Vaimo halusi kahden kuukauden miettimistauon suhteessamme
ja nyt suuttui kun minä en enää halua jatkaa.
Haukkuu minua kaikille sukulaisille ja sanoo että minulla on jo uusi nainen.
Tämä tauko pyyntö tuli ihan puskista ja olin todella ihmeissäni mutta mitä muuta olisin voinut tehdä kuin suostua. Nyt kun olen elänyt yksinäni (lapset viikko-viikko) huomaan että haluan jatkaa näin.
En haluaisi erota riidoissa enkä jaksaisi tätä mustamaalausta lapsille ja sukulaisille. Yhtäkkiä minusta tuli se pahis ja mulk kun sanoin että avioliittomme on ohi.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaikille, mikä oli juurisyy erolle. En itse ainakaan luottaisi enää ikinä ihmiseen, joka haluaisi jonkun tauon, ja ajatus tulisi täysin puskista.
Olet niin väärässä, kuin vain tyhmä ja ihmissuhteissa ja etenkin jotenkin ongelmaisessa koskasn elämätön ihmine voi olla.Aikalisä, eli tauko suhteessa, on paras ratkaisu, mitä olla voi.
Etenkin silloin, jos keskustelut eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Näin kumpikin saa hengähdysaikaa suhteesta, kun ollaan erillään. Ei näe toista juurikaan, joten toisen persoona ei voi edes mitenkään ärsyttää.
Aikalisän kuluessa, näkee oman suhteen, osin ikäänkuin ulkopuolisin silmin.
Huomaa miettiessä, ne pahimmat kipukohdat, sen mikä on pahiten pielessä ja mikää rassaa
Tuo on muuten totta.
Tuon kaltaisen neuvon saimme pariterapiassa. Levähdystauko suhteessa, jolloin molempien ajatukset selkenee ja kirkastuu.
Tuo, että taukopyyntö tuli ap:lle mukamas ihan puskista, tuntuu oudolta.
Melko tyhmä pitääpi olla, jos ei itse huomaa, että pysyvässä suhteessa on jokin pahasti perseessä.
Ehkä toinen on yrittänyt puhua asiasta, ottaa esiin huonoja asioita suhteessa, ja kertoa, miksi on väsynyt parisuhteeseen nyt.
Mutta toinen ei ole ottanut puolisoaan tosissaan, ei ole edes välittänyt kuunnella kunnolla. Kun ja jos on itse on tottunut siiheen helppoon parisuhteeseen, ja siihen että nyt ollaan vaan yhdessä.
Ja ollaan yhdessä just minun ehdoilla.
Kun on lapsia, avieron välttämiseen kannattaa panostaa todella lujaa. Täysillä. Etenkin normaaliperheissä, joissa ei ole mitään väkivaltaa, päihteidenkäyttöä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaikille, mikä oli juurisyy erolle. En itse ainakaan luottaisi enää ikinä ihmiseen, joka haluaisi jonkun tauon, ja ajatus tulisi täysin puskista.
Olet niin väärässä, kuin vain tyhmä ja ihmissuhteissa ja etenkin jotenkin ongelmaisessa koskasn elämätön ihmine voi olla.Aikalisä, eli tauko suhteessa, on paras ratkaisu, mitä olla voi.
Etenkin silloin, jos keskustelut eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Näin kumpikin saa hengähdysaikaa suhteesta, kun ollaan erillään. Ei näe toista juurikaan, joten toisen persoona ei voi edes mitenkään ärsyttää.
Aikalisän kuluessa, näkee oman suhteen, osin ikäänkuin ulkopuolisin silmin.
Huomaa miettiessä, ne pahimmat kipukohda
Olet kusipäiden kuningas.
Olen nainen, kahden lapsen äiti. Meidän suhteen trgedia oli miehen pettäminen, kun nuorin lapsi 10kk:n ikäinen.Parhaan ohjeen ja avun sain neuvolan terveydenhoitajalta, joka järjesti minulle ajan psykologille. Olin niin alamaissa, kuun olla voi.
Mutta siitä lähti asiat lutviutumaan. Olimme suht.nuori aviopari. Meille järjestettiin pariterapiaa.
Pahimpana aikana asuin lasten kanssa omassa lapsuuskodissa. Ja mies asui yksin kodissamme.
Meidän avioliittomme pelastui. Säilyi.
Se että molemmilla oli miettimisaikaa itsekseen, selvitti suhdetta. Kummallakaan ei ollut halua erota.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tauko on ollut sitten sinänsä oikea ratkaisu. Rakkaus on kuollut. Sinun rakkautesi siis. Vaimon reaktio lienee jonkinlainen shokkireaktio.
