Erosin

En saanut tavata ystäviäni. Lopulta en saanut mennä edes uuden vuoden juhliin ystävieni kanssa. Ex petti ja epäili, että tekisin samaa. 

Hyvä jos elämä mallillaan nyt

Olet kiinni eksässä

Nieletkö?

Miten käsittelit asian

Ei antanut erota?

Kuulostaa tutulta. Ne ymmärtävät, joiden ex on ollut omistushaluinen ja halunnut pitää kiinni kulissista. Minunkin ex onnistui parikin kertaa puhumaan takaisin, lupasi muuttua. Jäin, vaikka oli tosi paha olla hänen kanssaan. Kyllä hän aina puheiden jälkeen hetken jaksoi tsempata ja olla ystävällinen, mutta ei kauaa.

Eroyrityksen jälkeinen aika oli myös sellaista munankuorilla kävelyä. Tunteista ei uskaltanut puhua koska se olisi heti kärjistynyt ja johtanut eroon, ja kun nyt oli sovittu että yritetään, niin siinähän yritti sitten olla varovainen. Ex myös sanoi minulle, että jos lähden, niin se tarkoittaa että joudun olemaan lopun elämääni yksin, koska kukaan ei minua huoli.

Lopulta minun oli kuitenkin pakko lähteä, koska en vain enää kestänyt sitä jatkuvaa haukkumista, alistamista ja näyttelemistä, ja uusi rakkaus tuli nopeasti. Läheisillä kesti varmaan pari vuotta ennen kuin hyväksyivät eroni ja uuden kumppanini. Nykyisen kumppanin kanssa elämä on normaalia, onnellista arkea. En ole käsitellyt eroa mitenkään sen kummemmin. Pitäisikö? 

Vierailija kirjoitti:

Miten käsittelit asian

Pitääkö ero aina käsitellä erikseen jollain tavalla? Eikö riitä, että pääsee eroon ahdistavasta suhteesta? 

Aika nopea uusi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ne ymmärtävät, joiden ex on ollut omistushaluinen ja halunnut pitää kiinni kulissista. Minunkin ex onnistui parikin kertaa puhumaan takaisin, lupasi muuttua. Jäin, vaikka oli tosi paha olla hänen kanssaan. Kyllä hän aina puheiden jälkeen hetken jaksoi tsempata ja olla ystävällinen, mutta ei kauaa.

Eroyrityksen jälkeinen aika oli myös sellaista munankuorilla kävelyä. Tunteista ei uskaltanut puhua koska se olisi heti kärjistynyt ja johtanut eroon, ja kun nyt oli sovittu että yritetään, niin siinähän yritti sitten olla varovainen. Ex myös sanoi minulle, että jos lähden, niin se tarkoittaa että joudun olemaan lopun elämääni yksin, koska kukaan ei minua huoli.

Lopulta minun oli kuitenkin pakko lähteä, koska en vain enää kestänyt sitä jatkuvaa haukkumista, alistamista ja näyttelemistä, ja uusi rakkaus tuli nopeasti. Läheisillä kesti varmaan pari vuotta ennen kuin hyväksyivät eroni ja uuden kumppanini. Nykyisen

Ihan kuin mun arjesta. Jo eron puheeksi ottamista sai pelätä, joten mulla ainakin kävi niin, että mieleni vain pakotti mut jaksamaan jotenkin ja alkoi järjestää asioita. Muistan, oli joulukuu. Olin ennen tätä koittanut jo erota kesällä, mutta ex ei halunnut. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että hän "lukitsi" minut kotiini. Elin kuin häkissä . Ja minne eläin häkistään menisi? Onneksi tajusin, että häkki ei ole tervettä. En saanut viettää aikaa ystävien kanssa. Ex kielsi minulta myös alkoholin juomisen. Mulla oli oppinot kesken vielä puoli vuotta. Otin itselleni aikarajan: puolen vuoden päästä olen irti tästä helvetistä, eikä mulla ole taloudellista painetta enää silloin. Ex myös petti minua. Aina tyhmänä annoin anteeksi, tai oikeastaan ei ollut vaihtoehtoa. Eroa hän ei hyväksynyt. Alkoi epäillä minua. Jos kerroin meneväni kaupungille hän saattoi seurata, että varmasti menin sinne minne sanoin.

Ero alkoi konkretisoitua jossain helmi-maaliskuussa itselleni. Suhde alkoi muuttua. Seksi loppui. Puolisosta tuli entistä mustasukkaisempi. Huhtikuussa ilmoitin, että sain asunnon, muutan kesäkuussa pois. Tästä alkoi peli. Ex seurasi mua, saattoi odottaa minua työpaikkani ovella kun pääsin töistä, tivasi asioita, halusi kanssani vielä yrittää. Olin niin hajalla , olen välillä edelleen. Hän aiheutti minulle niin hirveän olon, että tuota aikaa on kipeää muistella.. Oli henkistä väkivaltaa myös. Viimeisen kerran kun hain tavaroita, hän ei meinannut päästää minua lähtemään, piti hetken aikaa, pääsin onneksi pakoon. Tavaroita en hakenut enää yksin. Aivan sairas suhde. Soitteli myös omalle äidilleni kuinka voisi minut takaisin saada, hän lupaa muuttua.

