaantuneena pikkumussuna, että jos lähtisin, olisi pakko katkaista välit varmaan kaikkiin. Lasten kanssa ei ihan toimisi. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla olemassa myös sellainen vaihtoehto, että miehiltäkin voisi odottaa jotakin? Tuntuu, että yhteiskunta pitää heitä jotenkin niin reppanoina, että kaikki typeryydet sallitaan.
Oma isäni oli, mutta omiin suhteisiin olen valinnut päinvastaisia miehiä. Tykkään avoimista, aidoista ja hassuista ihmisistä.
Pidä sinä hauskaa lasten kanssa, ja jätä mörökölli omiin oloihinsa. Jos tulee ankeuttamaan teidän yhteisiä hetkiä, käske poistua.