Kauhean huolettomasti kaikki aina suhtautuu ehdotukseen tauosta suhteessa. Aika yksimielisesti todetaan että ei mitään taukoja vaan suoraan ero jos sellaisia miettii. No itse kun olin siinä tilanteessa että mulle sitä ehdotettiin, huomasin että tekisin mitä vain että meillä olisi vielä mahdollisuus jatkaa. Vaikka sitten tauon jälkeen. Minä rakastin.
Tämä. Me muutettiin erillemme hirveiden riitojen takia ja tarkoitus oli mennä terapiaan ja yrittää pelastaa suhde. Mies ilmoitti ettei haluakaan yrittää. Ja hommasi uuden suhteen. Ja minä olisin tehnyt mitä vaan että olisin saanut hänet takaisin.
Puolen vuoden kuluttua aloin hiljalleen selvitä ja nähdä asiassa hyviäkin puolia. Sitten mies halusikin palata yhteen.
Palattiin ja se oli täysin oikea päätös.
Taisit toimia oikein. Mikä v*tun "tauko"? Ei ilmeisesti itsellään ollut vientiä niin halusi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tauko on ollut sitten sinänsä oikea ratkaisu. Rakkaus on kuollut. Sinun rakkautesi siis. Vaimon reaktio lienee jonkinlainen shokkireaktio.
Kauhean huolettomasti kaikki aina suhtautuu ehdotukseen tauosta suhteessa. Aika yksimielisesti todetaan että ei mitään taukoja vaan suoraan ero jos sellaisia miettii. No itse kun olin siinä tilanteessa että mulle sitä ehdotettiin, huomasin että tekisin mitä vain että meillä olisi vielä mahdollisuus jatkaa. Vaikka sitten tauon jälkeen. Minä rakastin.
Jeps, psykoa vaatia toista sietämään itseä 60 vuotta kun edes omat vanhemmat tuskin jaksavat sellaista. Pari kuukautta on todella pieni hengähdystauko tuollaisessa maratoonissa.
Tämän yhteishuoltajuussekoilun ja nykyisten sukupuolettomien vanhemmuuslakien myötä naisten ei kannata suostua tekemään lapsia enää ollenkaan.
hyvin huomattu, kun on jonkin aikaa erossa kumppanista moni tajuaa että onkin paljon onnellisempi ilman yhtään kumppania ja ei tarvitse tehdä koko ajan kompromisseja elämässä
Vierailija kirjoitti:
Taisit toimia oikein. Mikä v*tun "tauko"? Ei ilmeisesti itsellään ollut vientiä niin halusi takaisin.
No vaikka sellainen, että
"Voitko miesvauva koittaa huolehtia itse itsestäsi 2kk niin minä saan huolehdittua sinun lisäksi välillä itsestäni"
Jos tuosta vetää hernarit nenäänsä ja lopettaa AVIOLIITON joka on elinikäinen niin melko leväperäinen liitto on ollut muutenkin
Vierailija kirjoitti:
hyvin huomattu, kun on jonkin aikaa erossa kumppanista moni tajuaa että onkin paljon onnellisempi ilman yhtään kumppania ja ei tarvitse tehdä koko ajan kompromisseja elämässä
Aivan. Onhan se kun saa ryypätä, käyttää rahansa omiin leluihin ja katsoa pornoa joka ilta, ei tarvitse huomioida ketään, jne.
Mutta tuo on lyhyt tie. Lapset näkevät molemmat maailmat ja tekevät johtopäätöksensä. Joko ajautuvat itse suhdekelvottomalle polulle tai alkavat halveksumaan vanhempaansa.
Pojat ottavat useimmiten mallia isästään ja tytöt äidistään. Ja pokkuroivat aggressiivisempaa, ihan niinkuin koiratkin. Seuraava sukupolvi ei enää lisäänny, kuten nyt nähdään suomen syntyvyystilastoissa. Nämä joiden nyt pitäisi väkilukua kasvattaa ovat tämän promiskuiteettisukupolven jälkeläisiä. Me nähtiin mitä se on lapsille eikä suostuta laittamaan ketään sellaisen läpi uudestaan. Ja giljotiini lankeaa seksiaddikteille, pornorunkkareille, pettureille, äidinhakkaajille, ym. Eli käytännössä metsäapinamaisille suomimiehille, jotka menivät viinan jälkeen suoraan pornoansaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikea päätös. Jos naiseni haluaisi tommista mietintä taukoa niin itsekkin ottaisin vaan suoraan eron. Turhaa tuhlata aikaa johonkin joka ei ole varma haluaako olla kanssani kun tämän ajan voisi käyttää uuden etsintään.
Et edes yritä selvittää, mistä tämä johtuu? Suoraan vaan ero?