Osa ystävistäni näki suhteen läpi, toiset eivät. Olin sinisilmäinen 

Omistushaluisuus ja mustasukkaisuus... Se henkilö joka tällainen on, tuhoaa suhteen lopulta itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ne ymmärtävät, joiden ex on ollut omistushaluinen ja halunnut pitää kiinni kulissista. Minunkin ex onnistui parikin kertaa puhumaan takaisin, lupasi muuttua. Jäin, vaikka oli tosi paha olla hänen kanssaan. Kyllä hän aina puheiden jälkeen hetken jaksoi tsempata ja olla ystävällinen, mutta ei kauaa. Eroyrityksen jälkeinen aika oli myös sellaista munankuorilla kävelyä. Tunteista ei uskaltanut puhua koska se olisi heti kärjistynyt

Ihan kuin mun arjesta. Jo eron puheeksi ottamista sai pelätä, joten mulla ainakin kävi niin, että mieleni vain pakotti mut jaksamaan jotenkin ja alkoi järjestää asioita. Muistan, oli joulukuu. Olin ennen tätä koittanut jo erota kesällä, mutta ex ei halunnut. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että hän "lukitsi" minut kotiini. Elin kuin häkissä . Ja minne eläin häkistään menisi? Onneksi tajusin, että häkki ei ole tervettä. 

Huh, millaisia tunteita ja muistoja nousee kun lukee näitä. Minun ex otti myös minun passin, joka oli ainoa virallinen henkilötodistukseni. 

Tarinasi kaari on kuin jostain naistenlehdestä: Jännämies ja viaton uhri -nainen, ero sekä uusi rakkaus, joka on niin ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ne ymmärtävät, joiden ex on ollut omistushaluinen ja halunnut pitää kiinni kulissista. Minunkin ex onnistui parikin kertaa puhumaan takaisin, lupasi muuttua. Jäin, vaikka oli tosi paha olla hänen kanssaan. Kyllä hän aina puheiden jälkeen hetken jaksoi tsempata ja olla ystävällinen, mutta ei kauaa. Eroyrityksen jälkeinen aika oli myös sellaista munankuorilla kävelyä. Tunteista ei uskaltanut puhua koska se olisi heti kärjistynyt

Ihan kuin mun arjesta. Jo eron puheeksi ottamista sai pelätä, joten mulla ainakin kävi niin, että mieleni vain pakotti mut jaksamaan jotenkin ja alkoi järjestää asioita. Muistan, oli joulukuu. Olin ennen tätä koittanut jo erota kesällä, mutta ex ei halunnut. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että hän "lukitsi" minut kotiini. Elin kuin häkissä . Ja minne eläin häkistään menisi? Onn

Todella järkyttävää. Minulla varmasti myös mun rahoja. Lisäksi miehen rahat oli aina loppu. En tiedä mihin kaikki meni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ne ymmärtävät, joiden ex on ollut omistushaluinen ja halunnut pitää kiinni kulissista. Minunkin ex onnistui parikin kertaa puhumaan takaisin, lupasi muuttua. Jäin, vaikka oli tosi paha olla hänen kanssaan. Kyllä hän aina puheiden jälkeen hetken jaksoi tsempata ja olla ystävällinen, mutta ei kauaa. Eroyrityksen jälkeinen aika oli myös sellaista munankuorilla kävelyä. Tunteista ei uskaltanut puhua koska se olisi heti kärjistynyt

Ihan kuin mun arjesta. Jo eron puheeksi ottamista sai pelätä, joten mulla ainakin kävi niin, että mieleni vain pakotti mut jaksamaan jotenkin ja alkoi järjestää asioita. Muistan, oli joulukuu. Olin ennen tätä koittanut jo erota kesällä, mutta ex ei halunnut. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että hän "lukitsi" minut kotiini. Elin kuin

Siis hän varasti minun rahoja

Ja ajatelkaa. Jollekin tämä on nytkin arkipäivää 

Up

Kaikille huonossa suhteessa oleville voimia päästä irti 💚

Voiko omistushalu ja mustasukkaisuus loppua, jos puoliso lupaa, että hän muuttuu ? 

Mulla ex ei meinannut hyväksyä eroa lainkaan. Alkuun tuli viestejä, että hän lupaa, että kaikki muuttuu. Alkoi ottaa myös yhteyttä ystäviin ja perheenjäseniini. Soitteli ja vannoi heillekin muutosta. Lopulta isovanhempani sanoivat hänelle, että kyllä heidän lapsenlapsensa nyt oikeasti vain haluaa erota. Lopeta yhteydenotot. Pelkäsin eron jälkeen ainakin puoli vuotta / vuoden, että hän seuraa minua. Koska hän teki sitä eron jälkeen. Vainoaminen ei ollut vielä siihen aikaan rikos.