Aika brutaalia. Mielestäni joku muutaman viikon hengähdystauko tekis ihan mille tahansa suhteelle hyvää. Ja siis se ei meinaa sitä, että testataan markkina-arvoa ja kuksitaan ympäri kaupunkia vaan sitä omaa elämää ilman sitä toista. Jännästi siinä jonkun tovin päästä kykenee ajattelemaan selvemmin jos suhde on ollut kriisissä.
Eri asia jos on muutamia kuukausia seurustellut, sit ei tarvitse miettiä edes
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaikille, mikä oli juurisyy erolle. En itse ainakaan luottaisi enää ikinä ihmiseen, joka haluaisi jonkun tauon, ja ajatus tulisi täysin puskista.
Olet niin väärässä, kuin vain tyhmä ja ihmissuhteissa ja etenkin jotenkin ongelmaisessa koskasn elämätön ihmine voi olla.Aikalisä, eli tauko suhteessa, on paras ratkaisu, mitä olla voi.
Etenkin silloin, jos keskustelut eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Näin kumpikin saa hengähdysaikaa suhteesta, kun ollaan erillään. Ei näe toista juurikaan, joten toisen persoona ei voi edes mitenkään ärsyttää.
Aikalisän kuluessa, näkee oman suhteen, osin ikäänkuin ulkopuolisin silmin.
Huomaa miettiessä, ne pahimmat kipukohdat, sen mikä on pahiten pielessä ja mikää rassaa
Pikkuvaimokin tuli keskusteluun.
"Typerä vaimo. Ei naimisissa ollessa oteta mitään miettimistaukoja. Se on kuin ensi askel eroon, jos sellaista haluaa. Jos suhde ei tunnu hyvältä, niin ei se miettimällä muutu."
Näin se on. Miettimistauko on viesti siitä, ettei halua enää olla yhdessä. Siihen suostuminen on samaa mieltä olemista.
Mitä vaimo alunperin sanoi syyksi tauolle? Millaisista asioista hän oli 'nalkuttanut' sinulle sitä ennen?
Oliko esim sellainen syy, että hän koki sinun pitävän häntä itsestäänselvyytenä, eikä arvostavan? Et sinä nyt ainakaan järin arvostavalta tai rakastavalta kuulosta.
Joka tapauksessa on hyvä, kun eroatte, sil ethän sinä itse ainakaan tunnu kovin paljon välittävän vaimosta. Se ei ollut hänellekään varmaan hyvä suhde, eikä olisi varmaan tauon jälkeenkään parantunut.
Sillä oli uusi mies kierroksessa., joka kuitenkin lemppasi vaimosi kun sai pari kuukautta rauhassa paukuttaa. Siinä syy miksi vaimo yrittää nyt pyrkiytyä takaisin, kun uuteen rakkauteen tuli isompi ryppy.
Tarvii taas majapaikan josta käsin etsiä uutta siulunkumppania.
Ehkä parempi erota ton kaltasesta daamista. Anna akan räksyttää ja jatka elämääsi niinkuin parhaaksi näet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaikille, mikä oli juurisyy erolle. En itse ainakaan luottaisi enää ikinä ihmiseen, joka haluaisi jonkun tauon, ja ajatus tulisi täysin puskista.
Olet niin väärässä, kuin vain tyhmä ja ihmissuhteissa ja etenkin jotenkin ongelmaisessa koskasn elämätön ihmine voi olla.Aikalisä, eli tauko suhteessa, on paras ratkaisu, mitä olla voi.
Etenkin silloin, jos keskustelut eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Näin kumpikin saa hengähdysaikaa suhteesta, kun ollaan erillään. Ei näe toista juurikaan, joten toisen persoona ei voi edes mitenkään ärsyttää.
Aikalisän kuluessa, näkee oman suhteen, osin ikäänkuin ulkopuolisin silmin.
Huomaa miettiessä, ne pahimmat kipukohdat, sen mikä on pahiten pielessä ja mikää rassaa
Niin ehkä joskus, mutta yleisesti ottaen on parempi puhua asiat halki ja korjata niitä eikä pitää mitään 'taukoja.'
On epäreilua roikottaa toista varasijalla kun ei yhtäkkiä olekaan enää varma. On epäreilua vaatia toista pitämään oma elämä tauolla, kun odottaa että kelpuuttaako se toinen nyt takaisin sitten ja haluaako hän ehkä kuitenkin elää kanssani?
Miten luottaa siihen että hän ei halua 'tauolle' uudestaan ja sitten jääkin yksin johonkin vaikeaan tilanteeseen, eikä myötä-ja vastamäessä tarkoitakaan mitään?
T. Huijari joka ei osaa olla rehellinen parisuhteilussaan.